14.1.2015

Jay Mclnerney - Manhattanin valot

Manhattanin valot - Jay Mclnerney
(Bright Lights, Big City, 1984)
WSOY, 1986
Päällyksen kuva: Petri Holm
Omasta hyllystä

"Sinä et ole sellainen kaveri, jonka kuuluu olla 
tällaisessa paikassa tähän aikaan aamusta."
kirjan ensimmäinen lause

Mclnerneyn esikoisromaani Manhattanin valot saavutti laajan suosion ja kirjasta on tehty myös elokuva, jota tähdittää Michael J. Fox ja Kiefer Sutherland. Kirjaan tuskin olisinkaan heti törmännyt ilman tuota leffaa ja huomaan saavani paljon kirjavinkkejä juuri leffoista, mikä on ihan kiva, kun joskus ne on näitä vähän tuntemattomampia teoksia - ainakin itselleni.

Kirjan päähenkilö työskentelee newyorkilaislehdessä faktojen tarkastajana asuen liian kalliissa asunnossa. Vaimona hänellä on suosiota nauttiva malli, joka kuitenkin häipyi kuvioista pian häiden jälkeen, mutta päähenkilö ei osaa päästää hänestä irti. Huumeiden värittämässä yöelämässä päähenkilö pyörii pinnallisen ystävänsä Tadin kanssa, jonka mielestä miehen pitäisi käyttää hyödyksi jättämiseksi tulemista kertomalla yökerhon naisille vaimonsa kuolleen leukemiaan.

Päähenkilöä ei kirjassa mainita nimeltä ja huomattavaa on myös, että kannessakin oletetun päähenkilön silmät on peitetty. Hän on siis suhteellisen nimetön ja kasvoton tyyppi, joka tuntuu olevan hieman kujalla elämästä. Osasyitä on varmasti kuollut äiti ja vaimo, joka otti ja lähti. Huumeet kuuluvat miehen elämään hänen yrittäessä pysyä kaupungin kiihkeässä sykkeessä mukana. Välillä tarinassa palataan päähenkilön mukana hänen äitinsä kuolinvuoteen äärelle ja täytyy kyllä sanoa, että siinä vasta olikin mahtava äiti! Hän halusi viime hetkillä tietää kaiken pojastaan, nekin asiat mistä ei yleensä äiti-poika -keskusteluissa tule vastaan.

Tad kuuluu miehen suppeaan (joskin olemattomaan) ystäväpiiriin, vaikka päähenkilöllä ei tunnu olevan häneenkään mitenkään erityisen läheinen suhde. Tad tykkää liikkua yöelämässä ja vetää päähenkilönkin mukaansa. Hän on aika persoonaton tyyppi, jonka elämään ilmeisesti mahtuu vain naiset ja seuraava viiva. Päähenkilö menee ns. virran mukana ilman sen kummempia päämääriä. Päähenkilön herääminen tapahtuukin vasta loppupuolella, jolloin hän ottaa työstään loparit, jonka tulkitsin niin ettei hän olekaan täysin välinpitämätön elämänsä suhteen, vaan haluaa asioiden muuttuvan. Hän on kuitenkin pitkään haaveillut kirjailijan urasta, mutta päivät vain kuluvat tutkien lehteen tulevien artikkeleiden tietojen paikkaansapitävyyttä.

Yllättävää oli, että lukija asetettiin päähenkilön saappaisiin ja tämän asetelman sisäistäminen vei hetken aikaa, sillä en muista ennen moiseen törmänneeni: "Et ole vuosiin omistanut kelloa. Jos olisit jatkuvasti selvillä kellonajasta, saisit edes hiukan tukevamman jalansijan elämäsi liukkaalla pinnalla." Joku syvällinen merkitys tuntuu olevan myös lehdissä uutisoidussa naisessa, joka on sekä koomassa että raskaana, mutta siitä jokainen saa tehdät omat tulkintansa, sillä en ole vielä saanut sen suhteen ajatuksiani kasaan. En sanoisi kirjaa rankaksi lukukokemukseksi, vaikka sellainen kuva siitä helposti tulee. Varsinkaan kun tämän jälkeen aloitin suoraan Easton Elliksen Alta nollan. Josta siis lisää vasta seuraavassa postauksessa.

Tähtiä:

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti