6.10.2014

Alan Bradley - Kuolema ei ole lasten leikkiä


Kuolema ei ole lasten leikkiä - Alan Bradley
(The Weed that Strings the Hangman's Bag, 2010)
Bazar, 2014
Cover illustration and design: Oroberts
Kirjastosta lainattu

"Makasin kuolleena kirkkomaalla."
kirjan ensimmäinen lause

Heti ykkösosan jälkeen riensin Kuolema ei ole lasten liekkiä -dekkarin pariin, jossa liikutaan aiempaa vakavammassa tunnelmassa. Bishop's Laceyn hautausmaan laitamille hajoaa nukketeatterin auto. Sopivaa autonkorjaajaa etsittäessä kirkkoherra saa päähänsä pyytää maankuulua marionettitaiteilijaa Rubert Porsonia järjestämään seurakuntatalolla muutaman näytöksen. Kesken näytöksen nukkemestari tipahtaa lavalle kuolleena ja Flavia ajautuu tähänkin juttuun mukaan.

Rubertin käynti Bishop's Laceyssä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen ja Flavia huomaa, ettei tiedäkään kaikkea kotikylänsä asukkaista nuuskiessaan juttua. Robertin avustajalla (vai onko kyse myös jostain muustakin?) Nialla on ainakin omat salaisuutensa, jotka Flavia saa selvitettyä naisen kyynelistä. Tapaukselle antaa oman sävynsä Inglebyn pariskunnan pojan Robinin todella traaginen kuolema vuosia sitten, josta vanhemmat eivät vieläkään ole toipuneet. Metsässä liikuskeleva Hullu-Meg tuntuu tietävän asiasta jotain enemmän, mutta höpsähtäneen naisen sanoihin ei voi liikaa luottaa. Se onko näillä tapauksilla jotain yhteistä jää Flavian päättelykyvyn varaan.

Bradleyn tarinankuljetus on mainio ja se imaisee välittömästi jälleen mukaansa, sillä ajankulua ei kirjaa lukiessa huomaa. Etenkään kun Flavia ja komisario Hewitt ottavat taas mittaa toisistaan, mutta poliisit vaikuttavat aikaansaamattomilta typeryksiltä nokkelaan Flaviaan verrattuna. Flavialla on myös puolellaan on ulkonäkönsä, sillä pikkutytölle sitä todennäköisemmin alkaa kertoa juttuja kuin poliisille kuulustelussa.

"Oletan että joskus on ollut hetkiä, jolloin olen inhonnut itseäni tällaisten petosten takia, mutta juuri nyt en muistanut sellaista. Loppujen lopuksi minut oli sysännyt näiden tapausten pariin kohtalo, ja kohtalo saisi hitto soikoon myös ottaa syyt niskoilleen."
 
Sekopää, mutta harmiton Hullu-Meg vaikutti aivan samanhenkiseltä kuin Twin Peaksin Log Lady, joka oli erityisen mieluinen huomio näin sarjan fanille ja itse kirja on aiheeltaan samantapainen kuin Agatha Christien Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, jossa myöskin selvitetään lapsen kuolemaa. Vaikka Robinin kuolema (varsinkin kuolintapa) luo painostavaa ja raskasta ilmapiiriä kirjaan, Flavian nenäkkäät ja humoristiset puheet nostattavat tunnelmaa, joten voidaan kuitenkin ihan hyvin puhua hyvän mielen kirjasta. Se viihdyttää, naurattaa ja kauhistuttaa.

Oivallinen jatko-osa, sillä nyt pääsi vaihteeksi tutustumaan kunnolla kylän muihin asukkaisiin, kun ensimmäinen kirja keskittyi Buckshawin kartanoon, vaikka ei minulla Flavian kotia mitään vastaan ole. Päinvastoin: odotan pääseväni seikkailemaan sinne lisää jatko-osien parissa. Erittäin osuva nimi kirjalla jälleen ja kansihan nyt on tietysti aivan oma lukunsa suuressa komeudessaan.

Enkä suosittele syömään Flavian tarjoamia makeisia (jossain mielessä säälin hänen siskojaan, kun joutuvat Flavian kemiallisten kokeiden koekaniineina olemaan)!

Tähtiä:

Muita postauksiani:
Piiran maku makea


Sopivasti kirjan lukeminen osui Halloween -lukuhaasteen aikaan, sillä niin kuin kansikuva kertoo kirjasta löytyy hautausmaa - ja kissoja.



PS. Ja käykään katsomassa Marikan kokoama linkkilista Rikoksen jäljillä -lukuhaasteen yhteenvedosta! Itse olen kerännyt sieltä muistiin liudan kirjoja, sillä kun dekkarihimo jälleen iskee, niin onpahan mitä lukea.

2 kommenttia:

  1. Minä olen lukemassa sarjan ensimmäistä osaa, ja ai että viihdyn kirjan parissa hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Krista :)
      Nyt vaan odotellaan sitten suomennettavaksi lisää osia!

      Poista