29.12.2017

Jenna Kostet - Marrasyöt


Kuolema ei ollut kaunis.

Heti alkuvuodesta luin Jenna Kostetin Lautturin, joka on varmasti yksi parhaista lukemistani kotimaisista nuortenkirjoista, joten ei tullut yllätyksenä, että se oli voittanut Blogistanian Kuopus -palkinnon kolme vuotta sitten. Marrasyöt sen sijaan ei varsinaisesti nuortenkirja ole, vaan se on dekkari sekoitettuna maagiseen realismiin ja mytologiaan. Kiehtova yhdistelmä, joka on ennenkin kirjoissa toiminut.

Takakannesta: Finbyn jatulintarhasta löytyy nuoren naisen ruumis. Nauvossa mökkimurtoja tutkiva poliisi Nils Larsson ei voi mitään sille, että outo kuolemantapaus vetää häntä puolensa. Samalla olisi kuitenkin opetettava ruotsia puhumaton ja virkaintoinen Mäkelä saariston tavoille.

Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä Selja lumoutuu salaperäisistä jatulintarhoista, joiden tarkoitusta ei tunneta. Pimeiden marrasöiden mukana tulee kekrin jakoaika, maaginen ajanjakso, jolloin mikä tahansa on mahdollista.

Nils Larssonin rikostutkintaan sekoittuu hänen oma menneisyytensä. Hän on asunut Nauvossa, tapahtumapaikalla, koko ikänsä ja tuntee saaren, kalliot ja meren. Levottomuutta ja omituista rauhaa. Meren haju seuraa kaikkialle ja muistuttaa. Töissä hänellä on alaisenaan kokemattomampi mies, jonka kanssa pitäisi yrittää tulla paremmin juttuun ja jaksaa opastaa.

Toinen päähahmoista on Selja, joka on tekemässä väistöskirjaa ja päättää arkaillen laajentaa näkökulmaansa liittyen jatulintarhojen uskonnollisiin rituaaleihin, vaikkei itse perustanut spekulaatiosta ja pohdinnasta. Selja uskoo vain tiukkaan faktaan. Hänen opiskelukaverinsa Anni saa Seljan pään kääntymään, vaikka Anni henkilökohtaisesti taitaa olla enemmän kiinnostunut opettajasta kuin aiheesta. Selja lähtee jopa ryhmäläisten mukana retkelle tutustumaan jatulintarhaan, josta alkaa peruuttamattomien tapahtumien sarja.

Syyllisen arvaamisessa ei tarvinnut Sherlockin kaltainen olla, joten sen osalta kirja ei yllätyksiä tarjonnut, mutta parasta antia olikin yliluonnollisuus sekoitettuna rikostutkintaan. Siinä ja tunnelman luomisessa Kostet on taitava. Pimeä marraskuu sopi Marrasyön lukemiselle loistavasti.
½
Jenna Kostet - Marrasyöt
Robustos, 2015
Kirjastosta

Muita postauksia
Jenna Kostet: Lautturi

6 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä, kuulostaa mielenkiintoiselta. Mukavia loppuvuoden päiviä!

    VastaaPoista
  2. Dekkarina tämä kirja toimi ehkä vähän nihkeästi, mutta tykkäsin yliopistomaailmaan sijoittuivasta juonesta ja jatalintarhat toivat jännää fiilistä kirjaan. Eli minulle tämä on ollut Kostetin paras kirja, toki pidin Lautturistakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos dekkariluokittelun sivuuttaa niin oikein kelpo kirja, vaikka minulle Lautturi on ylitse muiden:)

      Poista
  3. Joudun toistamaan mitä Anneli yllä sanoo: kiinnostavaa! En ole edes kuullut Kostetista aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, Kostet käyttää kirjoissaan hienosti mytologiaa hyväksi ja tunnelma molemmissa häneltä lukemissani kirjoissa on ollut hieno.

      Poista