Hurja Hassu Lukija: Kotimaisia lastenkirjoja x3

Postattavien pinon kasvaessa turhan suureksi (kiitos maratonin) otan valtuuden niputtaa kolme kotimaista lastenkirjaa yhteen postaukseen. Tämä helpottaa myös siitä syystä, että ehkäpä en keksisi näistä mitään syväluotaavaa sanottavaa, vaikka hyviä olivatkin. Päästän siis tällä kertaa itseni helpommalla. Lisäksi Suomi 100 -projektin eteneminen vauhdittuu näiden nopealukuisten lastenkirjojen avulla.

Kissa nimeltä Kent
Tyttö, salapoliisi ja kadonnut kissa. Tästä asetelmasta käynnistyy kiehtova matka halki kahden eriskummallisen kaupungin. Sirppihäntäinen Kent kulkee askeleen edellä ja jättää jälkeensä johtolankoja: kissankarva, kermakuppi, hännänjälki pölyssä. Voisi miltei kuvitella, että kissa haluaakin tulla seuratuksi...

Johtolangat kuljettavat tytön ja salapoliisin Rottakaupungin hylätyksi luullun kirkontornin kautta taiteilijakukkulalle ja lopulta Korkeakaupungin sanomalehtitoimitukseen. Siellä painokoneet takovat täyttä höyryä kaikkien aikojen uutisotsikkoa. Mutta missä on Kent, vai löytyykö kaupungin kasvojen takaa lopulta jotain aivan muuta? Takakansi

Netta Walldén on Ruben-kirjoista tuttu tekijä, mutta nyt päähenkilöinä on nimettöminä pysyviä hahmoja. Salapoliisi haluaa pysyä ammattinsa vuoksi tuntemattomana, joten tyttökään ei tasapuolisuuden nimissä kerro nimeään. Yhdessä he matkaavat kaupunkien halki ja hiljalleen tarinan edetessä lisää asioita paljastuu. Kirjassa on utuinen tunnelma ja aavistus jännitystä. Kansi palauttaa minut jonnekin menneeseen aikaan ja itseasiassa jotenkin hassusti luulin, että Kissa nimeltä Kent on ilmestynyt ennen Ruben-sarjaa.

⬣ ⬣ ⬣

Uppo-Nalle

Kokonaisen vuoden ui Uppo-Nalle maailman meriä. Se toivoo löytävänsä rauhallisen sataman, jossa on valkeaa hiekkaa ja joku ystävällinen mikä tahansa odottamassa. Reeta on pieni tyttö valkealla hiekkarannalla. Hänen kotonaan on Laulava Lintukoira, villi ja menevä otus, mutta Reeta toivoo ikiomaa ystävää, jota voi helliä ja pitää sylissä.

Silloin kelluu rantaa likomärkä Uppo-Nalle. Se pelkää peipposia, mutta kertoo hurjia tarinoita, ajaa veturia, lähtee seikkailemaan katujyrällä ja rakastaa syvämietteisiä keskusteluja. Ja se on nokkela runoniekka. Uppo-Nallen suuri haave on oma runokirja Uponneen kansan lauluja. Takakansi

Uppo-Nalle lienee monelle tuttu, joko kirjojen tai televion kautta. Itse kuulun jälkimmäisiin, mutta nekin muistikuvat ovat hatarat. Uppo-Nalle on luova persoona ja hän koko kirjan aikana hän ehtii lausua monia runoja ja lauluja. Välillä jutut olivat niin hulvattomia, ettei voinut kuin nauraa. Tahatonta komiikkaa Uppo-Nallen puolelta, hyvin vilpitön kun hän on. Muuten kirja etenee rauhalliseen tahtiin. Onhan hän hyvin vastustamatonta pohdiskeleva karvaturri. Kirjasta löytyy Hannu Tainan herkullisia kuvia.

⬣ ⬣ ⬣

Pikku-Kulta ja Tähtikarhu

Nalle Pikku-Kulta ihmettelee talven lumottua kauneutta, Sininen Kissa lennättää rätiseviä salamasilmäyksiä Laventeli-neidille, sammaleiset siivoavat keväisiä linnunpönttöjä, Pilvenpompula putoaa taivaalta pienen pojan leikiystäväksi, kivi puhkeaa puhumaan ja harmaa aidantolppa saa suojellakseen kotelossaan uinuvan perhostoukan. Näiden, ja monien muiden olentojen kautta luonto hengittää ja soi, tuoksuu ja väräilee. Vuodenkierto etenee tunnelmallisesti kuukaudesta toiseen. Takakansi

Kirjassa on yksi eläinteemainen satu jokaiselle kuukaudelle. Ne ovat mutkattomia ja ihania tarinoita, jotka herttaisuudellaan saavat sydämen väpättämään. Rakastuin päätä pahkaa Kati Vuorelan kauniisiin värikuviin sekä vieläkin enemmän hänen lyijykynäpiirroksiinsa, joissa on jotain niin valloittavaa, vapaata ja suurta ilmaisuvoimaa. Välillä jäin oikeastaan vain niitä ihailemaan. Ihastuttava Vedenkeiju, äidillinen Unenkuiskaaja... Tämä kirja kuuluu jokaiseen lapsiperheeseen.

_______________________________________________

★★★
Netta Walldén - Kissa nimeltä Kent

Mäkelä, 2016
Kansi: Tanja Mitchell

Kirjastosta