29.9.2015

Johanna Holmström - Sulje silmäs pienoinen


"Ensimmäinen laukaus paukahtaa puuhun hänen 
korvansa juureen ja niittaa hänet niille sijoilleen."
kirjan alku

Kaikenlaisten hehkutusten jälkeen olen odottanut Sulje silmäs pienoinen lukemista ja melko hyvin odotuksiin vastattiinkin, vaikka takakannen "hyytävä psykologinen trilleri" yhdistettynä pelottavaan kansikuvaan saivatkin odottamaan jotain vielä hurjempaa, tukka pystyy -menoa.

Kolmekymppisen lapsipsykologi Robinin vierailu pulloon tarttuneen äitinsä luona venyy tahattomasti paljon pidemmäksi kuin Robin olisi itse halunnut, mutta seudun oudot tapahtumat eivät jätä häntä rauhaan ja rankka menneisyys on yhä tiukasti kiinni naisessa. Hänen isoveljensä hämärä kuolema nousee taas esiin ja menneisyyden tukahdetut muistot hiipivät mieleen.

"Kolmas metsän halki kajahtava laukaus saa seurueen jäsenet kokoontumaan paikalle. He jäävät tuijottamaan verta, joka värjää läpimärän sammalikon punaiseksi."

Löysin yllättävän paljon yhtymäkohtia tämän ja Hautalan Kuokkamummon kanssa: molemmissa päähenkilö on jollain tapaa rikkinäinen ja viettää yksinäistä elämää, heidän lapsuutensa on ollut traaginen ja suhde vanhempiin/vanhempaan huono. Metsä on myös iso osa miljöötä; Kuokkamummossa siellä hiippailee nimessäkin mainittu pelottava olio ja Sulje silmäs pienokaisessa lapset leikkivät itku kurkussa suoalueelle, koska on pakko. Lapset ovat myös isosti esillä, mikä on kammotttavaa, koska yhdistän kauhukirjoissa heidät aina kauhuleffojen lapsikuoroihin, jotka kauniin selkäpiitä karmivasti laulavat, kun jotain todella pahaa ja pelottavaa samanaikaisesti tapahtuu. Kylmät väreet.

"Puolen tunnin kuluttua Robin on suihkussa ja väntää veden niin kuumalle, että sitä tuskin sietää. Ihoa polttaa, mutta lämpö ei onnistu sulattamaan häntä kokonaan. Hän palelee niin että tutisee, ja hän tutisee koko illan peitonkin alla. Hän hamuaa Herra Loikkasta, ja pehmokani tiukasti rintaa vasten hän makaa silmät kiinni ja kuuntelee lähestyviä askelia, jotka pysähtyvät Lukaksen ovelle."

Loppujen lopuksi lukukokemus ei muodostunut niin ahdistavaksi kuin kansikuvan (on muuten ihan älyttömän hieno!) perusteella olin varautunut. Kauheasti ei tarvinnut pelätä, vaikka prologia olikin aika karmiva ja asetti siten riman ehkä vähän liian korkealle. Stephen Kingin Vihreä mailikin kirjassa mainitaan. Noin niin kuin by the way. Tykkäsin kuitenkin kovasti ja psykologisen kauhun ystäville tätä ainakin voin heti suositella! Loppu oli odotusten mukaan todella yllättävä.

 "Sulje silmäs pienoinen, annan sulle leppäkerttusen, jos ei kerttu laulakaan, annan korun arvokkaan.", äiti laulaa, ja Robin muistaa.
_______

Johanna Holmström - Sulje silmäs pienoinen
(Hush Baby, 2015)
Otava, 2015
Kannen kuva: Corbis
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ½

2 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä. Kirjassa liikuttiin tutulla seudulla. Odotin pahempaa, mutta viihdyin hyvin tämän kirjan seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti hauskaa, jos paikkoja kirjasta tunnistaa. Itsekin odotin hieman erilaisempaa, mutta kyllä tämä näinkin meni :)

      Poista