Uutuudet syksy 2018

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle (5/2018, Gummerus)
"mysteeri vanhoine kartanoineen ja luostareineen"

Nina Lacour: Välimatkoja (6/2018, Karisto)
"kuvaus nuoruuden ja surun jättämistä arvista"
Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär (6/2018, Bazar)
"murhamysteeri 1900-luvun alun lontoosta"

Chris Riddell: Ada Gootti ja synkeä sinfonia (7/2018, Gummerus)
"lordi gootti järjestää musiikkifestivaalit"

Jo Nesbo: Macbeth (8/2018, Johnny Kniga)
"moderni shakespeare-tulkinta"
Jukka Behm: Eikä yksikään joka häneen uskoo (8/2018, Tammi)
"romaani horjumattomasta uskosta, rakkaudesta ja vallasta, jolle mikään ei ole pyhää"
Anne B. Ragde: Elämänrakentajat (8/2018, Tammi)
"valloittava sukutarina jatkuu"

Karen Cleveland: Koko totuus (9/2018, Gummerus)
"valitako rakkaus vai epäilys, uskollisuus vai maanpetos?"
Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (9/2018, Bazar)
"flavia yrittää löytää sisältöä merkityksettömältä tuntuvaan elämäänsä"
Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Uusi maailma - Kaksi heimoa (9/2018, Wsoy)
"kepler62 toinen tuotantokausi"
Karen M.McManus: Yksi meistä valehtelee (9/2018, Wsoy)
"viisi oppilasta jää jälki-istuntoon, neljä selviää hengissä"

Juri Nummelin: Sarjakuvan lyhyt historia (10/2018, Avain)
"1700-luvulta nykypäivään"
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (10/2018, Wsoy)
"sarjan viimeinen osa"
David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida (10/2018, Like)
"david lynchin elämäkerta ja muistelmateos"
Ronald Firbank: Oikkuja (10/2018, Oppian)
"tarjoaa kiehtovan välähdyksen viime vuosisadan englannin taiteilijapiireistä"
Shaun Tan: Tales from the Inner City (10/2018, Allen & Unwin)

"about a bug working in an office and all the people who don’t love him"

Augusten Burroughs - Juoksee saksien kanssa

En halua hänen lähtevän.
Napanuorani on yhä kiinni ja hän vetää siitä.
Olen paniikissa.

Huomio ei voi olla kiinnittymättä kirjan kanteen, jossa on lapsi pahvilaatikko päässä ja kirjan nimi on erikoisia mielikuvia herättävä Juoksee saksien kanssa. Tämä Augusten Burroughsin teos on hänen omaan nuoruutensa perustuva, jonka totuuspohjasta kaikki eivät ole samaa mieltä - varsinkaan kasvattiperhe joka on vedetty kirjaan mukaan ei kovin mairittelevassa valossa.

Takakannesta: Tositarina pojasta, jonka runoilija-äiti antaa hammästyttävästi joulupukkia muistuttavan psykiatrin kasvatettavaksi. Augusten Burroughs huomasin 12-vuotiaana asuvansa keskellä viktoriaanista kurjuutta tohtorin eriskummallisen perheen parissa ja ystävystyi takapihalla asuvan pedofiilin kanssa. Tämä on tarina lainsuojattomasti lapsuudesta, jossa säännöistä ei ole kuultukaan ja missä joulukuusi pysyy pystyssä vuodet ympäriinsä, missä Valiumia napsitaan kuin karkkia ja ikävystymisen yllättäessä sähköshokkitearapiakoneesta on apua. Hauska ja kauhistuttava tarina tavallisen pojan selviytymisestä mitä epätavallisimmissa olosuhteissa.

Kirja kauhistuttaa ja järkyttää. Augusten uudeen perheen psykiatri-isä ei aseta rajoja, eikä ketään kiinnosta ottaako lävistyksen, maalaako huoneen vai tekeekö rei'iän keittiön kattoon keskellä yötä. Psykiatrilla on hyvin vapaa kasvatusfilosofia, joka perustuu siihen, että ihminen tekee mitä itse haluaa iästä riippumatta. "Finchit opettivat minulle, että ihminen voi tehdä omat sääntönsä. Että sinun elämäsi oli sinun omasi, eikä kenenkään aikuisen saisi antaa muokata sitä sinun puolestasi." Kaikki ovat varmasti lapsena tai nuorena haaveilleet elämästä ilman rajoja ja rajoittavia aikuisia, mutta totuus sen kaltaisesta elämästä on raju. Rajattomuus luo epävarmuutta ja turvattomuutta.

"Minulla ei ollut mitään yhteistä näiden lasten kanssa. Heillä oli äidit, jotka jyrsivät tulitikunohuita porkkanapaloja. Minulla oli äiti, joka söi tulitikkuja. He menivät sänkyyn kymmeneltä. Minulle alkoi selvitä, että elämä voi jatkua hyvinkin vielä kolmen jälkeen aamulla."

Juoksee saksien kanssa onnistuu myös samaan aikaan naurattamaan kirjailijan kirjoittaessa mustaa huumoria ja hervottomia sattumuksia. Kirjassa ei ole yhtään "normaalia" ihmistä, vaan kaikki on enemmän tai vielä enemmän mieleltään ongelmallisia. Luin kirjan fiktiivisenä teoksena, sillä sellaisia ylilyöntejä on vaikea pitää oikeina, eikä edes halua, sillä olihan se Finchin perheen touhu todella häiriintynyttä. Kaunokirjallisena teoksena sillä voi naureskella, mutta todellisina tapahtumina tuo olisi hyvin surullinen ja rankka teos.

★★★½
Augusten Burroughs - Juoksee saksien kanssa

(Running with Scissors, 2002)

Sammakko, 2009

Omasta hyllystä

Toukokuun sarjakuvia (#sarjakuvahaaste)

Lukemistoni muodostuu edelleen lähinnä nopeasti popsittavista sarjakuvista, jotka pitävät huolen, että luen edes jotain! Heikosti siis menee romaanirintamalla ja tästä vuodesta tulee tätä menoa hiljaisin kirjavuosi ikinä ellei vuorokauteen yhtäkkiä ilmesty lisää tunteja.

Mutta sarjakuviin!

Illegal

Takakannesta: Ebo: alone.

His sister left months ago. Now his brother has disappeared too, and Ebo knows it can only be to make the hazardous journey to Europe. Ebo's epic journey takes him across the Sahara Desert to the dangerous streets of Tripoli, and finally out to the merciless sea. But with every step he holds on to his hope for a new life.

Kiinnostus albumiin lähti puhtaasti Eoin Colferin nimestä ja teosta vilkuillessani huomasin pitäväni kovasti myös sen lempeän pehmeästä ja eläväisestä piirrustustyylistä. Kuvat Illegaliin on tehnyt Andrew Donkin. Kaikki kunnia hänelle! Albumi on todella koskettava ja hyvin ajankohtainen aihe tänä päivänä, kun maahanmuuttajia julmasti käännytetään pois maasta ja heitä kuolee ylikuormitetuissa pikku veneissään Välimeren matkalla. Ebo on toiveikas ja kekseliäs poika, joka joutuu selviytymään liian paljosta. Niin nuorena hän on joutunut yksin maailmalle ja vaikka matkasta saa maksaa kovan hinnan, mahtuu siihen ilonpilkahduksiakin. Vahva suositus!
 

✚   ✚   ✚

Tom's Midnight Garden
Kesäloma on alkanut ja kaiken pitkään odotetun hauskan pitäisi olla edessä, mutta Peter sairastuu ja Tom lähetetään tädin luokse asumaan siksi aikaa. Loma ei todellakaan ala Tomin mielestä hyvin, vaikka Peterin kotoa lähettämät kirjeet piristävät hetkellisesti. Aika kuluu tuskallisen hitaasti, eikä Tomia nukuta. Alakerran vanha kello lyö. Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista! Kummastuneena Tom hyppää sängystään ja löytää valoa hohtavan oven takaa jättimäisen puutarhan. Päivisin sitä ei löydy, mutta öisin Tom pujahtaa puutarhaan ja sen houkuttelevaan maailmaan.

Tom's Midnight Garden on sarjakuva-adaptaatio Philippa Pearcen samannimisestä romaanista. Siitä tulee myös mieleen Frances Hodgson Burnett'n Salainen puutarha, joten jos kyseisestä kirjasta pitää, kannattaa tämäkin lukea. Albumissa sisätilat on kuvattu hyvin koleilla väreillä ja puutarha loogisesti on paljon vehreämpää ja väriloistokkaampaan, vaikka aika yllättäen sinisävyistä sekin oli. Edistyin hitaanpuoleisesti tämän kanssa, vaikka kiinnostava olikin, mutta loppu ainakin kruunasi hienosti kaiken!

✚   ✚   ✚ 

Lumimies

Eroottisista sarjakuvista tunnetun Milo Manaran Lumimies-sarjakuvassa ei paljasta pintaa juurikaan nähdä. Englantilainen vuoristokiipeilijäretkikunta etsii myyttistä lumimiestä Himalajan vuorilta. Lumivyöryn seuraksena yksi miehistä joutuu eroon muista ja päätyy buddhalaiseen munkkiluostariin, jossa koetaan mullistavia käänteitä.

Lumimiehestä huomaa, että se on Manaran ensimmäisiä teoksia, sillä kuvitusjälki ei vielä ole niin hioutunutta ja varmaa. Olen lukenut ennestään häneltä vain yhden albumin, Caravaggion, mutta siitäkin pidin enemmän. Tarina kääntyi odottamattomaan suuntaan, joten juonellisesti se onnistuu viihdyttämään hyvin.

★★★★½
Eoin Colfer & Andrew Donkin - Illegal
Kuvitus: Giovanni Rigano

Hodder Children's Books, 2017

Kirjastosta

★★★★
Edith - Tom's Midnight Garden

Oxford University Press, 2016

Kirjastosta

★★★
Milo Manara - Lumimies

(L'uomo delle nevi, 1978)

Jalava, 1987

Kirjastosta

Meliwas ja muita kaupunkeja

Meliwas on jaettu neljään vyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka paljon muutoksia keksimäärin tapahtuu. Ykkösellä muutokset ovat harvinaisia, nelosella päivittäisiä.

Meliwas ja muita kaupunkeja on novelliantologia, johon kolmetoista suomalaista on kirjoittanut oman tarinansa kaupungista. Tämä urbaanifantasia on sijoittanut suomalaistakin tarustoa osaksi kaupunkimaisemaa ja näin kokoelmasta on saatu hyvinkin virkistävä sekoitus erilaisia tarinoita, joita kaikkia yhdistää erikoinen kaupunki ja sen vähintään yhtä erikoiset asukkaat.

Osa novelleista sijoittuu oikeisiin, olemassa oleviin kaupunkeihin kuten Jade Lehtisen Kireä siima Turkuun, jossa merenneidoista on tehty ihmisille häpeämättä turistiviihdettä ja Inkeri Kontron Miespelejä pyörii Helsingin maisemissa esitellen meille yhden Väinämöisen ja heihin liittyvät ennakkoluulot. Samoissa maisemissa on myös Janos Honkosen Toiseksi tulleita ei lasketa, joka vie seinäkiipeilijä Vipin pahaenteisesti kohti pilvenpiirtäjiä. Ulkomaille asti päästään Suvi Kauppilan New Yorkin levottomat kuolleet matkassa, joka kertoo nimensä mukaisesti New Yorkin elävistä kuolleista ihmisten joukossa.

Katri Alatalon novellissa Sinisen yön jälkeen ollaan kokoelman nimeäkin kantavassa Meliwasissa, joka on jaettu neljän vyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka paljon muutoksia niissä keskimäärin tapahtuu. Poleck on muutospaikansiistijä, sillä huoneita tai kokonaisia rakennuksia saattaa kadota tavaroista ja ihmisistä puhumattakaan. Nadja Sokuran Luiskahduksissa ei paikat siirry vaan itse päähenkilö saattaa luiskahtaa kesken ratikkamatkan toiseen maailmaan kunnes vierailut pitenevät ja alkavat haitata oikeaa elämää.

Kolmentoista novellin joukkoon mahtuu monta hyvinkin erilaista tyylilajia. Teemu Korpijärven Suelo Siniestro on pelottava kuvaus maan alla lymyävistä olennoista, jotka etsivät uusia jäseniä laumaansa ja Merja Mäen Kylmä kuin pakkasyö kertoo hengistä, jotka palaavat ihmiskoteihinsa joka joulu. Sitten on taas Solina Riekkolan Ei loimea, joka on hauska novelli Jennystä, joka hakee henkilökohtaisen avustajan työpaikkaa kentaurin luota.
"No. Normalius olisikin ollut hylkäävä tekijä", Phil sanoi.
"Ai?" Jenny nosti katseensa nöyhdästä, jonka oli löytänyt takkinsa taskusta.
"Minulla on hevosen alaruumis."
"Totta."

Säväyttävän ajankohtainen on Mia Myllymäen Haltijoista parhaimmat. Tontut ovat päivän kuumin puheenaihe ja osa ihmisistä haluaisi heidät ulos maasta. Politiikassa puhutaan jo taloudellisesta haitasta ja mielenosoituksia järjestetään puolesta ja vastaan.Tonttuvastaiset vaativat rajoituksia ja eri sääntöjä kuin ihmisille. Kauneutta kaiken tämän myllerryksen keskelle tuo Henry Ahon Kaikkein kauneimmat saapuvat myöhässä, jossa päähenkilö kokee äänet voimakkaina väreinä.

Loppuun mainittakoon vielä Emilia Karjulan Aamunkoitto ja Illankajo sekä Anna Malisen Ja sit se eli rikkaana elämänsä loppuun asti, jotka eivät avautuneet samalla tavalla kuin muut yllämaitut.

Hei hei vampyyrien ja ihmissusien valtakausi ja tervetuloa tontut ja väinämöiset!

★★★★
Meliwas ja muita kaupunkeja

Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2017

Arvostelukappale