Chad Harbach - Pelin henki

Pelin henki - Chad Harbach

(The Art of Fielding, 2011)

Otava, 2013
Kannen suunnittelu: Anja Reponen

Omasta hyllystä

"Schwartz ei huomannut poikaa ottelun aikana."

kirjan ensimmäinen lause

Jostain kumman syystä satuin Kodin kuvalehteä (31.10.2013) selailemaan ja katseeni osui lyhyisiin, napakoihin kirja-arvosteluihin, jotka tietenkin innoissani luin. Erästä kirjaa oli kuvailtu seuraavin sanoin: "Jos nautit John Irvingin kirjoista, rakastat tätä." Ja niinpä kävin heti seuraavana päivänä kirjaston hyllyltä Pelin hengen nappaamassa. Ja sitten se oli menoa!

Yliopistokampuksella neljä nuorta opiskelijaa ja kuusikymppinen rehtori etsivät itseään ja jahtaavat haaveita baseballin värittämässä elämässä.

Mike Schwartz on yliopiston baseball-joukkueen, Harponeersin, kapteeni. Hän huomaa Henryn eräässä ottelussa. Pojan, jonka heiveröisissä käsissä ei maila pysy, mutta jonka liikkeiden sulavuus riittää vakuuttamaan Miken. Köyhistä oloista tuleva Henry Skrimshander pääsee stipendin turvin yliopistoon ja sen baseball-joukkueeseen Miken valvovan silmän alle. Erityisesti Miken Henrylle pitämät treenit ja päiväohjelmat ovat rankat, mutta lahjakkuutta on harjoitettava, mikäli huipulle haluaa.

Sydämensä baseballille - ja erityisesti omalle Harponeers-joukkueelleen - antanut Mike omaa myös omia unelmia. Hän alkaa suhteeseen rehtorin tyttären Pella Affenlightin kanssa, jonka omat unelmat ovat ajautuneet karille. Nyt Pellan unelma on uusi alku ja sen hän toivoo voivansa aloittaa isänsä johtamassa yliopistossa.

Rehtori Affenlight ei voisi olla yllättyneempi tyttärensä Pellan pyyhältäessä asumaan saman katon alle monien vuosien jälkeen. Heidän suhteensa on ollut vaikea, mutta kumpikaan ei vastusta uutta järjestelyä. Kaikkein yllättynein on rehtori itse, kun hän tajuaa olevansa rakastunut Henryn huonetoveriin Owen Dunneen.

Sain monet päivät nauttia kirjasta ja elää sen maailmassa. Sen henkilöt tulivat erittäin läheisiksi  ja oli suorastaan järkyttävää päästää kirja pois käsistä - varsinkin kun se oli loppu. Elin vahvasti näiden neljän ainutlaatuisen henkilön mukana elämän kaikissa käänteissä. He olivat aitoja ja rakastettavia, välillä raivostuttaviakin. Pellan ja hänen rehtori-isänsä suhde ei ollut helppo ja erityisen koskettava oli kohta, jossa Pella tajuaa että ehkä se kuitenkin oli hyvä. Jotkut asiat tajuaa vasta myöhemmin.

Pelin hengen yhtäläisyydet Irvingin kirjojen kanssa eivät ole aivan tuulesta temmattuja, mutta yhtä raju ja rosoinen tämä kirja ei ole. Siinä on jotain modernimpaa ja armollisempaa. Se on täynnä urheilun huumaa ja miesvoimaa, mutta kuitenkaan se ei pääasia ole. Kirja on päinvastoin herkkä, lumoava, koukuttava, kokonaisuutena ehjä. Sen on kirjoittanut taitava ihmiskuvaaja ja hahmoista huokuu moniulotteisuus. Pelin hengen lukeminen oli rikastuttava kokemus. Ja riemukas.

Kirja on Harbachin ensimmäinen, eikä häneltä ole valitettavasti ainakaan vielä ilmestynyt muita kirjoja. Tosin jos hän tätäkin kirjoitti melkein kymmenen vuotta, voi olla että seuraavakaan ei ihan heti ilmesty.

Tähtiä: ★★★★★