Donna Leon - Turvasatama

Turvasatama - Donna Leon

(Drawing Conclusions, 2011)

Otava, 2013

Kirjastosta lainattu

"Koska Anna Maria Guisti oli jo vuosikymmeniä kääntänyt työkseen kaikenlaista
 kirjallisuutta englannista ja saksasta italiaksi, hän tunsi monenlaisia aihepiirejä."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 20

Tiedän kirjailijan ja hän on ilmeisen suosittu, mutta koskaan en ole itse hänen teoksiinsa tarttunut. Donna Leon on syntyjään Yhdysvaltalainen, mutta viimeiset kolmekymmentä vuotta hän on asunut Venetsiassa. Sattumaa ei siis ole, että hänen kirjansa sijoittuvat juuri näihin maisemiin.

Iäkkään leskinaisen kuolema näyttää luonnolliselta sydänkohtaukselta, kun hänet löydetään omasta kodistaan, mutta juttua tutkiva komisario Guido Brunetti kuitenkin epäilee kyseessä olevan jotain muutakin. Tutkintojen myötä selviää leskirouvan olleen mukana turvapaikan pitämisessä väkivallan uhreille sekä monet ihmiset ovat pystyneet kertomaan elämästään vaikeitakin asioita hänellä.

Näyttämönä toimii siis Italia ja se kirjassa onkin parasta. Tuo kaunis paikka, joka kätkee sisälleen kuitenkin paljon synkkyyttä ja pahaa. Ja jonka kanssa Brunetti joutuu tekemisiin. Lukiessa Turvasatamaa sai jopa jonkilaisen kuvan Italian sen hetkisestä poliittisesta tilanteesta ja elämästä siellä ylipäätään. Leon on selvästi perillä maan oloista ja pientä (tai ei ihan niinkään pientä) yhteiskuntakritiikin poikasta on dekkarista löydettävissä.

Henkilöt jäivät liian yksiulotteisiksi, sillä ihmisiä tuli ja meni kirjassa jatkuvasti, eikä kukaan jäänyt mieleen. Ainoita onnistuneita henkilöitä ovat komisario Brunetti - hänkin tuntuu oikealta ihmiseltä vain kotonaan - sekä signorina Elettra, joka auttaa komisariota tutkimuksissa etsien tietoja, tosin hieman laittomin keinoin. Lukijaa vain vedetään Brunettin perässä näissä tutkimuksissa, mutta ei jätetä kauheasti spekuloimisen mahdollisuutta. Turvasatamassa keskitytään liikaa tutkimuksiin ja ihmisten haastatteluihin ja juoni jää höttöiseksi samalla kun siitä puuttuu myöskin eteenpäin vievä voima. En suoraan sanottuna ollut niin kauhean innostunut ja kiinnostunut syyllisen löytämisestä. Aivan sama.

Dekkarista puuttuu kokonaan se jokin koukuttava elementti, jonka takia en kirjaa voisi laskea käsistä. Pettynyt olen, mutta ei tämä sen kummemmin heilauta puoleen eikä toiseen. Leppoisaa luettavaa, eikä tarvitse huolestuneena odottaa väkivaltaa tai raakoja murhia, mutta sen hintana on pysähtynyt tunnelma ja olematon määrä jännitystä.

Ja siinä se oli! Viimeinen haastedekkari. Kiitos ja hei.

Tähtiä: ★★