"Hiukan sen jälkeen, kun Boris oli lausunut
sanan paussi, minä sekosin ja päädyin sairaalaan."
sanan paussi, minä sekosin ja päädyin sairaalaan."
kirjan alku
Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä oli tämän vuoden kesäkirjalistalla ja sainpahan jotain siltäkin listalta luettua. Hustvedt on tuttu entuudestaan Lumouksen kautta, josta jossain määrin tykkäsin. Kesästä ilman miehiä ei muodostunut yhtä hyvää lukukokemusta. Jatkossa saa sitten nähdä onko kirjailijan tuotanto tosiaan näin epätasaista vai oliko tämä yksittäinen huti.
Kun aviomies kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen ilmoittaa
haluavansa pitää taukoa avioliitosta, Mia Fredricksen saa hermo
romahduksen. Toivuttuaan ensi sokista hän vetäytyy lapsuutensa
kotikaupunkiin äitinsä helmoihin. Yksin vuokraamassaan talossa hän
raivoaa, puhisee ja valittaa surullista kohtaloaan.
Hitaasti Mia tulee vedetyksi ympärillään olevien ihmisten elämään. Hän vaikuttuu siitä palavasta elämänhalusta ja toisinaan leikkisästä kapinasta, jolla hänen äitinsä ja tämän läheiset ystävät suhtautuvat hiipumisen vuosiinsa. Hän tutustuu naapurin nuoreen naiseen, jolla on kaksi pientä lasta ja vihainen aviomies, ja seuraa vetämänsä runopajan teinityttöjen juonia ja pikkumaisia julmuuksia. Takakansi
Mia pohtii rakkautta ja avioliittoa, käy läpi muistoja ja miettii onko paussi sittenkään kaiken loppu. Kirja ei onnistu saamaan kokonaan hyppysiinsä, sillä kadotin punaisen langan jatkuvasti. Useassa kohtaa puhutaan tutkijoista ja teorioista, kun minä olisin vain halunnut tietää miten tarina jatkuu! Pohtimiset sikseen! Kiinnostavimmat kohdat olivat Mian ystävyys naapurin naiseen sekä hänen pitämä runopaja. Näiden kautta myös tarinan aiheet laajenevat avioliittokriisistä mm. koulukiusaamiseen ja kätkettyihin unelmiin.
Hitaasti Mia tulee vedetyksi ympärillään olevien ihmisten elämään. Hän vaikuttuu siitä palavasta elämänhalusta ja toisinaan leikkisästä kapinasta, jolla hänen äitinsä ja tämän läheiset ystävät suhtautuvat hiipumisen vuosiinsa. Hän tutustuu naapurin nuoreen naiseen, jolla on kaksi pientä lasta ja vihainen aviomies, ja seuraa vetämänsä runopajan teinityttöjen juonia ja pikkumaisia julmuuksia. Takakansi
Mia pohtii rakkautta ja avioliittoa, käy läpi muistoja ja miettii onko paussi sittenkään kaiken loppu. Kirja ei onnistu saamaan kokonaan hyppysiinsä, sillä kadotin punaisen langan jatkuvasti. Useassa kohtaa puhutaan tutkijoista ja teorioista, kun minä olisin vain halunnut tietää miten tarina jatkuu! Pohtimiset sikseen! Kiinnostavimmat kohdat olivat Mian ystävyys naapurin naiseen sekä hänen pitämä runopaja. Näiden kautta myös tarinan aiheet laajenevat avioliittokriisistä mm. koulukiusaamiseen ja kätkettyihin unelmiin.
Vielä ajattelin kokeilla jonkin Hustvedtin romaanin lukemista, vaikka tämä sai minut empimään. Amerikkalainen nainen ja Kaikki mitä rakastin löytyvät hyllystä, kunhan sopiva hetki saapuu.
_______
Siri Hustvedt - Kesä ilman miehiä
(The Summer without Men, 2011)
Otava, 2011
Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala
Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½
Tähtiä: ★★½
Luin tämän viime kesänä. Jäi postauskin tekemättä, koska odotin kirjalta jotenkin paljon enemmän.
VastaaPoistaNiin ei tämä ainakaan yltänyt samalle tasolle edellisen Hustvedtin kirjan kanssa.
PoistaMinulle tämä oli todella puiseva kirja, jonka hädin tuskin sain luettua loppuun. Amerikkalainen elegia oli parempi, ja muuta en ole Hustvedtilta lukenutkaan. Lumous odottelee minullakin hyllyssä, ja pienen selailun perusteella se vaikutti ainakin paremmalta kuin tämä kesäkirja. :)
VastaaPoistaTiukilla mentiin täälläkin. Lumous on paljon parempi kuin tämä ja olen näköjään antanut sille neljä tähteä, vaikka näin jälkikäteen en muista sen olleen ihan niin loistava - hyvä muttei mikään mullistava :D
Poista