7.4.2017

Marjatta Kurenniemi - Onnelin ja Annelin kootut kertomukset


Pirteän värinen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset pitää sisällään neljä Marjatta Kurenniemen kirjoittamaa tarinaa Onnelista ja Annelista. Suloisten kuvituksien takana on kuka muukaan kuin Maija Karma. Ennestään olen jo ehtinyt Onnelin ja Annelin talven lukea, sillä se kuului parin vuoden takaiseen jouluiseen lukemistooni, mutta ei anneta sen seikan häiritä.

Onnelin ja Annelin talo (1966)
Onneli ja Anneli ovat parhaat ystävykset, jotka löytävät Ruusukuljalta paksun kirjekuoren, jossa lukee "rehellinen löytäjä saa pitää". Tytöt vievät kuoren poliisille, mutta hän sanoo sen kuuluvan tytöille - aivan kuten kuoressa sanotaan. Kuoressa on rahaa, mutta sen perään he eivät ole. He ottavat ainoastaan kuoren ympärillä olevat silkkinauhat ja vievät kuoren  takaisin Ruusukujalle. Siellä Onneli ja Anneli tapaavat rouva Ruusupuun, joka on myymässä taloaan. Hänen piti rakennuttaa talo itselleen, mutta rakennusmestari tekikin siitä kahden pienen tytön talon, eikä vanha rouva voi nyt asua siinä. Ei ole vaikea arvata miten tarina jatkuu. Onneli ja Anneli ostavat talon itselleen ja viettävät siellä unelmiensa kesän, joka on täynnä yllätyksiä ja seikkailuja.

 "Onneli ja Anneli ovat ihan tavallisia pikkutyttöjä,
ehkä vähän onnellisempia vaan kuin useammat muut"

Vaaksanheimot ja rouva Ruusupuu (c) Maija Karma

Onnelin ja Annelin talvi  (1968)
Aikaisempaa blogipostausta lainatakseni: Yllätyin kuinka mukaansatempaava kirja oli, enkä ollenkaan muista näitä lapsena lukeneeni, joten onneksi nyt tuli tuokin epäkohta paikattua. Maija Karman kuvitus on aina nin söpöä ja ihastuttavaa. Kuvauksen juonesta voi lukea täältä.

Onneli, Anneli ja orpolapset (1971)
Onnelin ja Annelin kotia vastapäätä rakennetaan orpokoti, jonka asvaltoitua pihaa suojaa korkea rauta-aita. Kun sisään marssitetaan kaksikymmentä harmaisiin puettua lasta, Onneli ja Anneli seuraavat heitä miettelijäinä. Orpolapset eivät näyttäneet onnelliselta, ja ennen pitkää paljastuu, millaista on heidän elämänsä johtajatar Minna Pinnan tiukassa komennossa. Pian Onneli, Anneli, pienet Vaaksanheimot ja muut Ruusukujan asukkaat liittoutuvat vapauttaakseen lapset kurjasta pinteestä. Takakansi

Onneli, Anneli ja nukutuskello (1984)
Kissanmintun kaupungin rauha on uhattuna! Kolme totista miestä marssii haalareissaan Ruusukujalle ja aloittaa kauhistuttavan tiehankkeen valmistelut. Kun myös Tingelistangelis-puutarha uhkaa jäädä keinottelijoiden suunnitteleman moottoritien alle, hyvät neuvot ovat tarpeen. Hajuvesitehtailija Viksarin ja pääylioikaisuinsinööri Oikotien hankkeen kumoamiseksi tarvitaan paitsi Onnelin ja Annelin kekseliäisyyttä myös Vekotiitus Vappusen nukutuskelloa. Takakansi

Onnelin ja Annelin kootut kertomukset ovat ennen kaikkea oodi hauskuudelle, ilolle, luonnolle ja lapsuudelle. Moottoriteitä ja tehtaita vastaan taistellaan, sillä tehtaan takia kalat kuolee, ruusut ei kuki ja lapset yskivät. Lapset hyökkää puskutraktorin kimppuun, joka on tullut hajottamaan tulevan moottoritien tiellä olevat talot. Tapahtuma saa kuitenkin rauhallisemman sävyn nukutuskellon ansiosta.

"- Sinulta vaaditaan sydäntä.
- Siitä ei korkeakoulussa puhuttu mitään, Oskari Oikotie sanoi.
- Sellaista ei koulussa voidakaan opettaa, rouva Ruusupuu sanoi. - Jokaisella on lapsena sydän, mutta monet aikuiset eivät ole hoitaneet sitä kunnolla ja niin se on saattanut kuolla."

Pihajuhlat (c) Maija Karma

Ruusukuja on paikka, jossa tekisi mieli vierailla ja katsastaa etenkin Tingelstiina ja Tangelstiina Vappusen puutarha, jossa kasvaa vaikka mitä hauskaa kuten ilmapalloja, tikkareita, nekkuja ja vappuhuiskuja. Rouva Ruusupuu on kuin Ruusukujan suojelusenkeli, joka pitää huolta omistaan, vaikka hän tarinoissa piipahtaakin vain silloin tällöin. Toimeliaat ja hyväntahtoiset Onneli ja Anneli ottavat ilon irti elämästä, vaikka vanhemmille he ovat aika näkymättömiä. He pärjäävät vallan hyvin kahdestaankin, vaikka ensimmäinen yö omassa kodissa tuntuu jännittävältä ja vähän pelottavaltakin.

Kirja on pullollaan hurmaavia tarinoita ja ihmisiä. Pahoista asioista tai ihmisistä päästään eroon yhteisvoimin ja maalaisidyllin rauha palautetaan. Lapsuudestani en Onnelia ja Annelia muista, mutta pujahtaminen heidän maailmaansa näin vanhempanakin oli erittäin mukavaa - minusta tuli ehkä vähän fani.
__________________________________________________________________


Marjatta Kurenniemi - Onnelin ja Annelin kootut kertomukset
Kuvitus: Maija Karma
Wsoy, 2003
Ajattomia satuja ja tarinoita -haaste
Kirjastosta

8 kommenttia:

  1. Onnelin ja Annelin talo kuuluu minun lapsuuteni ensimmäisiin omiin kirjoihin. Muistan aina tuon hetken, kun äiti ojensi sen minulle yhdessä Kaarina Helakisan satukirjan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania muistoja:) Kaarina Helakisan muistan lähinnä upeista kuvituksista.

      Poista
  2. Nämä olivat minun lapsuuteni kirja-aarre, joka kesti aikuisiän uusintaluvunkin ihan kohtuullisen hyvin. Lumoavuus tulee tietysti tekstistä mutta valtavan suuri merkitys on myös Maija Karman taianomaisella kuvituksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karman kuvitus tuo kyllä tarinaan paljon lisää, hyvin pelaa yhteen tekstin kanssa.

      Poista
  3. Onneli ja Anneli ovat ihania! Minunkaan lapsuuteni lukemistoon tarinat eivät kuuluneet, mutta näin aikuisenakin ne kyllä iskivät ihan täysillä. Myös lapset pitivät tarinoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Näissä on jotain niin vastustamatonta ja Onnelin ja Annelin maailma on sellainen, jossa voisi vierailla useamminkin:)

      Poista
  4. Onneli ja Anneli -kirjat ovat hurmaavia. Minä luin nämä vasta teini-ikäisenä, kun ystäväni suositteli niitä lääkkeeksi sydänsuruihin. Toimivat ne hyvin siihenkin! Nyt viisivuotias esikoiseni kuuntelee näitä äänikirjoina, ja katsoimme yhdessä myös tuon ensimmäisen elokuvan. Nämä lastenkirjat todella ovat kestäneet aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että nämä toimi sydänsuruihin, kirjat on niin parhautta<3 Tekisi itsekin mieli tutustuttaa joku Onnelin ja Annelin pariin, ehkä seuraavalla lastenvahtikeikalla :D

      Poista