Brian Selznick - Hugo Cabret

"Haluan teidän kuulevan tarinan, joka tapahtuu vuonna 1931 Pariisin kattojen 
alla. Tapaatte siellä Hugo Cabret -nimisen pojan, joka löysi kauan aikaa 
sitten arvoituksellisen piirroksen. Se muutti hänen elämänsä pysyvästi."

Kuvan ja tekstin yhdistämistä näkee todella harvoin näin hyvin käytettynä kuin Hugo Cabretissa (tai edes ylipäätään). Se on seikkailutarina ja samalla ylistys ranskaiselle elokuvantekijälle, Georges Méliésille, jonka elokuvista mainitaan ainakin A Trip to the Moon. Aika velmun näköinen minielokuva muuten. Brian Selznick inspiroitui kirjasta, joka kertoo Meliesin mekaanisten hahmojen kokoelmasta, joka lahjoitettiin museolle, mutta heitettiin lopulta pois. Selznickin mielikuvissa tähän yhtälöön lisätään vielä pieni poika, joka löytää laitteet ja niin tarina sai nopeasti alkunsa.

Orpopoika Hugo Cabret hoitaa Pariisin rautatieaseman kelloja asuen sen yläpuolella olevissa holveissa. Työnsä lisäksi hänen elämäntehtävänään on korjata mekaaninen mies, joka toimiessaan kirjoittaisi viestin kynällään paperiin. Hugo on seurannut korjailuja tehdessään tarkkaan isänsä muistiinpanoja, mutta aseman leikkikojun omistaja onnistuu nappaamaan muistikirja Hugolta, sillä Hugo näpistelee ruokaa nälkäänsä sekä aseman leikkikojusta leluja, joista hän saa osia mekaaniseen mieheensä, eikä vanha mies tästä pidä.

Kirjan juonikuvaus paljastaa mielestäni jo liikaa, joten jätetään tämä tähän. Parempi mitä vähemmän tietää. Kuvaromaanin paksuutta ei tule säikähtää, sillä suuren osan aukeamista täyttää kuvat. Kiitokset muuten tämän loistoteoksen löytämisestä kuuluu Annille, jonka blogista aikoinaan kirjan bongasin.

Alku oli kuin suoraan elokuvasta, mikä siinä varmaan olikin ideana, eikä sen jälkeen teosta pystynyt päästämään käsistään. Tarina kulkee jouhevasti, toisinaan lujaakin, eteenpäin. Naiivikin se on, mutta minua ei ollenkaan häirinnyt, sillä muuten kirja on hirmu suloinen ja one of a kind. Älyttömän hieno, muuta ei voi todeta.

Ihanan virkistävä ja erilainen tyyli on yhdistää kuvaa ja tekstiä, niin että kuvat eivät pelkästään tue tarinaa, vaan ne vievät sitä eteenpäin omalta osaltaan ja kuvissa tapahtuneita asioita ei uudelleen tekstissä selitetä. Nämä - oletettavasti - mustavalkoiset lyijykynäpiirrokset ovat melkeinpä kirjan parasta antia: ne ovat hyvin yksityiskohtaisia, tunnelmallisia ja suorastaan kuin elokuvakäsikirjoitus. Ne on rajattu hyvin dynaamisesti ja usein tärkein asia on jossain kuvan laidalla, ei suinkaan sen keskellä. Näin kuuluu ollakin (älkää huoliko, en ajatellut pitää luentoa kultaisesta leikkauksesta). Mustavalkoisuus ja piirrostyyli vievät ajassa taaksepäin. Mitään huonoa sanottavaa ei minulla Hugo Cabretista ole.

Tämä oli ensikosketukseni kuvaromaaneihin ja oikeastaan ainut mihin Hugo Cabretia pystyisin vertaamaan on Abadazad (jota pienenä kaverit kerrassaan vihasivat ja minä pidin kovasti), mutta siinä taas tavallisen tekstin rinnalle on otettu sarjakuva käyttöön. Toimiva tapa sekin. Hmm, voisihan nekin joskus uudestaan lukaista...

LoveLoveLove Hugo Cabret.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★★
Brian Selznick - Hugo Cabret
(The Invention of Hugo Cabret, 2007)
Tammi, 2008

Kirjastosta