Terry Pratchett - Hyviä enteitä

Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset
Terry Pratchett & Neil Gaiman

(Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch, 1990) 
Kansi: Jari Rasi

Jalava, 1992

Kirjastosta lainattu

"Päivä oli kaunis. Kaikki päivät olivat olleet kauniita. Niitä oli ollut huomattavasti useampia kuin seitsemän siihen mennessä, eikä sadetta ollut vielä keksitty. Eedenistä itään kerääntyvistä pilvistä saattoi kuitenkin päätellä, että ensimmäinen ukkosmyrsky teki tuloaan, eikä se olisi mikään mitätön myräkkä."

kirjan alku 

Entuudestaan minulle tuntematon (tarkennus: tai olenhan minä hänestä kuullut, mutten lukenut) Terry Pratchett on todella tunnettu englantilainen fantasiakirjailija, joka kuoli viime kuussa. Siitä syystä Yöpöydän kirjojen Niina T. järjesti kimppaluvun aina tuonne tämän kuun loppuun saakka, jolloin tietenkin luetaan fantasiamestarin kirjoja. Sopivasti lukulistaltani löytyy peräti viisi miehen kirjaa, joista ainakin muutaman ehdin tässä lukea.

Maailmanloppu häämöttää jo ja siitä merkkinä erääseen ihmisperheeseen on yksitoista vuotta sitten sijoitettu antikristus perheen oman vauvan tilalle, mutta pieni virhe sattui matkalla: antikristus menikin vahingossa väärään perheeseen, eikä kukaan tiedä missä hän nyt on - juuri kun suuri tehtävä pitäisi laittaa täytäntöön maailman tuhoamiseksi. Demoni Crowleylle ja hänen ystävä/vihamies enkeli Aziraphalelle on annettu tehtävä nitistää antikristus, mutta mitä tehdä, kun maan päällä on oikeastaan hauska olla ja antikristus osoittautuu miellyttäväksi lapsukaiseksi.

"Hyviä enteitä on ratkiriemukas maailmanlopun visio. Kuulostaako ristiriitaiselta?" Täytyy myöntää, että hieman, mutta allekirjoitan täysin tuon ratkiriemukkaan. Se on täynnä sanoilla kikkailua ja nerokkaita, hullunkurisia lausahduksia, juuri sellaista huumoria mikä minuun tehoaa täysin. Veikkaan, että juuri tuo huumori on se mikä erottaa Pratchettistä tykkääjät ja ei-tykkääjät, sille se on kuitenkin niin suuri ja näkyvä osa kirjaa, että lukeminen varmasti vaikeutuu, jos vitsit ja tietynlainen huumori ei ollenkaan nappaa. "Tosikot älkää vaivautuko."

Ennakko-odotuksia Pratchettin tuotannon suhteen ei minulla juurikaan ollut, joten tämä oli todella positiivinen kohtaaminen! Paljon tapahtuu ja sivujuonteita löytyy, mutta silti kirja onnistuu olemaan jokseenkin selkeä ja pysyy juuri ja juuri kasassa, vaikka vähän natiseekin liitoksissaan. Tarinan pieni rönsyileminen on hyvästä.

Kirjan kantava voima huumorin lisäksi on sen monipuoliset hahmot: Adam Young ja hänen jenginsä on yksi parhaista, näennäisesti toisiaan vihaavat Crowley ja Azi, Apokalyptiset hevoshenkilöt eli Kuolema, Sota, Nälänhätä ja Saastuminen, ja tietenkin identiteettikriisin kokeva Koira (Saatanallinen hornanhenki ja kissainkiusaaja). Hyviä enteitä on kepeä kirjallinen ilotulitus. Näiden kahden kirjailijan yhteenlyöttäytyminen oli kyllä neronleimaus, ainakin mitä nyt tätä lopputulosta katsoo. En edes uskoisi, että tässä on ollut kaksi kirjoittajaa, mutta kun kannessa niin sanotaan niin kai se on totta. Pratchettin ja Gaimanin tyylit ovat menneet siis hyvin yhteen, sillä kirjan kirjoitusasu pysyy samanlaisena ja -oloisena alusta loppuun.

"Vanhempien kosto oli nyt taattu juttu, Adam ajatteli pinkaistaessaan pakoon Koira kannoillaan ja taskut täynnä varastettuja hedelmiä. Niinhän se aina oli. Mutta se tapahtuisi vasta tänä iltana. Ja tähän iltaan oli vielä paljon aikaa. Hän viskasi omenankaran jonnekin vainoojansa suuntaan ja otti taskustaan toisen. Ei hän tajunnut miksi ihmiset aina nostivat niin suunnattoman metelin toisten hedelmien syömisestä, mutta elämä olisi paljon tylsempää, jos niin ei olisi ollut. Eikä sellaista omenaa ollut Adamin mielestä vielä tehtykään, jonka syöminen ei ollut sen aiheuttaman vaivan arvoinen."

Ja nyt pelkään, että tuli aloitettua siitä parhaasta kirjasta, jonka rinnalla muut eivät onnistu säväyttämään, mutta se jää nähtäväksi.

Tähtiä: ★★★★½