Boris Vian - Päivien kuohu

Päivien kuohu - Boris Vian

(L'Ecume des jours, 1963)

Karisto, 1972

Kirjastosta lainattu

"Colin oli juuri peseytynyt."

kirjan alku 

Tragedia  kahdesta nuoresta, Colinista ja Khloesta, joiden onnen särkee sairaus ja kuolema.
Päivien kouhu on ennen kaikkea täysipäinen rakkaustarina, joka saa sydämen läpättämään. Colinilla on mukavasti rahaa, eikä hänen tarvitse käydä töissä, mutta Khloen sairastuttua rahat hupenevat kukkien ostamiseen, sillä Khloen keuhkoissa asuva lumme on tapettava. Colin tekee kaikkensa hauraan ja vakavasti sairaan rakastettunsa eteen ja heidän keskeinen kiintymyksensä kestää elämän asettamat koittelemukset.

Tarina, joka voisi olla tavallinen rakkaustarina on sen lisäksi aivan jotain muuta ja mullistavaa: se on viety aivan uusiin svääreihin, raikkaisiin ja koomisiin ulottuvuuksiin. Kaikki on mahdollista ja elävää tässä surrealistisessa maailmassa: solmiokin voi halutessaan kuristaa kantajansa. "Kääntäjää ei saa syyttää väärinymmärryksestä, jo tässä kirjassa ankeriaita pyydetään kylmävesihanasta, sillä näin todella Vianin romaanissa tapahtuu." Päivien kuohu pursuaa lisää kaikkia hauskoja ja epätodellisia, mutta huvittavia, yksityiskohtia. Avatessaan kengännauhoja voi huomata kengänpohjiensa kadonneen. Siihen auttaa kuitenkin väkevä lannoite ja voila pohjat ovat kasvanet takaisin. Törmäilyn vältteleminen ei ole pahasta varsinkaan luistinradalla, sillä muuten voi löytää itsensä kuolleena ihmisruumiskasasta.

"Päästyään radan toiseen päähän he asettuivat riviin tehdäkseen tilaa radan siivoojaorjille joilla ei ollut toivoakaan löytää uhrivuoresta muuta kuin mielenkiinnottomia ihmisten riekaleita, ja heidän tehtävänään oli kaapimiensa avulla poistaa koko makaajien joukko, ja he upottivat ruumiit sahajauhokuoppaan laulaen Molitor-hymniä, jonka oli säveltänyt Vaillant-Couturier v. 1709 ja joka alkaa näin:

Hyvät herrat ja naiset

poistukaa radalta,

(Olkaa hyvä)

Päästäkää meidät

siivoamaan..."

Absurdi maailma ja aina vaan absurdimmat asiat antavat koomisen - joskin ristiriitaisen - vaikutelman, sillä monet asiat huvittavat, vaikka taustalla myllää Khloen vakava sairaus. Hänen keuhkossaan kasvaa lumme, joka imee voimat tytöstä. Khloen sairaus näkyy ympäröivässä maailmassa ihan fyysisinä muutoksina. Ympäristö kuihtuu ihmisten silmien edessä: ikkunat pienenevät, huoneet kutistuvat, matot tummuvat, lamput kuolevat. Myöskin ihmiset näyttävät yhtäkkiä paljon vanhemmilta. Ainut mikä säilyy ennallaan on Colinin ja Khloen välinen rakkaus.

Vian on myöskin keksinyt omia sanojaan yhdistämällä esimerkiksi kaksi toisiinsa sopimatonta sanaa: pianocktaili. Alkuun ajattelin sitä virheeksi, mutta ne toivat oman lisänsä tähän kaikkeen, muutenkin päättömään maailmaan.

"Hän ojensi kausilippunsa, joka vilkaisi vahtia kahdella lävistetyllä pyöreällä lävellään. Vahti vastasi hymyillen yhteisymmärryksestä, mutta teki kuitenkin kolmannen aukon oranssin väriseen pahvilappuun ja kortista tuli sokea. Tunnonvaivoitta Colin pani sen takaisin venäläisen lompakonnahan sisään --"

Vianin maailma on hämmentävä ja epäloogisuudessaan pelottavakin. Toisaalta maailma, jossa pilvet tuoksuvat tinjamilta ei kuulosta yhtään hassummalta.

Tähtiä: ★★★★½