15.7.2014

Rex Stout - Yli kuolleen ruumiini


Yli kuolleen ruumiini - Rex Stout
(Over my dead body, 1939)
WSOY, 1992
Kirjastosta lainattu

"Kello soi, menin ulko-ovelle avaamaan ja siinä hän oli."
kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -luhaaste osa 6

"Ihastuttavaa miekkailunopettajaa syytettään timanttien varastamisesta. Hän on laittomasti maassa, ja jotta soppa pahenisi entisestään, löytyy ruumis ja miekkailunopettaja osoittautuu Nero Wolfen tyttäreksi...
Kun Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin saapuu paikalle, tilanne vain mutkistuu: murha-ase löytyy Archien taskusta! Mitä tekee tässä tilanteessa suurikokoinen salapoliisi ja pinttynyt poikamies Nero Wolfe, joka on tottunut selviytymään kinkkisistä paikoista? Nyt ovat tulessa tytär, kansainväliset agentit, liikemiehet, poliisi ja Archie."

Kirja muistuttaa monella tapaa kumman paljon Poirot -kirjoja: päähenkilö on omalaatuinen salapoliisi, joka pystyy sohvalla istuen ratkaista murhan. Hän on omahyväinen ja luottaa täysin omaan erehtymättömyyteen. Apulaisena Nerolla on Archie Goodwin, joka hoitaa "likaiset" ja fyysiset työt salapoliisin puolesta. Archien ja Poirotin apulaisen Hastingsin välillä suurin ero on, että Archie osaa tarpeen tullen olla hieman väkivältaisempi (ja fiksumpi).

Ero itse kirjojen välillä on, ettei tämä etene niin suoraviivaisesti kuin Christien Poirotit. Kirjassa kuulustellaan vähän sitä sun tätä, mutta mikään ei kuitenkaan tunnu etenevän, vaikka asioita tapahtuukin. Kamalan hidastempoinen. Lukijallekaan ei kauheasti vihjeitä tiputella mahdollisesta syyllisestä, teorioista tai motiiveista, vaan täytyy aina odottaa mitä Nero keksii. Pidän mahdollisten syyllisten arvuuttelusta, jos lukuinnoltani sen muistan tehdä, mutta nyt se tuntui mahdottomalta, joten koko lukeminen kärsi pahasti.

Henkilöt olivat hätäisten väsättyjä nukkeja ja heistä annettu tieto oli todella vähäinen. Täytyy myös mainita, että meinasin repiä pelihousut Neron ulkomaalaistaustaisen asiakkaan kohdalla, joka puhui totella huuno suomi. Argh! Dekkari nojasi lähinnä Neron valovoimaisuuteen ja miehen suureen persoonaan, joka taisikin olla harvoja asioita, joista todella pidin. Nero olikin aikamoinen henkilö: hän ei ikinä poistunut kodistaan, vaan lähetti ulkomaailmaan apurinsa Archien, mutta pystyi silti aivan hyvin ratkaisemaan murhan. Nero ja Archie olivatkin ainuita vaikuttavia henkilöitä, joihin voi luottaa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että eipä tainnut oikein kiinnostaa koko miekkailusoopa ja rasittavat henkilöt. Lopussa viimeistään pitäisi dekkareissa tulla ahaa-elämys, mutta Yli kuolleen ruumini kohdalla reaktio oli "just". Mutta ehkä joskus vielä tulen antamaan uuden tilaisuuden Rex Stoutille, sillä vilpittömästi uskon, että tulin vain aloittaneeksi väärästä kirjasta.

Tähtiä: ½



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti