"Kahvinkeitin olkani takana sihisi kuin vihainen käärme."
kirjan alku
Törmäsin erilaiseen Agatha Christien dekkariin kuin mihin olen tottunut. Tässä ei kokoonnuta johonkin huoneeseen kuuntelemaan Hercule Poirotin johdolla loppuratkaisua ja herättämään epäilyksen varjon vuorollaan jokaisen päälle vaan Totuus Hallavan hevosen majatalosta keskittyy yliluonnollisuuteen, magiaan ja taikauskoisiin rituaaleihin.
Katolinen pappi murhataan raa’asti hänen
palatessaan kuolevan naisen luota. Papin kengästä löytyy luettelo nimistä, jotka paljastuvat kuolleiksi henkilöiksi. Kirjailija ja kirjan kertoja Mark Easterbrook ryhtyy selvittämään tapausta apunaan punatukkainen Ginger, jonka seura on hyvää vaihtelua Markin kuivakan tyttöystävän rinnalle. Hallavan hevosen majatalo pulpahtelee jutussa esiin usein ja siellä asuvien naisten yliluonnolliset voimat.
Näyttää siltä, että jotain hyvin kummallista on tekeillä ja jotenkin tähän kaikkeen liittyy meediot, istunnot ja vedonlyönti, jolla pääsee epätoivotuista ihmisistä eroon vaikkapa perinnön toivossa - ja toivotun kuolema on sillä taattu! Asia on vain vähän hankalampi todistaa, sillä kuolemantapaukset ovat olleet täysin normaaleja. Mark ja Ginger antautuvat vaaraan ilmoittautumalla Hallavan hevosen asiakkaiksi.
Kirjassa ei Poirotia tai miss Marplea esiinny, vaan rikoskirjoja kirjoittava Ariadne Oliver. Tosin häntäkään ei paljoa näkynyt, joten kaikki on siis Mark Easterbrookin ja poliisin harteilla. Vilaukselta tavataan myös tuttu mummeli Eipä aikaakaan niin voi kauhistus -dekkarista. Totuus Hallavan hevosen majatalosta on mielenkiintoisen erilainen romaani Christien tuotannossa.
Näyttää siltä, että jotain hyvin kummallista on tekeillä ja jotenkin tähän kaikkeen liittyy meediot, istunnot ja vedonlyönti, jolla pääsee epätoivotuista ihmisistä eroon vaikkapa perinnön toivossa - ja toivotun kuolema on sillä taattu! Asia on vain vähän hankalampi todistaa, sillä kuolemantapaukset ovat olleet täysin normaaleja. Mark ja Ginger antautuvat vaaraan ilmoittautumalla Hallavan hevosen asiakkaiksi.
"Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan
nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan ---
ja heille annettiin valta tappaa---"
Kirjassa ei Poirotia tai miss Marplea esiinny, vaan rikoskirjoja kirjoittava Ariadne Oliver. Tosin häntäkään ei paljoa näkynyt, joten kaikki on siis Mark Easterbrookin ja poliisin harteilla. Vilaukselta tavataan myös tuttu mummeli Eipä aikaakaan niin voi kauhistus -dekkarista. Totuus Hallavan hevosen majatalosta on mielenkiintoisen erilainen romaani Christien tuotannossa.
_______
★★★½
Agatha Christie - Totuus Hallavan hevosen majatalosta
(The Pale Horse, 1961)
SSKK, 1979
Päällys: Kosti Antikainen
Päällys: Kosti Antikainen
Omasta hyllystä
Tätä en ole Christieltä lukenut, vaikka hänen dekkareitaan rakastankin. Muistelisin, että olen tämän saattanut katsoa telvisiosta joskus, mutta en kovin tarkkaan muista tapahtumien kulkua. Täytyy ehkä lukea.
VastaaPoistaMinulla on monta vielä lukematta, mutta se on ihan positiivinen ongelma:) Filmatisointi on muistaakseni vähintään yhtä hyvä kuin kirjakin.
Poista