29.6.2015

Claudie Gallay - Rakkaus on saari

Rakkaus on saari - Claudie Gallay
(L'amour est une ile, 2010)
Avain, 2011
Kannen suunnittelu: Satu Ketola
Omasta hyllystä

"On vielä yö, ja joella on tyyntä, kun Odon Schnadel astuu asuntolaivansa kannelle."
kirjan alku

Claudie Gallayn läpimurtoteoksen, Tyrskyt, luin jo monia vuosia sitten ja Rakkaus on saari kutsui minua voimakkaasti kirjahyllyssä, Tyrskyjen ainutlaatuisen lukukokemuksen kummitellessa taustalla.

Marie saapuu tukahduttavan helteiseen Avignoniin katsomaan veljensä Paulin kirjoittaman näytelmän ensiesitystä. Paul itse on kuollut viisi vuotta sitten murtuneena näytelmänsä saamasta kylmästä vastaanotosta. Avignonissa teatterinjohtaja Odon, joka on ohjannut Paulin näytelmän, joutuu Marien tavoin vastakkain menneisyyden kanssa: hän kohtaa vuosien jälkeen vanhan rakastettunsa Mathilden, näyttelijän, joka on valmis uhraamaan kaiken teatterin, suuren intohimonsa, eteen. Kun vanhoja valheita yritetään hyvittää uusilla, tuloksena on tragedia, jollaista tuskin kukaan osasi kuvitella. Takakansi

Minuun Rakkaus on saari vaikutti syvästi. Se menee ihon alle, eikä päästä irti. Ei edes silloin kun kannet sulkee ja yrittää päästä takaisin kiinni omaan elämään. Se jää kummittelemaan mieleen. Lukeminen ei edes tuntunut lukemiselta, vaan tarinaan upposi ja eli mukana.

"- Rakkaus on saari: kun sen kerran jättää taakseen, ei sinne enää palaa."

Kirjan henkilöt ovat haavoittuvaisia, vereslihalla, janoten rakkautta. Marien kipuilut veljensä kuoleman kanssa, koston hautominen, Odonin tuskailut entisen rakastettunsa kanssa, menneisyyden haikailut, Jeff jolla näyttää menevän koko ikä velkansa kuittaamiseen, hän joka odottaa oikeaa elämää tuosta taakasta vapauduttuaan. Kaikki suorastaan huutavat äänettömästi kaipuuta, johon sekoittuu halu, tuska ja rakkaus. Syyllisyys painaa ja oikeuden halu nostaa päätään, mutta mikä on hyväksyttävää ja kohtuus?

Teksti on hyvin konstailematonta ja vaivatonta. Se on todella vähäeleistä, siinä ei ole mitään turhaa, mutta ehkä juuri siksi niin voimakasta, riipaisevaa. Rivien väliin jätetään paljon merkityksiä lukijan huomattavaksi ja tulkittavaksi, mutta yhtään vaikeaselkoinen Rakkaus on saari ei ole. Kirja on isojen kysymysten äärellä kuten Marie, joka pohtii elämänsä tarkoitusta. Pieniä sanoja ja lauseita, mutta suuria tunteita ja merkityksiä.

Kirjasta löytyisi luettavaa, vaikka kuinka moneksi kertaa vielä ja tarina elää jo omaa elämäänsä pääni sisällä. Niin monella tapaa minulle se täydellinen kirja.
Ainutlaatuinen.

Tähtiä:


PS. Kirjassa tehdään myös herkullisen kuuloinen viikunajälkiruoka, jota voisin itsekin koittaa. Ainut huolestuttava puoli on se, ettei ainesosien määrää kerrota, joten saa nähdä miten käy...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti