14.8.2016

Jonathan Carrollin novelleja


Naurujen maa ja Valkoiset omenat ovat minua aikoinaan ilahduttaneet ja koska harmillisesti muuta miehen tuotantoa ei ole tähän mennessä suomennettu, lähdin lukemaan novelleja, joita on ilmestynyt siellä sun täällä, novellikokoelmissa ja lehdissä. Niissäpä olikin etsiminen ja yksi viidestä jäi löytymättä.


Yksityiskohtien syvyys on ilmestynyt Portti-lehden numerossa 1/1991. Portti on scifin ja fantasian ystäville suunnattu lehti, jota julkaisee Tampereen Science Fiction Seura ry. Lehden mukaan siihen mennessä Jonathan Carrollin tuotantoa ei ollut tätä ennen suomennettu.

Novellissa naiskertoja poikkeaa lasilliselle punaviiniä Café Bremeniin rankan päivän jälkeen. Hänen hyräilynsä saa naapuripöydän miehen hyssyttelemään. Samalla nainen huomaa, että miehen edessä on kuvia hänen perheestään ja hämentyy. Kuvat esittävät huonoja tulevaisuudennäkymiä, johon suuntaan kaikki on tällä hetkellä menossa. Nainen voi kuitenkin vaikuttaa asioiden kulkuun miehen avulla, mutta tämä tarvitsee jotain vastineeksi, naisen lahjakkuuden.


Värisyttävän kosketuksen -antologiassa ilmestynyt novelli Neljännestä yli ymmärryksen on osa sen sisältämiä eroottisia kauhukertomuksia, jotka on toimittanut Michele Slung. Muita antologian kirjoittajia on mm. Stephen King, Angela Carter ja Clive Baker.

"Hän muuttui pimeässä aivan eri ihmiseksi. Nainen ei voinut nähdä häntä, joten hän olisi saattanut olla kuka tahansa."

Nainen ja mies ovat olleet yhdessä pitkään ja seksin piristämiseksi he ovat kuvitelleet olevansa tuhmassa kohtauksessa jonkun toisen kanssa. Viattomasti alkanut leikki saa mustasukkaisia piirteitä ja lopulta raja-aidat hämärtyvät.



Yksin hädässä on ilmestynyt Alienisti-lehden numerossa 1/2001, jota julkaisee Jyväskylän Science Fiction Seura 42. Novelli kertoo miehestä, joka ei suostu unohtamaan vaimoaan, vaikka on nähnyt tämän toisen miehen kanssa ja vieläpä tatuoidun ja pujopartaisen, vaikka vaimo inhoaa tatuointeja.

Pian realismi saa kyytiä ja kaiken takana on jotain todella yllättävää. Mieletön mielikuvitus tuolla Carrollilla.




Pyhän hirven kirkko ilmestyi osana Aavistus verta -kauhunovellikokoelmaa, jonka on toimittanut Ellen Datlow. Teemana on vampyyrit, mutta Carrollin novellissa ei pitkähampaisia verenimijöitä näy ja pienessä loppupuheessa Carroll kirjoittaakin, että "-- sanokaa mitä lystäätte, mutta vampyyreista suurin on kuolema."

Novelli muodostuu kirjeestä, jonka kirjoittaja on ollut lomamatkalla Sardiniassa ja joka muiden vieraiden kanssa on keskustellut unista. Yhden seurueen henkilön unet ovat alkaneet saada outoja fyysisiä piirteitä.

Näistä neljästä novellista tämä on hämärin ja taisi merkitys mennä minulta oli, vaikka kirjailija itse intoutui kirjoittamastaan. Kaikki näitä yhdistää jonkinasteinen outous, onhan kuitenkin kyse scifi- ja kauhukertomuksista. Näin ollen huomasin hypänneeni yli mukavuusalueeni, sillä juuri scifi (eikä oikeastaan kauhukaan) kuulu yleiseen lukemistooni. Uupumaan jäi ainoastaan Tähtivaeltaja 2/2001 ilmestynyt Uupunut enkeli (1990), mutta onneksi sain edes nämä neljä novellia haalittua käsiini.
_______

Jonathan Carroll - Yksityiskohtien syvyys
(The Sadness of Detail, 1990)
Omasta hyllystä

Jonathan Carroll - Neljännestä yli ymmärryksen
(-, 1990)
Kirjastosta

Jonathan Carroll - Yksin hädässä
(Alone Alarm, 1996)
Omasta hyllystä

Jonathan Carroll - Pyhän hirven kirkko 
(The Moose Church, 1991
Kannen kuva: Jukka Murtosaari
Kirjastosta

Muita postauksiani:
Jonathan Carroll: Valkoiset omenat

2 kommenttia:

  1. Oi, onpa ihanaa törmätä Carrolliin blogistaniassa! Herra on suosikkikirjailijoitani ja omistan koko tuotannon englanniksi. Näitä novelleja en ole lukenut, oletan että ainakin osa niistä on julkaistu novellikokoelmassa joka minulla on. Ehkä. Pitäisikin taas lukea yksi Carrollin teos, säästelen niitä kun pelkään että mitä jos seuraava lukemani olisikin huono. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Carrollia tosiaan liikaa blogeissa näe:) Todella sääli vain, että hänen tuotantoaan on niin vähän suomennettu, kun kiinnostaisi lisää lukea. Täytyy kai jossain vaiheessa vain luopua toivosta ja tarttua englanninkielisiin. Sinulla mahtaa Linnea olla sitten hieno kokoelma!

      Poista