31.5.2017

John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi


Tämän päivän en kuvitellut koskaan koittavan. Nimittäin sen että luen kahdeksatta osaa ihanasta sarjasta, jonka ei koskaan pitänyt jatkua. Ja jota ei ole edes kirjoittanut J. K. Rowling. Hulluus tai mikä lie iski. No mutta niin siinä kävi, että haalin Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmäkäsikirjoituksen omaan hyllyyni. Sen on näytelmäksi kirjoittanut Jack Thorne.

Takakannesta: Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjan tapahtumista ollaan hypätty 19 vuotta eteenpäin - siitähän kirjan epilogi antoikin aikanaan valitettavasti esimaksua. Harryn ja Ginnyn nuorin poika Albus on vuorostaan aloittamassa koulunkäynnin Tylypahkassa, mutta hänelle koulu ei näyttäydy niin loistavana paikkana kuin Harrylle aikoinaan ja tästä syystä isän ja pojan yhteys heikkenee. Koulun aloittaa samaan aikaan myös Hermionen ja Ronin tytär Rose sekä Draco Malfoyn poika Scorpius. Koulussa Albuksen ainut lohtu on hänen ystävyytensä Scorpiuksen kanssa, jota kummankaan isä ei oikein voi sulattaa.

Niin ihanaa kuin olisin päästä vanhojen tuttujen hahmojen pariin, kärsi juoni ennalta-arvattavuudesta. En pitänyt ajankääntäjä-juonenkäänteestä, vaan mielenkiintoisempaa olisi ollut keskittyä nykyhetkeen, eikä velloa vanhassa. Olisi kiintoisaa nähdä tämä näytelmänä, sillä jotkut kohdat vaikuttivat haasteellisista toteuttaa. En ole ollut Harryn fani ja tässä näytelmässä hän oli vielä raivostuttavampi. Eikö Harryn toisaalta pitäisi juuri ymmärtää Albusta oman taustansa takia? Tai sitten maine ja oma "voittamattomuus" on kilahtanut herran päähän. Ronistakin oltiin tehty aika aivoton hahmo.

Harry Potter ja kirottu lapsi on nopeasti luettu ja näytelmiä ennenkin samonneena ei kirjoitusasu ja kuvailujen puuttuminen kummastuttanut. Pidin eniten Scorpiuksesta ja Albuksesta yhdessä ja heidän sanailustaan. Aikamoisen villiä menoa kirjassa oli, muttei voi väittää, että inhosin, vaikka etukäteen ajastus Harry Potter -tarinaan kajoamisesta huolestutti.

________________________________________


Harry Potter ja kirottu lapsi
Tarina: John Tiffany, Jack Thorne 
Näytelmäksi kirjoittanut: Jack Thorne
Alkuperäistarina: J. K. Rowling
(Harry Potter and Cursed Child, 2016)
Tammi, 2016
Omasta hyllystä

4 kommenttia:

  1. Tämä on vielä lukematta, mutta kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin tästä nimenomaan näytelmänä, sillä teatterissa olisi hauska nähdä sekä vanhoja tuttuja kirjojen tapahtumia menneisyyden kuvailun kautta että nykyhetken uusia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Voisivat vaikka täällä Suomessa tehdä tuon näytelmänä - joo, toiveajattelua.

      Poista