2.9.2015

Isabel Allende - Rouva Fortunan tytär & Auroran muotokuva


"Kaikilla on syntyessään jokin erikoinen kyky."
kirjan alku

Rakastan niin paljon Henkien taloa, että pakkohan tässä on koko Allenden tuotanto lukea läpi! Nyt vuorossa oli eräänlainen jatkokertomus, jotka pystyisi kyllä aivan hyvin lukemaan erillisinä tarinoinakin, nimittäin Auroran muotokuva on itsenäinen jatko-osa Rouva Fortunan tyttärelle.

Rouva Fortunan tytär vie meidät Chileen, Valparaison englantilaiseen siirtokuntaan, jossa orpotyttö Eliza kasvaa naimattomien sisarusten huomassa. Miss Rosen vaatimia pianotunteja kutsuvammiksi Eliza kokee perheen keittäjän, intiaaninaisen Mama Fresian tarinat ja ruuat. Elizasta kasvaa epäsovinnainen nuori nainen, joka 16-vuotiaana rakastuu epäröimättä, mutta joutuu eroon miehestä tämän lähtiessä monien muiden tavoin Kaliforniaan etsimään kultaa. Rakkauden riivaamana Eliza päättää etsiä nuorukaisen, vaikka mikä tulisi. Siitä alkaakin pitkä reissu niin merellä kuin maissakin, eikä ole varmaa tietääkö Eliza varmasti mitä oikeasti etsii. Onni kun tulee vastaan mitä yllättävimmissä paikoissa - ja henkilöissä.

 "Tämä on synnin maa, niin kuin Mr. Sommers sanoisi, täällä ei ole moraalia eikä lakeja, pelinhimo, alkoholi ja bordellit kukoistavat, mutta minulle tämä maa on kirjoittamaton lehti, täällä voin kirjoittaa elämäni uusiksi, muuttua miksi haluan, kukaan sinua lukuun ottamatta ei tunne minua, kukaan ei tiedä menneisyydestäni, voin syntyä uudelleen." 
 
Auroran muotokuvassa palaamme takaisin Chileen ja seuraamme Elizan tyttärentyttären Aurora del Vallen kasvutarinaa 1800-luvun lopun Santiagon vapaamielisessä ympäristössä isänsä äidin Paulinan hoivissa. Aurora ei muista juuri mitään lapsuudestaan ja varsinkin öisin häntä piinaavat selittämättömät painajaiset, joiden merkitystä hän ei ymmärrä. Vähitellen asiat alkavat kuitenkin selkiytymään.
 
Henkien taloon verrattuna maa on jokseenkin pysynyt samana, mitä nyt Kaliforniassa asti käväistään, ja tunnelma on edelleen jotenkin aivan ihastuttava: kapinallinen mutta armollinen. Tarina sen sijaan on kirjoissa aina vaan uusi ja lumoava. Minä niin rakastan juuri tuota Allenden kirjojen tunnelmaa: kauneutta kaiken sen rujouden keskellä. Traagisia tapahtumia, onnellisuutta... löytyy kaikkea ja paljon enemmän. 
 
Voi sitä vapauden huuma minkä Eliza kokee ensimmäisessä kirjassa! "Hän oli kasvanut korsetissa, ruumis, sielu ja mielikuvitus olivat niin tarkkaan nyöritetyt että hän pelkäsi jopa omia ajatuksiaan, mutta seikkailu oli vapauttanut hänet. Hänen piti löytää itsestään voima, joka hänellä oli ehkä aina ollutkin, mutta siihen asti hän ei ollut tiennyt siitä mitään." Pitkälle ulottuvat ahdasmieliset perinteet hän heittää täysin syrjään ja avautuu täysin uudenlainen maailma, pelottava, mutta hyvin kiehtova.

Kirjat ovat hyvin feministisiä. Eletään nimittäin aikoja, jolloin näkyvä valta oli vain miehillä ja nainen pysyi kotona laittamassa ruokaa lapsia synnyttäen. Maine oli erittäin tärkeä varsinkin rikkaimmille suvuille eikä sitä saanut tahria, vaan sitä oli suojeltava. "-- mutta toisaalta yksinäinen ja varaton nainen joutui kaikkein pahimman riiston uhriksi. Nainut nainen pystyi viekkaudellaan ohjailemaan aviomiestään ja jäi hyvällä onnella aikaisin leskeksi..." Allenden kuvaamat naiset ovat vahvoja, omantiensä kulkijoita, jopa vallankumouksellisia ja edelläkävijöitä, jotka pyrkivät irti vallitsevista vahvoista käsityksistä kyseenalaistamalla ne ja toimivalla päinvastoin.

Rouva Fortunan tytär on varsin mielenkiintoinen kuvaus Kaliforniasta kultakuumeen aikaan. Kuinka kaupunkiin saapuu hurja määrä ihmisiä ties mistä asti etsimään parempaa elämää ja kuinka pikku hiljaa tyhjään maahan nousee putiikkeja ja baareja. Siellä ihminen on oman elämänsä herra. Mutta rotuerottelu kukoistaa, kiinalaiset pysykööt omissa kopperoissaan pois muiden tieltä. Täysin puhtaalta pöydältä ei siis kaikkien ole kuitenkaan mahdollista aloittaa.

Loppuun pieni paljastus: koko ensimmäisen kirjan ajan odotin milloin rouva Fortuna tulee mukaan kuvioihin, kunnes lopussa sitten tajusin, ettei tuo kirjan nimi taidakaan viitata kehenkään henkilöön... heh. Miten viisas ihminen voikaan joskus olla.

Isabel Allende on kohonnut näiden ja Henkien talon myötä yhdeksi lempikirjailijakseni ja onneksi olen hyllyyni hamstrannut monia hänen teoksiaan! Can't wait!
_______

Isabel Allende - Rouva Fortunan tytär
(Hija de la fortuna, 1999)
SSKK, 2000
Kannen kuva: Jordi Lascorz
Omasta hyllystä
Tähtiä:

Isabel Allende - Auroran muotokuva
(Retrato en Sepia, 2000)
Otava, 2001
Kannen kuva: Jordi Lascorz 
Omasta hyllystä
Tähtiä:

Muita postauksiani
Henkien talo

8 kommenttia:

  1. Henkien talo oli kyllä aivan ihana! Allende on jäänyt kummittelemaan mieleen, jonain kauniina päivänä pitää lukea lisää :)

    VastaaPoista
  2. Miksihän Allende on jäänyt minulle vieraaksi? Tekijä on kyllä etsintälistallani. En ole varma edes, olenko lukenut Henkien talon joskus muinoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos vähääkään kiinnostaa. Näissä Allenden kirjoissa on oma viehätyksensä ja onneksi olen häneltä niin vähän kirjoja lukenut, että kaikkea kivaa on sitä ajatellen vielä edessä :)

      Poista
  3. Henkien talo odottaa minulla hyllyssä. Olen jemmaillut sitä 'hyviä' lukuhetkiä varten, mutta ei mukamas ole vielä ilmaantunut sopivaa aikaa... luulen, että tulevan talven aikana luen viimein ko. kirjan. Nämäkin kuulostavat ihanilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on hyvä hetki Henkien talolle ;) No ei, hyvä vaan, että odottelet sopivaa tilaisuuttaa :D

      Poista
  4. Henkien talo on upea teos, minunkin ikisuosikkeja. Nämä polttelevat hyllyssä, mutta olen hieman arkaillut niiden kanssa, sillä kaikki Allende ei ole minulle ollut ihan Henkien talon veroista. Mukava kuulla, että nämä upposivat sinuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin että pidät Henkien talosta, enkä yhtään ihmettele miksi :) Apua, minä en ole vielä yhteenkään vähänkään huonompaan Allenden kirjaan törmännyt, mutta kaipa sekin aika pakosti joskus koittaa...

      Poista