Monta haastekoontia

Näillä näppäimillä on päättymässä peräti kolme haastetta: Hämärän jälkeen-, Halloween- ja Lukuharjoituksia-lukuhaasteet ja mihinkään noista en ehdi saada enää suorituksia, joten niputan ne kaikki kätevästi tähän. Tarkemmat säännöt haasteisiin ja kirjapostauksiin löytyvät linkin takaa.

Halloween-lukuhaaste

Missä: Yöpöydän kirjat 
Kesto: 1.10.2016 - 31.10.2016

Sjón: Poika nimeltä kuukivi
Daphne du Maurier: Linnut
Vampyrologia: langenneiden todellinen historia
Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
J. R. Ward: Halu
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Louise Penny: Kylmän kosketus
Sarah Waters: Vieras kartanossa 
S. J. Watson: Kun suljen silmäni
John Wyndham: Käenpojat

Hämärän jälkeen -lukuhaaste

Missä: Orfeuksen kääntöpiiri 
Kesto: 3.11.2015 - 2.11.2016

Haudankaivaja (1 kirja)
Scott Snyder: Amerikan vampyyri
Aave (3 kirjaa)
Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia
Marko Hautala: Itsensävalaisevat
Ihmissusi (5 kirjaa)
Carlos Ruiz Zafon: Marina
John Polidor: Vampyyri
Vampyyri (7 kirjaa)
Sheridan Le Fanu: Carmilla
Richard Matheson: Olen legenda
Zombie (9 kirjaa)
John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen
Patrick Ness: Hirviön kutsu
Noitapiiri (11 kirjaa)
Jonathan Carroll: Neljännestä yli ymmärryksen
Jonathan Carroll: Pyhän hirven kirkko
Matthew G. Lewis: Munkki
Daphne du Maurier: Linnut
Vampyrologia: langenneiden todellinen historia
Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
Sarah Waters: Vieras kartanossa
John Wyndham: Käenpojat

Missä: Kujerruksia
Kesto: 10.1.2016-10.11.2016

1 luettu näytelmä - tarpeistonhoitaja
Arthur Miller - Kauppamatkustajan kuolema
2 luettua näytelmää - puvustaja
William Shakespeare - Coriolanus

Minä kiitän ja kuittaan!

Kirjamessuilua 2016

Olin messuilla perjantaina ja lauantaina ja ensimmäistä kertaa bloggaajapassilla (kiitos Messukeskus!). Yleensä olen ollut vain yhden päivän, sillä väentungos ja paikasta toiseen ravaaminen ovat rasittavia, mutta tällä kertaa suunnittelin käyntini paremmin: kävin katsomassa keskusteluja (jalat kiittää) ja niiden välissä kiertelin kirjoja etsimässä sen verran kuin jaksoi. Lisäksi kun on kaksi päivää aikaa, niin ehtii paremmin eikä kaikkea täydy nähdä kerralla ja hullunlailla ryntäillä ympäri messuja.

Kävin kuuntelemassa "Kirjasta näyttämölle - Juurihoito Kansallisteatterissa" -keskustelua, jossa Miika Nousiainen ja tekstin dramatisoinut ohjaaja Aleksis Meaney kertoivat yhteistyöstään. Nousiainen oli ajatellut kuinka hauskaa olisi jos kirja ja näytelmä ilmestyisivät samaan aikaan ja koska kirjaa ei ollut vielä olemassa, hän oli joutunut myymään idean Kansallisteatterille selittämällä vain teemat ja idean. Kansallisteatteri siis osti sian säkissä, Meaneytä lainatakseni.

Ehdin tehdä pari kirjaostosta ennen kuin suuntasin vieressä olevalle KirjaKallion-lavalle, jossa suomalaisesta spekulatiivisesta fiktiosta oli keskustelemassa Johanna Sinisalo, Inkeri Kontro ja Maria Turtschaninoff. Ulkomaiset kustantajat ovat ottaneet Suomikumman (Finnish Weird) hyvin vastaan ja täytyy ehdottomasti tutustua lisää tämän suhteellisen pienen joukon teksteihin, sillä Tiina Raevaara on ainakin minuun entuudestaan kolahtanut.

Taukolukemista

Tapasin ensimmäistä kertaa elämässäni myös muita bloggareita (jännää!), kun Boknäsin bloggaripisteellä kävi lauantaina puolenpäivän aikaan melkoinen kuhina ja viihdyinkin pisteellä reilut pari tuntia. Voisin sanoa, että perjantai-ilta oli väenpaljouden (tai siis vähyyden) kannalta paras messupäivä, mutta enpäs sano, sillä kaikkihan muuten tulisi jatkossa perjantaina. Kaikenkaikkiaan nämä olivat ehdottomasti parhaat messut tähän mennessä!

Loppuun vielä hillitty messusaalis:

John Wyndham - Käenpojat

Vaimoni elämän onnekkaimpia sattumuksia oli, että hän oli mennyt
naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka oli syntynyt syyskuun 26. päivä.

kirjan alku

Toisen maailmansodan jälkeen John Wyndham nousi scifi-maailman tietoisuuteen. Esipuheessa esitellään laajasti hänen tuotantoaan ja Käenpoikia pidetään hänen yhtenä parhaimmista teoksista.

Kertoja asuu vaimosa kanssa englantilaisessa pikkukylässä Midwichissä, mutta kummallisten tapahtumien aikaan he ovat juuri juhlistamassa miehen syntymäpäivää Lontoossa. Kotiin palatessa heitä odottaa uinuva kylä, jonka ympärillä näyttäisi olevan näkymätön kupu, sillä kun rajan sisälle astuu, ihminen menettää tajuntansa. Midwich herää horroksesta seuraavana päivänä ja elämä jatkuu normaalisti.

Tai ainakin suhteellisen normaalisti. Tapahtumista jää muistuttamaan vain luostarin rauniohin ilmestynyt suuri painauma, joka näyttää tulleen painavasta esineestä. Sekä kaikki kylän naiset ovat raskaana. Vuoden päästä kylään syntyy kultasilmäisiä lapsia, jotka vaikuttavat aluksi joitain fyysisiä piirteitä lukuunottamatta normaaleilta, mutta he vanhenevatkin muita nopeammin ja heillä on kykyjä, jotka saavat kyläläiset pelästymään.

Käenpojat on pohdiskelevaa scifiä, jossa ihmiset näyttävät joutuvan taistelemaan olemassaolostaan yliluonnollisia olentoja vastaan. Kertoja kertoo hyvin asiallisesti tapahtumat ja paljon on pohdintaa, miettimistä ja keskusteluja. En tiedä olisiko ollut himpun verran kiinnostavampaa lukea sama tarina "sisäpiiriläisen" kertomana, sillä kertojan vaimohan välttyi sopivasti raskaudelta olemalla muualla tapahtumien aikaan. Loppu oli jännittävä, se jäi vähän auki ja vaivaamaan. Vähän niin kuin Stephen Kingin jotkut kirjat, missä luulee, että paha on kukistettu, mutta viimeisissä kappaleissa selviääkin aivan jotain muuta.

_______

John Wyndham - Käenpojat

(The Midwich Cuckoos, 1957)

Ursa, 1989

Kirjastosta
Kansipiirros: Vesa Lempiäinen
Halloween-haaste
Hämärän jälkeen-haaste 
Tähtiä: ★★½

S. J. Watson - Kun suljen silmäni

Makuuhuone on outo, vieras. En tiedä missä olen ja miten
olen tänne joutunut. En tiedä miten pääsen täältä kotiin.

kirjan alku

Olen lukenut paljon kehuja S. J. Watsonin Kun suljen silmäni -kirjasta, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Odotin pääseväni yllättymään ja kunnolla höynäytetyksi ja jollain tasolla nuo tavoitteet tulivatkin saavutetuiksi - ei tosin ihan täydellisin arvosanoin, mutta riittävän hyvin, että kirjaan halusi tarttua.

Christine herää aamuisin vieraan miehen vierestä, joka sanoo olevansa hänen aviomiehensä. Hän kuulee olleensa auto-onnettomuudessa, jonka seurauksena hänen aivonsa ovat vaurioituneet. Joka ilta kun hän nukahtaa, kuluneen päivän tapahtumat pyyhkiytyvät pois muistista. Christine kirjoittaa päiväkirjaa selkiyttääkseen sirpaleista elämäänsä. Hän kirjaa muistiin kaikki tapahtumat - aviomiehensä Benin kanssa vietetyt hämmentävät aamut, salaiset tapaamiset tohtori Nashin kanssa, välähdykset menneestä. Christine joutuu rakentamaan muistonsa päivä päivältä uudestaan. Takakansi

Christine löytää tohtori Nashin puhelinsoiton avulla päiväkirjansa ja lukee omat raapustuksensa läpi saadakseen kuvan elämästään, josta hän ei muista muuten mitään viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Päiväkirjan sivujen kertyessä Christine muistaa vähitellen aina vain enemmän. Aikamoinen dilemma hänellä on, sillä toisaalta kenenkään sanoihin ei voi luottaa, mutta voiko hän uskoa edes omiin teksteihinsä.

Kirjan henkilögalleria on pidetty pienenä, joka on varmasti helpostus monelle mukana pysymisen kannalta. Odotin nopeasti kiihtyvää jännitysnäytelmää, mutta vasta ihan loppupuolella Kun suljen silmäni oli trillerimäinen. Pulssi ei kauheasti lukemisen aikana kiihtynyt, mutta käänteiden arvaaminen oli hauskaa ja tuli niin osumia kuin hutejakin. Asioita Christinen menneisyydestä paljastuu ripotellen, eikä kaikki osoittaudu tietenkään todeksi ja kysymys kuuluu: mikä syy ihmisillä on valehdella?

_______

S. J. Watson - Kun suljen silmäni

(Before I Go to Sleep, 2011)

Bazar, 2012

Omasta hyllystä
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★

Sarah Waters - Vieras kartanossa

"Näin Hundreds Hallin ensimmäisen kerran kymmenenvuotiaana."

kirjan alku

Eletään kesää 1940-luvun lopulla sotavuosien köyhdyttämällä Englannin maaseudulla. Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundreds Hallin kartanoon. Ayresin perheen komea kartano on surullisesti rapistumassa, ja kartanon omistajat - äiti, poika ja tytär - yrittävät sinnitellä muuttuvan maailman tahdissa. Kiusaako Ayresin perhettä vain heidän elämäntapansa katoavaisuus vai jylläävätkö kartanossa  pahemmat voimat? Tohtori Faraday ei osaa aavistaa, kuinka kammottavasti perheen kohtalo tulee kietoutumaan hänen omaansa. Takakansi

Ennen niin loistelias kartano on parhaat päivänsä nähnyt, eikä Ayresin perheellä ole rahaa sen kunnostukseen. Kartanossa tuntuu olevan jotain muutakin vialla kuin jatkuva rapistuminen. Koira käyttäytyy oudosti, jälkiä ilmestyy seiniin ja tavarat liikkuvat. Kartano on kuin kirottu. Kaikesta tästä ja enemmästäkin huolimatta he eivät silti halua luopua kodistaan. Velvollisuus esi-isiä kohtaan ja ylpeys estävät sen, vaikka lopussa yksi heistä haluaisikin kääntää kelkkansa ja lähteä.

"Minusta tuntuu, että tämä talo on ruvennut leikkimään meidän kanssamme."

Tohtori Faraday tapaa perhettä tiiviisti ja lääkärinä hän hakee järjellisen selityksen kaikkeen. "Tämä talo on romahtamispisteessä", minä sanoin tiukasti. "Se on valitettava totuus, eikä asiassa ole mitään sen kummempaa."  Kertoja toimiva Faraday ei itse todista tapahtumia, eikä näin ollen niihin uskonut, joten mitään jännitysmomenttia ei muodostunut. Vaikka Vieras kartanossa on psykologinen jännityskertomus ja kummitustarina, en kokenut kirjaa aikaisemmin mainittujen seikkojen takia mitenkään kauhistuttavana, joten ainakin yöunet oli turvattu. 

Paluu Rivertonin tapaan Vieras kartanossa kertoo luokkayhteiskunnan murtumisesta ja loppu jätti pohdittavaa. Lukijan päätettäväksi jää tapahtumien tulkinta. Ei tämä Sarah Watersin Silmänkääntäjän tasolle yltänyt hidastempoisuuden ja asioiden hidaan kehittymisen takia, mutta ihan luettava.

_______

Sarah Waters - Vieras kartanossa

(The Little Stranger, 2009)

Tammi, 2012

Omasta hyllystä
Hämärän jälkeen-haaste
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani
Sarah Waters: Silmänkääntäjä

Louise Penny - Kylmän kosketus

"Jos CC de Poitiers olisi tiennyt, että hänet murhattaisiin,
hän olisi saattanut ostaa puolisolleen Richardille joululahjan."

kirjan alku

Olin etukäteen autuaan tietämätön, että Kylmän kosketus on Ylikomisario Armand Gamache -sarjan toinen osa ja paljastuuhan tässä jotain ensimmäisestä osasta, joten jos haaveilee sen (Naivistin kuolema) lukevansa, ei Kylmän kosketuksesta kannata aloittaa. Louise Pennyn kirjoja suositeltiin jossain sivustolla Flavia-faneille ja sitä kautta päätyi lukulistalle.

Three Pinesin kylän asukkaat ovat valmistelleet joulua lämpimin mielin, ja tapaninpäivänä he kokoontuvat järven jäälle perinteiseen curling-otteluun. Kesken kuumimman kivien heiton tapahtuu murha. Kukaan kyläläisistä ei sure kuollutta CC de Poitiersia, kopeaa suunnittelu- ja sisustusgurua, joka halusi tehdä paljon rahaa uudella kirjallaan. Hän oli vastikään muuttanut kylän synkimpään taloon miehensä ja tyttärensä kanssa ja tuonut alueelle jotain epämiellyttävää. Kun ylikomisario Armand Gamache aloittaa tutkimuksensa, selviää, että uhri on tapettu lähes mahdottomalla tavalla. Lisäksi kukaan kyläläisistä ei tunnu nähneen yhtään mitään. Gamachen mieleen hiipii väkisinkin synkeä epäilys. Olisiko hurmaava, rauhallinen kylä liittoutunut yhteen ja surmannut de Poitiersin yksissä tuumin? Takakansi

Kyläläiset ovat hahmoina kiehtovia ja he muodostuivat välittömästi mieleen hyvin elävinä. Pidin leppoisasta ylikomisario Armand Gamachesta, joka yrittää selvittää CC:n, keskellä ihmisjoukkoa tapahtunutta, murhaa ja yrittää päästä selville kyläläisten monimutkaisista suhteista toisiinsa. Muita kiinostavia tuttavuuksia oli Ruth: häijynpuoleinen ja epäsiisti runoilija ja kuvataitelija Carol, joka myös tuntui jokseenkin syvälliseltä hahmolta.

Parasta kuitenkin oli itse kylä: Quebecissä sijaitseva täydellinen pikkukylä Three Pines, joka on kylmä ja luminen ja josta harvoin vapautuu myyntiin asuntoja. Louise Penny kirjoittaa hienoa, kuplivaa tekstiä, todellinen kirjoittamisen riemuvoitto. Jatkuvasti tapahtuu ja lukijaa johdatetaan jonnekin suuntaan ja sitten toiseen. Täydellinen kirja jouluksi dekkareiden ystäville. Jos siis olet miettimässä joululukemisia, pistä tämä muistiin. Minulla joulunodotus alkoi tänä vuonna virallisesti tästä kirjasta ja ei kun kausivaloja laittamaan!

_______

Louise Penny - Kylmän kosketus

(Dead Cold, 2006)

Wsoy, 2009

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★★

Uusimmat asukkaat

On tullut aika. Nimittäin esitellä uusimmat mahtavat ja massiiviset kirjahankinnat. Osa on pelastettu kirppikseltä ja muutamat tilattu netistä. Sen verran kirjoja olen puolen vuoden aikana laittanut kiertoon, että nämä mahtuivat paremmin kuin hyvin hyllyyn. Omatuntoni on siis puhdas. Olisihan se nimittäin kauhean ikävän näköistä jos kirjahyllyssä olisi kamalasti tyhjiä aukkoja.

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
Tom Perrotta: The Leftovers
E. Lockhart: We were liars
Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera
Patricia Harman: Hope Riverin kätilö
Jan Guillou: Sillanrakentajat
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Stephen King: Se
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Sitten löytyi äsken vielä kaksi Annia:

Anni Blomqvist: Myrskyluoto
Anni Kytömäki: Kultarinta

Hyviä lukuhetkiä siis häämöttää edessäpäin, eikä lukeminen tule taaskaan hetkeen loppumaan hyllystäni (ihan kuin sitä ongelmaa olisi ikinä ollut). Onneksi kohta pääsee tekemään uuden TBR-listan, kun edellisestä on kulunut vuosi, niin voi nuo uutukaiset sinne laittaa. Kirjamessutkin on kohta edessä ja nähtäväksi jää löytyykö sieltä jotain kotiin kannettavaa.

Alan Bradley - Loppusoinnun kaiku kalmistossa (#5)

"Irti leikatusta päästä tippuva veri oli kuin punaista tihkusadetta, ja se kerääntyi tummanpunaiseksi lammikoksi mustavalkoiselle laattalattialle."

kirjan alku

Joka kerta yhtä odotettu Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja sai nyt suomeksi viidennen osan, Loppusoinnun kaiku kalmistossa. 11-vuotias Flavia on harrastelijasalapoliisi ja mestarimyrkyttäjä, on tottunut kaivelemaan esiin johtolankoja kemian avulla myös sietämättömien sisartensa päiväkirjoista. Mutta ruumiita hän ei ole aiemmin kaivellut esiin.

Kun Bishop’s Laceyn kylän suojelupyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhla lähestyy, halutaan pyhimyksen hauta avata asiaan kuuluvin menoin. Ja kukapa muu olisi ensimmäisenä kirkon kryptassa kurkistamassa hautapaaden sisään kuin Flavia? Juhlapäivän järjestelyt joudutaan kuitenkin äkkiä pysäyttämään, kun kivipaaden kannen alta löytyy kylän urkurin ruumis selittämättömästi naamioituna. Kuka kylässä on hautonut kostoa urkuriparalle? Ja miksi hänen naamioitu ruumiinsa on piilotettu pyhimyksen hautaan? Lannistumaton Flavia päättää selvittää asian. Ja se mitä hän kalmistosta kaivaa esiin, ei välttämättä kestä päivänvaloa. Takakansi

Jostain syystä lukeminen hieman tökki - ensimmäistä kertaa näiden kirjojen parissa. Viittä tähteä olen tähän mennessä anteliaasti tainnut edellisille osille jakaa, mutta nyt siihenkin tuli poikkeus. Ehkä näin viidennnen kerran jälkeen kaikki alkaa olla jo liian tuttua. Edes Buckshaw'n kartanon talousvaikeudet ei onnistunut pitämään juonta tarpeeksi mielenkiintoisena tai parin muun kilpailevan salapoliisin ilmestyminen. Onneksi voin todeta tähän perään, että loppu on todella koukuttava ja näin ollen valaa uskoa seuraavaan kirjaan ja tuosta pienestä (tai ei ihan kauhean pienestä) paljastuksesta päätellen on pakko olla luvassa jotain hyvää. Pysyttäydyn optimistina.

Ps. Kirjalla on aika hieno traileri.

_______

Alan Bradley - Loppusoinnun kaiku kalmistossa

(Speaking from Among the Bones, 2013)

Bazar, 2016

Arvostelukappale
Tähtiä: ★★★★

Flavia de Luce -sarja
Filminauha kohtalon käsissä (#4)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (#3)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (#2) 
Piiran maku makea (#1) 

J. R. Ward - Halu (#1)

Demoni oli kovin ikävä sana.

kirjan alku

Siinä kävi kuulkaas hyvät lukijat niin, että minä tykkäsin Halusta. Huuuh, elämä yllättää. Kirjat yllättää. Totta se taitaa siis olla, että kaikille kirjoille on aikansa ja paikkansa - ainakin suurimmalle osalle. Ehkä sitten parin vuoden päästä luen häpeillen tätä postausta ja mietin, miksi ihmeessä tykkäsin, mutta nyt mennään näillä! Halu on Langenneet enkelit -sarjan ensimmäinen osa ja merkkasin jo seuraavat osat luettavaksi.

Jim Heron ei tiedä paljoakaan vapahduksesta – hänen erikoisalaansa on kosto, ja hänelle synti on suhteellinen käsite. Kaikki muuttuu, kun hänestä tulee langennut enkeli ja hänelle annetaan tehtäväksi pelastaa seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä. Eikä epäonnistuminen tule kyseeseen.
Vin di Pietro on täydellisen omistautunut työlleen – kunnes kohtalo puuttuu peliin kovapuheisen, Harrikalla ajavan pelastajan hahmossa sekä naisen, joka saa Vinin kyseenalaistamaan kohtalonsa, järkensä ja sydämensä. Kun ikiaikainen paha on valmiina vaatimaan Viniä itselleen, täytyy hänen ryhtyä yhteistyöhön langenneen enkelin kanssa valloittaakseen rakastettunsa – ja pelastaakseen oman sielunsa. Takakansi

Olihan tässä niitä elementtejä, jotka esimerkiksi romantiikkakirjallisuudessa saavat minut ärsyyntymään kuten imelät keskustelut ja vuoropuhelut etenkin Vinin ja Marie-Teresen väillä sekä tökkivät (ja toistuvat) eroottisen seksikohtaukset ja muut lipevyydet, mutta sitä kaikkea muuta hyvää ei voi ohittaa noiden äsken mainittujen seikkojen varjossa. Vetävä juoni toimii magneetin lailla ja mukavan erilainen päähenkilö Jim saa minulta kiitosta, karski toiminnan mies. Karski ja raamikas äijä se Vinkin on. Halu on paikoin höttöinen, mutta täytti tehtävänsä tavallisen arjen viihdyttävänä häiriötekijänä ja ripaus huumoria toi mukavan lisän.

Luulen, että näitä kirjoja joko rakastaa ta inhoaa ja tällä hetkellä minä kallistun ensimmäiseen, saa nähdä sitten seuraavien osien kanssa, että vieläkö innostaa vai alkaako kirjat toistaa itseään. Paranormaalista romantiikasta kertovia kirjoja en kauheasti ole lukenut, joten sekin voi vaikuttaa mielipiteeseeni, vertailukohteita ei kaiheasti ole. Lukemistahan tässä massiivisessa sarjassa riittää, mutta otan haasteen vastaan, sillä haluan tietää miten Jimin seuraavan pelastettavan käy.

_______

J. R. Ward - Halu

(Covet, 2009)

Basam Books, 2012

Omasta hyllystä
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★★

Andrew Michael Hurley - Hylätty ranta

Syksy oli tosiaan saanut hurjan lopun.

kirjan alku

Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta palkittiin Britanniassa viime vuonna parhaana esikoisromaanina ja juoni lupaili sen verran kummallista ja hämärää menoa, että minä kiinnostuin. Kirjasta on saatavilla jopa kaksi eri kansivaihtoehtoa (hauska idea!) ja kirjastosta minulle valikoitui valkoinen. Ehkä hyvä, että kannet ovat vähän valoisammat kuin sisältö.

Loney on kavala, jumalanhylkäämä rantakaistale Luoteis-Englannissa. Teini-ikäinen Tonto ja hänen mykkä veljensä Hanny viettävät rannan ränsistyneessä rinnetalossa perinteistä pääsiäisretriittiä. Katolilaisen perheen äiti uskoo, että paikallisen kappelin pyhä vesi vielä parantaa hänen poikansa. Odotettua ihmettä ei kuulu, mutta riittejä ja uskomuksia vaalivassa kyläyhteisössä tapahtuu outoja. Kylänmiehen sokea äiti saa näkönsä yllättäen takaisin, ja vaikka kevät on vasta aluillaan, rinnetalon omenapuut kantavat satoa. Samaan aikaan Hanny ja Tonto todistavat, kuinka viimeisillään raskaana olevaa teinityttöä kuljetetaan laskuveden aikaan pahamaineiselle Coldbarrown saarelle. -- Takakansi

"Loneyta ei voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoroveden tullessa ja mennessä, ja joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyisivät sen kavalilta virtauksilta. Kukaan, joka oli perillä Loneysta, ei mennyt lähellekään rantaa. Ei kukaan muu kuin me."

Jätin viimeiset lauseet ylidramaattisesta takakannesta kirjoittamatta, sillä minulle kirjan järisyttävyys ei tullut niinkään tapahtumista vaan tunnelmasta ja siitä kaikesta mitä jätetään sanomatta. Uskonto on voimakkaasti läsnä teoksessa ja sen ympärillä pyörii paljon asioita kuten Äikän vankka halu parantaa mykkä poikansa. Hurley saa Loneyn vaikuttamaan synkältä ja ahdistavalta paikalta, josta lähinnä toivoisi joukon lähtevän pois. Aikuisten keskittyessä uskonnollisuuksiin pojat touhuavat ulkona tutkimusmatkaillen.

Mielenkiintoisen säväyksen joukkoon tuo seurueen uusin jäsen Isä Bernard, joka on ankaran Isä Wilfredin tilalle tullut uusi pastori, jota varsinkin Äikkä neuvoo ahkerasti tekemään asiat täysin samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Lempeällä Isä Bernardilla on isot saappaat täytettävänä ainakin Äikän silmissä. Rituaaleja on noudatettava tarkkaan. Katolilaisuuden, uskon ja sen suuntaisten asioiden lisäksi kirjan teemaksi nousee vähintään yhtä voimakkaasti tarina ihmisistä ja yhteisöstä. Hylätyn rannan loppu jätti kysymysmerkkejä ja hiukan epämääräisen olon, pieni lisäselvennys ei olisi haitannut. Tämän hienovaraisen goottilaisen kauhun siivittämänä nappaan pisteet Hämärän jälkeen- ja Halloween-haasteeseen.

_______

Andrew Michael Hurley - Hylätty ranta

(The Loney, 2014)

Wsoy, 2016

Kirjastosta
Hämärän jälkeen-haaste
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★½

Boucq/Jodorowsky - Bouncer #1 ja #2

Jatkakaamme vielä hetki sarjakuvien parissa, mutta Voroon verrattuna nyt hypätään paljon rankempaan maailmaan, kun isot miehet ottavat mittaa toisistaan ahneukset silmissä kiiluen ja pyssyt pamahdellen. Boucq ja Jodorowsky johdattavat lukijan Villiin länteen ja toiminnalliseen seikkailuun.

Ensimmäisessä osassa, Kainin silmässä, nuori Seth joutuu todistamaan perheensä teloitusta. Isän viimeisiä neuvoja totellen hän matkaa pahamaineiseen Barro Cityyn etsimään miestä nimeltä Bouncer. Bouncerin tapaamisen myötä Sethille aukenee isänsä ja hänen suvun rankka historia. Hän saa tietää kolmesta veljeksestä ja timantista, Kainin silmästä, joka on aiheuttanut veljikselle tuhoa. Bouncer lupautuu opettamaan Sethille aseiden käyttöä ja vasta toisen osan myötä alkaa todellinen kostoretki.

Kainin silmä

Koska kyse on western-tarinasta, meno on armotonta ja rankkaa kuten sopii odottaa: tappelua pyssyjen kanssa, verta ja irtonaisia ruumiinosia. Sethin rinnalla kulkeva Bouncer on kylmäpäinen ja taitava asemies - yksikätisenäkin -, hahmona hän on sarjakuvan mielenkiintoisin. Jälkeenpäin ajatellen nämä osat oli hyvä lukea putkeen, sillä sivuja on yhdessä sarjakuvassa aika vähän ja tarina jäisi pahasti kesken, jos lukee vain ensimmäisen. Osia on ilmestynyt vielä enemmänkin, mutta minun osaltani tämä taitaa olla tässä.

"Jos sinua yhtään lohduttaa, poika, voi olla parempi menettää päänsä kuin käsivartensa.
Kuolleet eivät kärsi. Käsipuolet kärsivät koko elämänsä."

Piirrostyyli on tarinaan sopivaa, rosoista ja kovaa. Ei välttämättä sellaista mistä itse pidän, mutta menköön. Heikkoutena on ihmisten samankaltaisuus. Kanin silmän kanttakin katsoessa kaikki miehet näyttävät ihan samoilta. Albumeissa heidät onneksi erottaa jotenkuten erilaisista hiuksista. Näissä sarjakuvissa on paljon puhetta ja selityksiä. Kyllähän nämä luki, mutta lopulta tässä on kyse siitä, etten ole kohdeyleisöä, sillä länkkärielokuvatkaan eivät ole minua varten. Hyvä kuitenkin välillä poistua mukavuusalueelta.

_______

Boucq/Jodorowsky - Bouncer osa 1: Kainin silmä

(Un diamant pour l'au-delá, 2001)

Jalava, 2015

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★

Boucq/Jodorowsky - Bouncer osa 2: Armottomien laupeus

(La pitié des bourreaux, 2002)

Jalava, 2015

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★

Janne Kukkonen - Voro: Kolmen kuninkaan aarre

"Monin nimin meitä kutsutaan."

kirjan alku

Onpas huikean hieno albumi! Aina on yhtä suuri ilo törmätä hienoihin kotimaisiin sarjakuviin ja Janne Kukkosen Voro on vauhdikas ja hauska fantasiaseikkailu.

Mestarivarkaan urasta haaveileva Lilja saa tilaisuuden todistaa taitonsa varkaiden killalle. Uhkarohkea ryöstökeikka kolistelee hereille vuosisatoja uinuneet voimat, ja pian Lilja on sotkeutunut unohdettujen jumalien ja kuolleiden kuninkaiden väliseen valtataisteluun. Lepääkö koko maailman kohtalo pienen voron harteilla? Takakansi

Uhmakas ja omasta mielestään aliarvioitu Lilja haluaa näyttää oikeat kykynsä rosvojen ja ryöväreiden joukossa, mutta Kiltamestari ei anna hänelle kunnollisia murtokeikkoja, pieniä näpistelyjä vain. Uhkaavasti näyttää siltä, että tilanne ei tule muuttumaan ja Lilja ottaa ohjat omiin pieniin, mutta näppäriin käsiinsä. Tuleepahan hän vetäistyä samalla entisen mestarivarkaan ja kouluttajansa, herttaisen Seamus-vanhuksen mukaan ongelmiinsa.

Päähenkilö Lilja on aivan huippu. Pidän hauskoista, itsepäisistä lapsista ja Liljassa on paljon samaa kuin esimerkiksi Alan Bradleyn Flaviassa. He ovat niin tosissaan oman tekemisensä kanssa ja ovat siinä mukana satakymmenenprosenttisesti. Albumin huumori vetoaa omaani ja tapahtumat etenevät sopivan kiihkeällä tempolla; niin kuin kunnon seikkailujen kuuluukin. Aikailemaan ei jäädä ja vähältä piti -tilanteita riittää.

Kukkosen piirrostyyli on harmaansävyisenäkin rikasta ja hänen animaatiotaustansa näkyy ilahduttavasti. Ei uskoisi, että tämä on miehen ensimmäinen sarjakuva. Nyt jään vain jännittämään, että saako Liljan seikkailut jatkoa!

_______

Janne Kukkonen - Voro: Kolmen kuninkaan aarre

Like, 2016

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★½

Vampyrologia: Langenneiden todellinen historia

Rakas ystäväni, he ovat löytäneet minut, mutta väliäkö sillä. 
Olen menneisyyden mies, ja sinä olet tulevaisuus.

kirjan alku

Ensimmäiseksi huomion kiinnitti Vampyrologian upean näköinen kansi ja näyttävä on koko sisuskin. Kirja on luokiteltu tietokirjaksi, no jaa..., fiktiivinen tietokirja mielummin. Se on näköispainos erään vampyyritutkijan kadonneista muistiinpanoista. Siinä on esitetty kattava kuvaus langenneiden eli tutummin vampyyreiden historiasta. "Tämä ei kansantarua tai fantasiaa; tämä on painajainen, johon ihmiskunnan on pakko herätä." Vampyrologia esittelee monenlaista faktaa langenneista kuten vampyyrien polveutumisen, muuttumisen rituaalit, hahmon vaihtaminen, suojautuminen ja historialliset vampyyrit. Rinnalla kulkee kirjeenvaihto vampyyritutkijan ja erään salaperäisen kreivittären välillä, joka saa lopulta huolestuttavia piirteitä.



Tuo pieni tarina oli itseasiassa aika kiva lisä kirjaan, sillä etukäteen ajattelin tässä kerrottavan lähinnä "faktoja" vampyyreistä. Visuaalisuus ja ne kaikki pienet hauskat paperinpalaset ynnä muut ovat teoksen paras osuus. Nämä hiplailukirjat ovat vaan niin kivoja. Piirrokset ovat todella lumoavia ja taitavasti tehtyjä. Vampyrologia on selvästi suunnattu ihmisille, jotka tykkäävät tutkia ja ihmetellä ja kokea löytämisen ilon. Vampyyreistä tykkääminen ei myöskään haittaa.

_______

Vampyrologia: Langenneiden todellinen historia
Tekijä: Nicky Raven
Kuvitus: Gary Blythe

(Vampireology - The True History of the Fallen Ones, 2010)

Egmont, 2010

Kirjastosta
Hämärän jälkeen -haaste
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★★