Rick Yancey - Viimeinen tähti (#3)

"Vuosia sitten, kun tytön isä oli ollut kymmenen, hän oli
matkustanut isolla keltaisella bussilla planetaarioon."

kirjan alku

Nykyään tuntuu olevan harvinaista, että saan jonkin sarjan luettua loppuun, mutta 5.aalto -trilogian sain päätökseen! Mahtavaa! Todella hyvä sarja ja trilogian päätösosa, Viimeinen tähti, kertoo viimein miten maapallon ja sen asukkaiden käy. Niiden ketkä siis ovat tarpeeksi onnekkaita (tai miten sen nyt ottaa) ollakseen elossa. Tätä pidemmälle ei kannata jatkaa, jos edelliset osat ovat lukematta.

VIHOLLISIA OVAT TOISET.
VIHOLLISIA OLEMME ME.

Ne ovat Maan päällä, ne ovat avaruudessa, ne eivät ole missään. Ne haluavat anastaa maapallon, ne haluavat antaa sen meille. Ne tulivat tuhoamaan meidät, ne tulivat pelastamaan meidät. Näiden arvoitusten takana piilee kuitenkin yksi totuus: Cassie Sullivania on petetty. Niin on myös Hakaa, Zombia, Nugettia ja kaikkia planeettamme yli seitsemää miljardia entistä asukasta. Ensin heidät pettivät Toiset ja nyt me itse. Kun Maan kohtalon hetki koittaa, ihmiskunnan viimeisten selviytyjien on tehtävä päätös: onko tärkeämpää pelastaa itsensä – vai se, mikä tekee meistä ihmisiä? Takakansi

Viimeinen tähti etenee edellisten osien tapaan kiivaalla sykkeellä. Vihollinen haluaa hävittää ihmiset maan päältä ja on keksinyt siihen keinon: "Vastaus ihmisongelmaan on tuhota se, mikä tekee meistä ihmisiä." Jos ei ole luottamusta ei ihmiskunta voi kehittyä. Loppuun ei ole enää montaa päivää ja silloin vihollinen aikoo nopeuttaa kertaheikolla tuhoamisprosessiaan.

"Tuska on välttämätöntä. Tuska on elämää.
Ilman tuskaa ei voi olla riemua."

Suurin osa hahmoista on pysynyt samana koko trilogian läpi, mutta joissain on nähtävissä suuriakin muutoksia, mikä toisaalta on aika väistämätöntä ottaen huomioon vallitsevan katastrofaalisen tilanteen. Nuorimmat ovat kaikista alttiimpia vaikutteille ja radikalisoitumiselle. Jälleen saa pelätä hahmojen puolesta, että kuka selviää kirjan loppuun saakka, sillä kaikkihan eivät selvinneet edes tähän viimeiseen kirjaan asti. Olen onnekas, sillä suosikkihahmoni säilyivät kirjan viimeisille sivuille saakka. Kirjassa tytöt ovat yhtälailla rohkeita ja kovapäisiä toimijoita kuin pojat - välillä oikeastaan rohkeampiakin.

"Reagoin ennen kuin ajattelen. Keskitin päättää puolestani - ja juuri
se kahdessatoista järjestelmässä on kammottavaa: en tiedä enää,
mihin se loppuu ja mistä minä alan. Ei täysin ihminen, ei täysin
avaruusolento, ei kumpaakaan, molempia, jokin on päästetty
irralleen sisälläni, jokin on vapautettu kahleista."

Avaruusolentojen ja tekniikan keskellä sarjassa on kuitenkin jotain niin inhimillistä ja syvempää sanomaa luottamuksesta ja siitä miten kaikella on väliä, pienilläkin jutuilla. Rick Yanceyn 5. aalto on ollut hyvin mielenkiintoinen trilogia ja olen yllättänyt kuinka voimakkaasti elin mukana genressä, jota muuten vierastan. Trilogian lukeminen on kuin virtaavaan jokeen heittäytymistä; se vie kylmäävässä puristuksessa mennessään ja sekoittaa pään. Lopun avoimuus jatkaa elämää mielessäni.

_________________________________________

★★★★
Rick Yancey - 5. aalto: Viimeinen tähti

(The Last Star, 2016)

Wsoy, 2016

Kirjastosta

Muita postauksia
Rick Yancey: Ääretön meri (#2)
Rick Yancey: 5. aalto (#1)