3.7.2017

Sarah Winman - Kani nimeltä jumala


"Jaan elämäni kahteen osaan."

Löysin uuden lempikirjan. Kirjojen lukemisen ihanuutta on se, kun yllättäen törmää johonkin tarinaan ja oli oma arki kuinka stressaavaa ja väsyttävää tahansa, niin se kaikki kaikkoaa. Vaikutuin Sarah Winmanin kerronnasta jo Merenneidon vuotta lukiessa, mutta Kani nimeltä jumala vei koko potin - kansien väliin jäi pala minusta. Harvoin kohtaan kirjailijan, joka vie minut niin erikoiseen ja pyörryttävään maailmaan kuten John Irving. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin saisi elää uuden elämän.

Veli ja sisko.
Tarina lapsuudesta ja varttumisesta,
ystävyydestä ja perheistä, rakkaudesta
ja tragediasta ja kaikesta siltä välillä.
Tarina uusista aluista.

Kani nimeltä jumala on kirja Ellystä ja hänen perheestään. Alkupuolisko kertoo Ellyn lapsuudesta 70-luvun Englannissa. Sieltä voi nostaa esiin kolme asiaa, jotka eniten vaikuttivat hänen myöhempään elämään: samalla kadulla asuva Jenny Penny, jonka äidillä on paljon poikaystäviä, naapurin Golan, joka on kova kertomaan juttuja sekä tärkeimpänä kaikista veli. Ellyn veli on viisi vuotta vanhempi ja erilainen kuin muut ikäisensä, eksoottinen olento, joka pani yöllä salaa äidin huulipunaa ja suukotteli kasvoni täyteen märkäruven näköisiä laikkuja. Hän vastusti sillä tavalla konservatiivista maailmaa. Isoveli on kenties tärkein osa Ellyn elämää, yhdessä he ovat kokonaisia. Veli on kuin tukeva graniitti, johon nojautua. Toisilleen he kertovat melkein kaiken.

Elly on aivan ihana päähenkilö eikä hänestä voi olla pitämättä. Hellyyttäviä olivat hänen lapsuudenaikaiset pohdinnat kuten se rakastaako Jumala häntä sekä ymmärtämättömyys siitä mitä rienaamista siinä on, jos kanin nimi onkin jumala. Elly on uskottavimpia lapsikertojia mitä tähän ikään mennessä tiedän. Kirjan alkupuoliskon maaginen realismi vähitellen katoaa ja toisessa puoliskossa Elly on jo aikuinen. Hänen kasvamisensa kirjan edetessä tuntuu todelta. Se on välillä raastavaa, tuntematon edessä pelottaa, mutta aina on myös jotain hyvää ja toisten ihmisten avulla selviämme eteenpäin.



"Mutta sinulla on ollut vaikeaa."
"Minusta tuli ihan kelpo ihminen. Ei nyt palata vanhoihin."
"Minusta meidän on pakko palata", äiti sanoi ja otti minusta
kiinni suojavarastukseni alla ja veti vuodet sivuun. Hän pani
kätensä ympärilleni ja veti minut pois pimeydestä, ja kun olin
sen pienen hetken hänen sylissään ja aika lakkasi olemasta ja
muisto häipyi, annoin periksi ja palasimme entiseen. Ja hyvä niin.

Henkilögalleriasta löytyy monenkirjavaa tallaajaa ja värikkäitä persoonia. Pakko ottaa esiin vielä tuo belgianjänis (jolle veli antoi nimeksi jumala), jolla on hänelläkin oma äänensä - varsin suorapuheinen sellainen. Kirjan loppu herkisti, enkä todellakaan odottanut näin vaikuttavaa lukukokemusta kansien välistä, jotka toivat mieleeni lähinnä Ihmemaa Ozin ja Dorothyn.

Kani nimeltä jumala on ihana, sydäntäsärkevä, kupliva, räiskyvä. Se kuvaa niin kauniisti sisaruutta parhaimmillaan sekä ystävyyttä, perhettä ja kasvamista. Mukana on vaikeita aiheita, jotka Winman  käsittelee lempeästi. Koko kirja on todella taitavasti kerrottu ja se jättää mahdollisuuden lukijan omille ajatuksille ja oivalluksille. Kaikkea ei selitetä auki, mutta merkityksiä on helppo löytää. Teksti on kuvailevaa ja raikkaan oloista. Halusin selvittää päätäni, päästä eroon katkerasta roinasta, jota oli kasaantunut sanojeni taakse. Olin jo ensimmäisistä sivuista lähtien tarinan ja sanojen lumoissa.
______________________________________

Sarah Winman - Kani nimeltä jumala
(When God Was a Rabbit, 2011)
Tammi, 2012
Omasta hyllystä

8 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä aivan ihana. <3 Omaa luokkaansa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on vielä lukematta, mutta tuon Merenneidon vuoden olen lukenut ja tykkäsin siitä.

    VastaaPoista
  3. Uusien lempikirjojen löytäminen on ihanaa, sitä tapahtuu sen verran harvoin! Tämä on minunkin suosikkejani, ihan omanlaisensa. Onneksi Winmanilta tulee kohta uusi kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, nautin edelleen tästä fiiliksestä, vaikka lukemisesta on jo hetki aikaa :D Oooo! Miten minulta on jäänyt tuo huomaamatta... Kävin googlettamassa ja hyvältä vaikuttaa, toivottavasti tulee suomeksi:)

      Poista
  4. Oi oi oi ❤ Ihanaa, että tykkäsit lempikirjaksi asti!

    Tämä kirja on taikaa, lohtua, lämpöä ja rakkautta. Vähän kuin aikuisten Veljeni Leijonamieli, upea kuvaus sisarusrakkaudedta ja ystävyydestä ❤

    VastaaPoista