Jyrki Erra - Berliinin ajokoirat

- Luoja! Ei meillä ollut syytä tappaa häntä.
- Meillä? Sinusta en tiedä, minulla oli.

Jyrki Erran Berliinin ajokoirat oli varsinainen löytö, johon törmäsin alelaarissa ja nappasin ehdottomasti mukaani! Kotimaisia dekkari/trillerihelmiä bongailee mieluusti ja kirjalle asettamani odotukset täyttyivät erittäinkin mukavasti.

Takakannesta: Suomalaismies imaistaan vakoilun säälimättömään maailmaan 1980-luvun Berliinissä. Jaetun kaupungin rajavyöhykkeellä seisoo palatsi, jonka salaisuus saa miehen otteeseensa. Kansainvälisen luokan trilleri johdattaa lukijan kylmän sodan polttopisteeseen.

Kesällä 1989 suomalainen Max matkustaa onnellisen lapsuutensa Berliiniin, sillä hän on saanut ennakkoperintönä isältään talon. Maxin on määrä hävittää säälittä isänsä paperit, mutta niiden joukosta hän löytää vanhan ja tunteikkaan kirjeenvaihdon. Kirjeiden tutkiminen johdattaa Maxin isänsä salaisuuksien äärelle ja lopulta ränsistyneeseen Palazzo Erebiin, jonka suoraan keskeltä menee idän ja lännen välinen raja ja sen merkiksi palatsin jakaa kahtia muuri.

Palatsissa asuu enää kummallinen, rakennuksen kanssa rapistuva kreivitär parine palvelijoineen ja monesti öisin hän etsii kadonnutta miestään. Max joutuu kuin varkain mukaan politiikan kiemuroihin vaarantaen henkensä lähestyessään palatsin tarkoin hautomia salaisuuksia.

 "Yksinäinen saksofonin soittaja seisoi korkeiden rakennusten reunustamalla aukioilla ja hänen soittimensa pehmeän aistillinen ääni kertautui rakennusten seinistä. Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan ja jatkoin sitten matkaani aavistellen, että harteilleni oli vähitellen kasautumassa muinaisten syntien taakka, johon itselläni ei ollut osaa eikä arpaa, mutta jonka sovittajaksi oli vääjäämättä joutunut."

Palazzo Ereb on kuin irrallinen osa muuta maailmaa ja sen mielikuvituksen liikkeelle panevassa voimassa on jotain ihanan dickensimäistä: parhaan loistonsa jo aikaa sitten taakse jättänyt palatsi "Palazzo Erebissä aika lakkaa olemasta ja ihmiset ovat aivan jotain muuta mitä oikeasti ovat.", haahuileva kreivitär, jättimäinen kirjasto ja tiheä salaisuuksien verkosto. Kirjaan on saavutettu hieno tunnelma ja kylmän sodan ajan Berliini on miljöönä kiehtova, Berliini kohisi, se eli läpi yön. Erra on taitava tarinanluoja, joka maalaa elävästi kapungin maisemat silmien eteen. Taustalla häilyy myös teatterimaailma.

 "Katselimme syksyn maisemaa, vähitellen alastomiksi muuttuvia puita, hajanaisia talojen rykelmiä, joiden väliin oli tunteettomasti pystytetty moderneja rakennuksia, kuin paikkaansa kuulumattomia röyhkeitä ja ylimielisiä vieraita."

Luin Berliinin ajokoirat hyvin intensiivisesti ja vaikka en ollut sen kummemmin perillä kyseisen historiallisen ajankohdan tapahtumista saatikka yksityiskohdista, en antanut sen häiritä. Kirja on ehdottomasti parhaita lukemiani vakoilutrillereitä.

★★★★
Jyrki Erra - Berliinin ajokoirat

Otava, 2015
Päällys: Sami Saramäki

Omasta hyllystä