Hurja Hassu Lukija: Tuutikki Tolonen: Mörkövahti ja Mörköreitti

Kuten monesti käy, kaikki alkoi aamupalalla.

kirjan alku

Miten ihanaa onkaan törmätä lastenkirjoihin, jotka viihdyttävät lasten (en epäile yhtään!) lisäksi myös aikuisempaa väkeä. Pelkästään tuon hurmaavan ja vauhdikkaan kannen perusteella voi päätellä paljon. Minä tein johtopäätöksen, että nyt on luvassa jotain hurjaa, hymyilyttävää ja raikkaan uutta.

Mörkövahti
Hillan (11 v), Kaapon (9 v) ja Maikin (6v 4 kk) kesäloma alkaa epävirallisissa merkeissä. Äiti on voittanut kahden viikon rentoutusloman Lapissa ja siksi ajaksi lapsille tulee kodinhoitaja. Mutta kun ovikello soi, paljastuukin jymy-yllätys: oven takana seisoo iso takkuturkkinen otus, joka haisee perunakellarilta ja ojentaa Hillalle paperilapun:

Vastaanottajaperhe: Hellemaa. Lähetetty: Koulutettu puoli-ihminen,
kansanomaisesti "mörkö", erityisala lasten- ja kodinhoito.

Pian selviää, että myös monet lasten kavereista ovat saaneet kotiinsa hoitomörön. Mistä oikein on kysymys? Mistä möröt ovat tulleet ja miksi? Takakansi

Mörköreitti

Suuren mörköseikkailun toinen osa vie maan alle, sinne missä möröt asuvat. Maikki on menossa vastavierailulle rakkaan, pölisevän, perunakellarinhajuisen Grah-mörön kotiin. Mutta onko sinne pitkä matka? Siitä Maikilla ei ole aavistustakaan. Maikki vaeltaa maanalaisissa tunneleissa matkaoppaanaan merkillinen Portinvartija. Samaan aikaan maan pinnalla Hilla ja Kaapo tekevät kaikkensa saadakseen yhteyden Maikkiin - ja onnistuvat siinä, lopulta! Takakansi

Molemmat kirjat ovat koukuttavia ja varsinkin Mörkövahti loppui sellaiseen cliffhangeriin, että onneksi oli valmiina kirjastosta lainattu toinenkin osa. Mörköreitti jatkaa suoraan siitä missä edellisosassa jäätiin, joten nämä oli siitäkin syystä kiva lukea aivan peräkkäin.

Hellemaalle lähetetty Grah-mörkö on sympaattinen olento, eikä olleenkaan pelottava suuresta koosta huolimatta. Hänestä tulee itseasiassa herkästi mieleen Naapurini Totoron Totoro. Mörkö ei puhu ja näyttää hyvin halittavalta. Hilla, Kaapo ja Maikki taas ovat toimeliaita ja melko pelottomia lapsia, jotka eivät hätkähdä jäädessään kotiin ilman vanhempia vain likainen mörkö seuranaan. He päinvastoin suorastaan patistavat äitiä lähtemään. Lapset ottavat omatoimisesti asioista selvää yrittäen tutustua uuteen vähäpuheiseen ja ahtaassa komerossa viihtyvään lastenhoitajaansa.

Perheen pienimmällä, tomeralla Maikilla, on selvästi suurin yhteys Grah-mörön kanssa ja hän ymmärtää tätä herkästi. Kirjojen kummalliset hahmot, eivät rajoitu pelkästään mörköihin vaan Maikin kylpytakki on sekin oma lukunsa. Maikki käy kylvyssä ollessaan keskusteluja kylpytakkinsa kanssa, joka antaa hänelle viisaita neuvoja. Maikin kylpytakki on perheen vitsailunaihe, mutta joutuu Kaapokin viimein vastentahtoisesti myöntämään nähneensä kylpytakin liikkuvan.

Tuutikki Tolonen on selvästi oivaltanut, ettei asioita tarvitse selittää puhki. Jo pelkästään se että perheen matkusteleva isä on lapsille pelkkä Näkymätön Ääni, kertoo paljon. Hieno oivallus muutenkin. Möröt lastenvahtina on mahtava ja persoonallinen idea kaikinpuolin. Kokonaisuuden kruunaa Pasi Pitkäsen taidokkaat kuvat, jotka herättävät tarinan eloon. Ilmeikkäät möröt ovat niin harmittomia ja ihastuttavia, että ne tuskin lukijoita karkoittavat. Koko mörkö-käsite pyöräytetään akselinsa ympäri. Pelottavuus on heistä poissa ja sen sijaan sitä titteliä kantavat noidat.

Ainakin ensimmäisen kirjan käännösoikeudet on myyty (ja jo käännetty) vaikka minne ja elokuvastakin on puhetta. Miten mahtavia uutisia! Nyt muutkit kuin me suomalaiset pääsevät nauttimaan suloisten mörköjen seurasta ja mukavasta seikkailusta.

_________________________________