Audrey Niffenegger - Hänen varjonsa tarina

Hänen varjonsa tarina - Audrey Niffenegger

(Her Fearful Symmetry, 2009)

Gummerus, 2011
Kannen kuva: Chris Frazer Smith

Omasta hyllystä

"Elspeth kuoli sillä välin kun Robert seisoi juoma-automaatin 
edessä ja odotti, että tee lorisi pieneen paperimukiin."

kirjan ensimmäinen lause

Aikamatkustajan vaimo teki vaikutuksen ja Halloween -lukuhaasteen aikaan tuli sopiva hetki jatkaa kirjailijan teosten parissa ja lukea kummituksista.

Parikymppiset kaksoset Julia ja Valentina ovat perineet äitinsä kaksoissisaren Elspethin asunnon Lontoon Highgaten hautausmaan läheltä. Tädistä he eivät ole kuulleet koskaan aikaisemmin, sillä siltä osin heidän äitinsä on tiukasti vaiennut asiasta. Amerikassa asuvat tytöt jättävät vanhempansa ja suuntaavat kohti Englantia. Vapauden huumassa he valtaavat tädin asunnon, vaikka kalustettu ja tavaraa täynnä oleva uusi koti kertoo sen olleen jonkun muu asunto.

Tytöt ovat tehneet aina kaiken yhdessä, mutta "hiirulainen" Valentina pyrkii irti konrtolloivasta siskostaan, jonka tahdon mukaan asiat on aikaisemmin aina tehty Valentinan pistämättä sen kummemmin kampoihin. Uusi paikanmuutos valaa pikku hiljaa häneen itseluottamusta ja ihastuminen alakerrassa asuvaan tätivainajan miesystävään, Robertiin, saa Julian mustasukkaiseksi. Hän ei kuitenkaan jää murjottamaan, vaan tutustuu yläkerrassa asuvaan pakko-oireista kärsivään Martiniin, jota hän ryhtyy auttamaan. Kaksoset huomaavat aikanaan, etteivät asukaan aivan keskenään talossa, vaan taloon vangiksi jäänyt Elspethin haamu seuraa tiiviisti heidän tekemisiään ja yrittää epätoivoisesti saada kontaktin heihin.

Hänen varjonsa tarina alkoi erittäin lupaavasti, mutta jossain vaiheessa vauhti hiipui ja lukutahti hidastui. Loppu kuitenkin onnistui jättämään hyvän kuvan kirjasta ja melkeinpä unohdin aikaisemman turhautumiseni. Tarkkaan vaietut salaisuudet paljastuvat ja ne ovatkin yllättäviä. Kaiken kaikkiaan kirja onnistui yllättämään ja olemaan erilainen kuin muut ennen lukemani kirjat - tai sitten en kummituksiin ole näköjään tarpeeksi tutustunut kirjoissa. Erilaisen kirjasta teki mielenkiintoinen perehdytys kummituksiin: kuinka ne eivät alussa osaa kaikkea: tavaroiden pienikin liikuttaminen on vaikeaa ja kovan harjoittelemisen takana; vain joidenkin ihmisten on mahdollista nähdä ylipäätään kummitukset, mutta heidän kylmän kosketuksen kaikki tuntee.

Kaksoset, Robert ja Elspeth muodostivat kiinnostavimmat hahmot, mutta yläkerran Martin ei niinkään. Häntä yksinään onneksi oli hieman vähemmän kuin muita. Aavistuksen verran tarina seisoi paikallaan, joten tiivistäminen olisi ollut erittäin tarpeellinen. Tunnelmankuvaamisen Niffenegger hallitsee, mutta ei Hänen varjonsa tarinasta muodostunutkaan Aikamatkustajan vaimoa parempaa lukukokemusta, vaikka alussa siitä olinkin vakuuttunut.

Hautausmaa on Hänen varjonsa tarinassa isossa osassa, sillä mikä olisi sen sopivampi ympäristö kummitustarinalle. Kaksoset siis asuvat portin avauksen päässä hautausmaasta ja Robert tekee siitä väitöskirjaa ja järjestää samalla opastettuja kierroksia. Netistä kuvia katselemalla paikka näyttää erittäin kiehtovalta ja mystiseltä (todella hienoja kuvia löydät täältä). Luonto on ottanut vallan paikasta ja juuret ovat kietoutuneet hautakivien ympärille. Vierailtavien paikkojen listalle menee!

En voi sanoa, että pelkkien kansien perusteella kirjaan olisin tarttunut, sillä se ei kovin laadukkaalta näytä. Aika tyhjänpäiväinen ja mitäänsanomaton, vaikka itse tytöt ovatkin onnistuneita kuvassa. Olisin kuitenkin toivonut jotain enemmän, mikä enemmän viittaisi kirjan mystiseen sisältöön.

Tähtiä: ★★★½