15.11.2016

TTT 15. Kesken jääneet


Harvoin jätän kirjoja kesken, nykyään kuitenkin enemmän kuin ennen, sillä aina ei satu kohdalle juuri sillä hetkellä innostavaa kirjaa. Ennen blogiaikaa ylpeys ei antanut periksi jättää melkein mitään kesken (no huhhuh), nykyään jos ei nappaa, niin en itseäni turhaan kituuta. Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille vai miten se meni... Huono kirja voi tarkoittaa myös sitä, että kyseiseen hetkeen se on ollut väärä valinta.

Vielä vähemmän tulee blogissa mainittua näistä kesken jääneistä kirjoista, joten tämän päivän TTT-postaus pureutuu kymmeneen aikojen saatossa kesken jääneeseen. Luurangot kaapissani:


Crash  - J. G. Ballard
Kirjan kansikuvan olisi pitänyt varoittaa minua tai kuvaus "autoerotiikkaa".
Ei lisättävää.

Neurovelho - William Gibson
Scifi ei ole omin genreni, vaikka välillä koitan tarttua myös niihin. Yksi yrityksen kohde oli tämä Neurovelho ja pariinkymmeneen sivuun se jäi. 

Kunniakonsuli - Graham Greene
Sinnittelin jonkin aikaa Kunniakonsulin kanssa, mutta tarina ei vaan tuntunut kovin vetävältä.

Matkalla - Jack Kerouac
Tämän kirjan lukemista varten tarvitsee ihan omanlaisen fiiliksen, eikä tällä kertaa hermoni kestäneet rönsyilevää ja sekavaa tekstiä.

Amerikkalainen tyttö - Monica Fagerholm
En päässyt tarinaan kiinni, mutta Amerikkalainen tyttö on ainut tämän listan kirjoista, jolle tällä hetkellä voisin ehkä suoda uuden tilaisuuden. Ehkä.


Joutavuuksien jumala - Arundhati Roy
Muistan kokeneeni tämän jotenkin vaikeaselkoisena tai sitten kyseisellä hetkellä keskittymiskykyni on ollut erityisen heikko, mutta en siis kuitenkaan jaksanut kauaa tarpoa tämän kanssa.

Rantahotelli - Anita Brookner
Ei yksinkertaisesti lähtenyt käyntiin.

Viimeinen samurai - Helen DeWitt
Lukioikäisenä yritin aloittaa, kun tämä oli kurssikaverin lempikirja, mutta ei siitä mitään tullut. Enää en edes tosin muista miksi.

Kapteeni Corellin mandoliini - Louis de Berniéres
Teksti oli turhan hidasta luettavaa ja latisti suoraan sanottuna koko tunnelman. Tarina itsessään olisi voinut olla hyvä.

Ylpeys, ennakkoluulo ja zombit - Jane Austen & Seth Grahame-Smith
Aluksi ajattelin tykkääväni tästä, mutta kirja muistutti jopa liikaa Austenia, eikä minua Austenit sillä hetkellä kiinnostaneet (muuten olisin valinnut jonkun oikean Austenin kirjan), joten lopetin.


Muut Top Ten Tuesday postaukset löydät täältä.

Kohtalotovereita? 

12 kommenttia:

  1. Samaa mietin aina, että maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että miksi tuhlaisin aikaani huonon kirjan lukemiseen. Yleensä jos tökkii, jätän kesken. Jos on lyhyempi kirja, saatan sinnitellä loppuun. Mä just siirsin Jack Kerouacin Dharmapummit tällä hetkellä luettavista sellasiin jotka vien loppuun joskus. En kokonaan luovuttanut kirjan suhteen, koska se todella on ollut hyvä kirja niin pitkälle, mitä nyt sitä sain luettua. Kuten sanoit, mielestäni myös tuo Kerouacin teos vaatii sellasen tietyn fiiliksen, vaikka Dharmapummit ei ihan niin sekava taida ollakaan. Alkuun kirjan lukeminen vähän tökki, vaikka ihan sujuvaa tekstiä olikin, niin se lisäsi kynnystä tarttua teokseen uudestaan.

    Tommi on lukenut kummatkin ja Dharmapummit nousi lempikirjoiksi, kun taas Matkalla ei niin hyvin iskenyt.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Kauhea ajatella, että vielä joitain vuosia sitten (blogini alkuaikoina) minun oli ihan pakko lukea loppuun, jos olin ehtinyt aloittaa. Luinkin ihan kamalan tylsiä ja sekavia kirjoja ja touhu muuttui puisevaksi. Onneksi nykyään olen viisaampi:)

      Matkalla on haastavaa luettavaa ja hatunnosto Tommille sen selättämisestä.

      Poista
  2. Jätän kirjoja usein kesken: haluan lukea sellaista, mikä kyseisellä hetkellä innostaa. Joutavuuksien jumala jäi minultakin kesken - se oli vielä opintoihin kuuluva teos ja taisin luetuttaa sen sitten äidilläni, kun en itse päässyt siitä selville ja tarvitsin ryhmätyötä varten jotakin konkreettista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että niin sitä pitkää! Ihana äiti sinulla, kun luki kirjan puolestasi:D Toivottavasti ei ollut hänelle kovin tuskaista luettavaa.

      Poista
  3. Haha, samanlaiset ajatukset noista Austen-versioista :D Itse luin joskus sen Järki ja tunteet/merihirviöt -kirjan ja sehän oli juoneltaan ym. käytännössä sama kuin alkuperäinen, mutta yhdellä hepulla oli mustekalaparta ja taisivat asua merenpohjassa. Ehkä tosiaan järkevämmin käytettyä aikaa valita ne oikeat Austenit. (Jos kerran muunnellaan, niin olisi voinut muunnella sitten kunnolla :I)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea on kyllä periaatteessa ihan hauska, mutta lukeminen on sitten jotain muuta... Ja totta tuo, että muuttaisivat sitten kunnolla. Tuntui, että Austenin romaani oltiin otettu häpeilemättä pohjalle ja lisätty sitten vähän zombeja. En tiedä, ehkä se on jokin salakavala keino saada uusi lukijakunta Austenin pariin :D

      Poista
  4. Minullakin on vaikeuksia jättää kirja kesken, vaikka se ei nappaisi millään, ja varsinkin jos olen lukenut jo esim. yli puolet kirjasta. Silloin yleensä tiristän loppuun asti. :D Kyseessä ei kohdallani ole ylpeys saattaa lukeminen loppuun, vaan silkka uteliaisuus. Mutta olen kyllä ihan tietoisesti opetellut jättämään kirjan keskenkin, jos ei kerta kaikkiaan innosta tai kirja tökkii niin pahasti, etten usko parannusta tapahtuvan.

    Minulla on muute omassa hyllyssäni tuo Ylpeys ja ennakkoluulo -parodia zombeineen. Hankin sen joskus ihan vain kannen takia (on niin kaunis!), mutta tarkoitus tietenkin oli (on yhä, sitten joskus) se lukeakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että muitakin jääräpäisiä löytyy. Puolessa välissä tuntuu, että kun on jo niin pitkällä, niin samantien lukee sitten loppuun. Minä taas en yhtään tiedä, mistä omani johtuu. Suorittamisesta? "Mitään en ymmärtänyt, mutta onpahan luettu." Nykyään liputan kesken jättämisen puolesta, mutta yllätän silti itseni lukemasta itsepintaisesti jotain epäkiinnostavaa romaania. Baby steps.

      Mielenkiintoista kuulla, mitä sinä siitä tykkään, sitten joskus kun sen luet.

      Poista
  5. Neurovelhon luin lukiossa. Paljoa en muista, muuta kuin hämmästelyn tuneteen. On niitä hieman haastavampia teoksia. Matrixin fanina piti lukea tämä kyberpunkin klassikko. Ylpeys ja ennakkoluulot ja zombit oli tosia hauska teos. Tuli pari vuotta sitten Halloweenin aikaan lukupiirissä teokseksi. Oikeita Austeneita en ole vielä lukenut yhtään, mutta luulene, että niissä ei ole miekkaa heiluttelevia neitokaisia ja huumoria (ainakaan samassa määrin).

    Harvoin jätän mitään kesken, kun yleensä etukäteen valikoinut niin hyvin luettavat. Arvostelukappaleissa joskus tulee pettymyksiä ja haluaisi välillä jättää jonkin kesken, mutta Risingshadowlle arvostelemani luen aina loppuun, vaikka inhoaisin teosta jokaisella solullani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut mikään helppo teos tuo Neuromaani, ei ollenkaan. Siksi se jäikin, kun kyseinen genre ei ole sydämen asiani. Haha Austenit on juu ehkä hiukan eilaisia:D Mitähän tykkäisit Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, nyt kun zombiversio on luettu? Jännittävä ajatus.

      Sinä onnekas, yritän minäkin hyviä valita, mutta välillä menee valinnat niin metsään kun olla ja voi :DD

      Poista
  6. Mullakin oli ennen tuo ongelma, että mitään kirjaa ei voinut jättää kesken... Vaikka olisi ollut kuinka huono. :') Nyt tuntuu että on niin paljon kiinnostavia kirjoja jonossa, että jos joku ei tunnu nappaavan, niin se siirtyy sivuun aika äkkiä. Ja sinne se monesti jää, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai sitä mielummin käyttää aikansa itseä oikeasti kiinnostavien kirjojen parissa, kun niitäkin varmasti riittää loputtomiin.

      Poista