Hurja Hassu Lukija: Tove Jansson & Tuulikki Pietilä

"Minä rakastan kiveä; jyrkännettä joka putoaa pystysuorana
mereen ja kalliota jolle ei voi kiivetä ja piikiveä taskussani --."

kirjan alku

Muistelmateos avaa Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän elämää askeettisella saarella. Se sisältää Janssonin ja Brunströmin muistiinpanoja. Brunströmiin he tutustuivat kun mies oli kalastamassa lohta ja tuli esittelemään itsensä ja sanomaan mielipiteensä naisten rakennushankkeesta. Aika ajoin sivuilta löytyy Pietilän akvarellitöitä.

"Brunström, 14. lokakuuta

Ylös klo 5 ampumaan, aamusumu, klo 7 saatiin kuusi lintua, duunattiin koko päivä ja klo 17 oli taas täysi myrsky, idästä. Jansson ampui vahingossa haahkan eilen ja daamit keittivät sitä kolme tuntia mutta ei tullut hyvää ateriaa."

"Tove, 11. toukokuuta

Pipsu tuli takasin, takkuisena ja vihaisena eikä osaa päättää ketä vihata ja keneltä anoa lohtua. Brunström on loukkaantunut, rakentaminen ei oikein suju ja minä olen muuten sitä mieltä että Tooti hemmottelee tätä kissaa in absurdum! Nyt se on asettunut telttaan Hamin kanssa ja pikeää lakanoita minkä kerkiää eikä tällä saarella mene mikään hyvin juuri nyt!"

Myyttisen saaren lumotut kesät

Klovharu, pieni ulkoluoto Pellingissä Suomenlahdella, on osa maailmankirjallisuutta. Sen neljään tuulen suuntaan katsova on tullut laajalti tunnetuksi Tove Janssonista ja muumeista kertovien lehtijuttujen välityksellä. Taiteilijakumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa Tove Jansson vietti saarella liki 30 kesää. Ne olivat unohtumattomia kuukausia täynnä työtä, askarta ja leikkiä herkän luonnon ja arvaamattoman meren kainalossa. -- Teos antaa lukijalle moniaita elämyksiä ja oivalluksia. Näiden Robinson Crusoeiden merkinnöistä huomaa selvästi, miten paljon saarella elämisen filosofia muistuttaa koko elämisen filosofiaa, aina loppua ja luopumista myöten. Takakansi

Nuo 30 vuotta on mahdutettu tähän pieneen kirjaan, kokonainen pieni elämä. Erityisesti Haru, eräs saari on merten, saaristojen ja Tove Janssonin ystäville. Se on voimakasta rakkautta luontoa ja rauhaa kohtaan. Pieni talo rakentuu kalliolle hitaasti mutta varmasti, luovuuden tyyssija on valmis.

Coming up: Lähipäivinä julkaisen postauksen käynnistäni paikan päällä Klovharussa. Pysykää siis kuulolla! Postauksen lopetan näihin kauniisiin kirjan sanoihin:

"Tulin miettineeksi että joku ohiajaja näkee meidän valaistun ikkunamme, nousee maihin ja kiipeää kalliota ylös, ja vaikka hän tietää ettei kuulu hyviin tapoihin kurkistaa ikkunasta ennen kuin on koputtanut, hän ei voi vastustaa kiusausta, ja hän näkee rauhallisen kuvan kahdesta ihmisestä jotka istuvat pöytälampun kajossa toisiaan vastapäätä, kumpikin puuhaten omiansa ja vailla tarvetta sanoa sanaakaan."