"Se on turkasen huono juttu, veikkonen."
kirjan alku
Alunperin huomioni kiinnitti romaanin näyttävät kannet ja juoni kuulosti sen verran kiinnostavalta, että otin kirjan lukuun, vaikka fantasiaa lukemistooni eksyy vain satunnaisesti. Erika Vik on muuten itse tehnyt kirjalleen kannen. Hän sanoi nimekseen Aleia on avausosa Kaksoisauringot -trilogiaan.
Takakannesta: Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut
tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat
horjahtamaisillaan. Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu
ihmistyttö.
Herättyään hän ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia.
Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot
tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Kuka Aleia on ja
miksi hän on täällä juuri nyt?
Corildon epäilee muistinsa menettäneen Aleian altistuneen laittomalle magialle ja lähtee viemään tyttöä Seleesiaan, jossa häntä voitaisiin paremmin auttaa. Vielä tämän ensimmäisen osan aikana ei perillä asti päästä, vaan Corildonin ja Aleian matkanteko jää pahasti kesken. Suurimpana arvoituksena säilyy kuka Aleia oikeastaan on ja minkälainen menneisyys hänellä on takana. Hänestä olisi ollut kiva saada tietää lisää, sillä ainut aavistus mikä Aleialla on itsestään on se, että hänen on pysyttävä poissa muiden katseilta.
Vikin fantasiamaailmaan on helppo päästä mukaan, sillä se on tarpeeksi suurilta osin tuttu. Fantasiaelementtejä kirjaan luo seleesien kyky nähdä näkyjä ja käskeä liikkuvia elementtejä sekä suloiset fennekit. Toisen pulssin avulla seleesit voivat kokea varjomaailman. Pidin erityisesti kirjan alkuosasta ja Vikin hienosta kuvailusta kuten "Tuuli tunnusteli Aleian poskipäitä." tai "Aamunkoitto oli kalpea aavistus taivaanrannassa. Valo ei jaksanut raahautua yli Gremin vuoriston särmikkäiden huippujen, jotka kohosivat horisontissa utuisena maalauksena." Kirjan maisemat ja rakennukset näkee helposti mielessään. Tie pöllyää, juna kiitää eteenpäin ja kabaree raikaa.
Herrasmies Corildonin ja Aleian välisestä suhteesta ei tahdo ottaa selkoa, mutta kovasti se lukijana kiehtoi. Voiko heitä sanoa ystäviksi? Vai mihin suuntaan kaikki tämä on menossa. Hyvin ajnkohtaiseksi aiheeksi osoittautuu se kuinka varauksella seleeseihin suhtaudutaan ihmisten keskuudessa - oikeastaan he eivät ole edes kauhean tervetulleita. Hän sanoi nimekseen Aleia on raikas esikoisteos, joka toivottavasti saa tuulta siipien alle ja lentää rohkeasti Suomen rajojen ulkopuolelle.
Corildon epäilee muistinsa menettäneen Aleian altistuneen laittomalle magialle ja lähtee viemään tyttöä Seleesiaan, jossa häntä voitaisiin paremmin auttaa. Vielä tämän ensimmäisen osan aikana ei perillä asti päästä, vaan Corildonin ja Aleian matkanteko jää pahasti kesken. Suurimpana arvoituksena säilyy kuka Aleia oikeastaan on ja minkälainen menneisyys hänellä on takana. Hänestä olisi ollut kiva saada tietää lisää, sillä ainut aavistus mikä Aleialla on itsestään on se, että hänen on pysyttävä poissa muiden katseilta.
Vikin fantasiamaailmaan on helppo päästä mukaan, sillä se on tarpeeksi suurilta osin tuttu. Fantasiaelementtejä kirjaan luo seleesien kyky nähdä näkyjä ja käskeä liikkuvia elementtejä sekä suloiset fennekit. Toisen pulssin avulla seleesit voivat kokea varjomaailman. Pidin erityisesti kirjan alkuosasta ja Vikin hienosta kuvailusta kuten "Tuuli tunnusteli Aleian poskipäitä." tai "Aamunkoitto oli kalpea aavistus taivaanrannassa. Valo ei jaksanut raahautua yli Gremin vuoriston särmikkäiden huippujen, jotka kohosivat horisontissa utuisena maalauksena." Kirjan maisemat ja rakennukset näkee helposti mielessään. Tie pöllyää, juna kiitää eteenpäin ja kabaree raikaa.
Herrasmies Corildonin ja Aleian välisestä suhteesta ei tahdo ottaa selkoa, mutta kovasti se lukijana kiehtoi. Voiko heitä sanoa ystäviksi? Vai mihin suuntaan kaikki tämä on menossa. Hyvin ajnkohtaiseksi aiheeksi osoittautuu se kuinka varauksella seleeseihin suhtaudutaan ihmisten keskuudessa - oikeastaan he eivät ole edes kauhean tervetulleita. Hän sanoi nimekseen Aleia on raikas esikoisteos, joka toivottavasti saa tuulta siipien alle ja lentää rohkeasti Suomen rajojen ulkopuolelle.
Sarja saa jatkoa syksymmällä, mutta jos ei jaksa sinne asti odottaa, niin voi käydä katsomassa kirjasarjalle tehtyjä omia sivuja, josta saa lisää tietoa kirjojen maailmasta ja hahmoista. Osa henkilöistä on myös saanut Vikin käsittelyssä visuaalisen muodon.
_________________________________________
★★★½
Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia
Gummerus, 2017
Kuvittaja: Erika Vik
Kuvittaja: Erika Vik
Arvostelukappale
Ihana kuva! ♥ En malta odottaa, että pääsen avaamaan mietteitäni kirjasta blogissani, mutta pitää odottaa ensin, että Risingshadow julkaisee kritiikkini. Pääosin tykkäsin kyllä teoksesta, mutta vielä jäi niin pajon maailmaa ja sen mekaniikkoja salaisuuden varjoon, että odotan aika paljon jatko-osalta. Mahtavaa, kun kirjailija on itse taiteilija niin hän pystyy esittämään hahmonsa juuri sellaisina kuin heidät näkee. Mahtava idea, että kuvia ja maailman historiaa on esitelty lisää teoksen nettisivuilla.
VastaaPoistaMinulle tämä oli varmaan hyvä juuri siitä syystä, ettei tullut liikaa fantasijuttuja, mutta ymmärrän sen että monet haluaisivat tietää lisää maailmasta - ehkä toinen osa paljastaa jo paljon lisää:) Nuo nettisivut on kyllä hienot ja huippua, että kirjailija pystyy visionsa toteuttamaan visuaalisessakin muodossa.
PoistaSamaa mieltä Niinan kanssa kuvasta! Vikin romaanista taas jäi sellainen olo, että paljon on hyvää - erityisesti maailma on kiehtova - mutta ihan en päässyt tarinan imuun. Ehkä seuraava osa vetää paremmin, kun/jos salaisuuksia avataan enemmän.
VastaaPoista♥ Voisin kuvitella, että jatkossa vain paranee ja maailmaakin avataan lukijalle enemmän. Minua jäi kovin kiinnostamaan Aleian menneisyys ja mihin suuntaan tarina on menossa.
PoistaHieno kansi ja kaunis tuo ottamasi kuva! En ollut kiinnittänyt tähän kirjaan huomiota katalogissa, mutta tämän postauksesi luettuani mietin, että voisin vaikka lukeakin tämän, jos kirjastossa tulee vastaan. Tosin minua ehkä kismittäisi, että ensimmäisessä osassa niin moni asia jää ilmeisesti vielä arvoitukseksi (olenko liian kärsimätön?).
VastaaPoistaKatalogissa kirjan kansi oli ihan erinäköinen. Oli sama junakuva kuin teoksen kirjatrailerissa YouTubesta ja sen lisäksi kuvapalvelukuvat fennekkiketusta ja liskosta kurkkimassa reunoilla. Värikin oli persikkainen/beigehtävä, joten ei ihme, jos on saattanut mennäkin ohitse. Tämä kirjailijan itse luoma kansi on paljon viehättävämpi ja väri miellyttää silmää.
PoistaKannesta ja sen vaihtumisesta:
PoistaKatalogissa oli tosiaan täysin eri kansi, jonka fennekki ja amargundi ovat myös piirtämiäni (juna oli kuvapankista). Kannen suhteen tehtiin täyskäännös aivan viime metreillä kun katalogi oli jo painettu. Se ei ole poikkeuksellista kustannusmaailmassa. Tässä tapauksessa kannen ei uskottu löytävän oikeaa kohderyhmää, eli nuoria aikuisia ja heitä vanhempia (epäilyksiä lietsoi lähinnä fennekin liiallinen söpöys). Kummankin kansiversion suunnittelusta vastasi Gummeruksen oma graafikko, jolta sain tarkat ohjeet esimerkiksi kehyksen koosta ja kuvituksen tyylistä. Olisin varmasti voinut toteuttaa kuvitukseni paremmin ja "aikuisempaan" tyyliin, mutta aikaa piirtää uudestaan ei juuri ollut. On ollut mukava kuulla, että uudesta kannesta on pidetty.
Muuten, omasta mielestäni kirjat 1&2 olisi paras lukea putkeen, sillä ne kuuluvat hyvin kiinteästi yhteen sisältönsä puolesta (alunperin tästä oli tarkoitus tulla vain yksi kirja). Kirjoitin kahta ensimmäistä osaa myös paljon päällekäin. Corildonin menneisyys ja salaisuudet avataan varsin tyhjentävästi kakkosessa, mikäli jotakuta sattuisi hiukan kiinnostamaan :D
Suuri kiitos arvostelusta! – Erika Vik
Kia: Kiitos:) Minultakin meinasi mennä koko kirja ohi, mutta onneksi toisin kävi. Eihän tästä kauan aikaa ole siihen, kun toinen osa ilmestyy, niin voit lukea molemmat vaikka putkeen.
PoistaNiina T: En muista tuota katalogissa ollutta kansikuvaa, mutta tämä lopullinen on aikakin todella hieno!
Erika Vik: Instassakin kantta on ihasteltu ja päivitelty sitä, ettei osaa suomea lukea, kun näyttää niin hyvältä kirjalta:D Onnistuneet kannet siis. No nyt aloin odottaa vielä enemmän kakkososaa, jos paljastuksia on noin paljon luvassa. Enää en ihmettele tämän kirjan salailevaa otetta, mikäli se on alunperin kuulunut samojen kansien väliin seuraavan osan kanssa. Onpahan jotain mitä odottaa :)
Kiitos Erika selventävästä kommentista!
Oho, en ole noita Instan ei-suomenkielisiä kansikehuja huomannutkaan :) Hienoa! Taidan olla itse vain tuijotellut tuota kantta jo liikaa, ja asia korostuu nyt kun pitäisi piirtää kakkoskansi valmiiksi ensi viikon aikana...
PoistaPieni paljastus: saattaa olla, että kirjani (tai vähintään sen alun) voi lukea englanniksi lähivuosina, sillä mallikäännös on juuri valmistumassa. Olen lukenut sen jo ja käännös on oikein hyvä! Laitan siitä linkin jakoon, jos se jossain vaiheessa ilmestyy agentuurieni sivuille.
Kaikista kolmesta kirjasta piti siis alunperin tulla vain yksi, tuo tekstini oli hieman harhaanjohtava :) Ykkösessä ei voinut vielä leväyttää Corildonin koko taustaa auki, sillä se olisi vienyt järkyttävän paljon tilaa. Tosin vihjasin ykkösessä jo kaikkiin kakkoskirjan keskeisimpiin henkilöihin... Eniten haasteita kerronnassa aiheutti se, että oli kaksi päähenkilöä joista toinen ei halua muistella ja toinen ei muista, eikä kertojani ole niin kaikkitietävä että ajattelisi tai valottaisi asioita kummankaan puolesta, joten näkökulmassa tuli pysyä. Mutta tämähän on mysteeriromaani, ja minulla on tapana viljellä pikkuvihjeitä jatkosta sekä riveissä että rivien välissä. ;)
– Erika
Erika: Kovasti tsemppiä kannen tekoon - en epäile yhtään etteikö siitä tulisi hieno! Olisi kyllä mahtavaa, jos tästä kirjasta pääsisi muutkin nauttimaan kuin vain me suomalaiset ;) Sehän on hyvä, jos ihmisten mieliin on jäänyt kaihertamaan Corildonin ja Aleian taustat, niin tarttuvat varmasti innolla seuraavaan osaan.
Poista