Kate Atkinson - Ihan tavallisena päivänä

Ihan tavallisena päivänä - Kate Atkinson

(Case Histories, 2004)

Schildts, 2011
Kansi: Anders Carpelan

Kirjastosta lainattu

"Ihan uskomaton tuuri."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 8

Yksityisetsivä Jackson Brodie saa työnannoksi etsiä vuosikymmeniä sitten kadonnutta lasta, joka vain katosi jäljettömiin perheen omalta pihalta ja juttuun kietoutuu myös kaksi muuta vanhaa rikosta: vaimo on surmannut miehensä, mutta kadonnut päästyään vapaaksi tuomion kärsittyään sekä tapaus, jossa nuori nainen tapetaan raa'asti keskellä päivää, eikä murhaaja löydetä. Jacksonilla on myös omia ongelmia elämässään: avioeron jälkeen hänen entinen vaimonsa on löytänyt uuden miehen, jota Jacksonin on vaikea hyväksyä tyttärelleen päteväksi "isähahmoksi".

Jollain tapaa nuo kolme tapausta pysyivät minulle erillään toisistaan. Odotin jotain suurta yhdistävää tekijää, mutta se ei ollut se mitä olin ajatellut. Kyseinen seikka ei kuitenkaan millään tapaa huonontanut kirjaa tai lukuelämystäni. Tarinat olivat hyvin kiehtovia (no paras ollakin, jos takakanteen on saatu itse Stephen King kehumaan kirjaa vuosikymmenen parhaaksi jännäriksi), eikä syylliset olleet millään tapaa itsestäänselvyyksiä.

Mielenkiintoisimmat hetket vietin Rosemaryn ja Victorin lasten parissa, joiden Olivia-sisko oli mystisesti kadonnut omalta pihaltaan. Heidän perhesuhteet vaikuttivat niin vääristyneiltä, eikä onnellisuus ollut liian monta kertaa perheen luona käynyt. Sisarukset Julia ja Amelia juuri pyysivät Jacksonia selvittämään tapauksen ja pientä ihastumista näiden välillä on havaittavissa, vaikka Jacksonin ajatukset ovatkin omissa perhesuhteissaan ja tyttären pitäminen turvassa.

Toinen mielenkiintoinen tapaus on masentunut perheenäiti Michelle, joka tuntuu aluksi surmanneen miehensä täysin käsittämättömästä syystä, mutta matkan varrella selviää asioita, jotka tähän tekoon johtivat. En voi sanoa ymmärtäneeni Michelleä, mutta ehkä juuri siitä syystä hänen tarinansa kiehtoi niin paljon. Vähiten kiinnostava oli kun Laura murhattiin kesken työpäivän, sillä Lauran ja hänen isänsä Theon elämä ei kauheasti puhutellut minua. Vasta Lauran kuoleman jälkeen, kun Theo rupesi vähän hajoilemaan, tarina eteni paremmin, mutta kaikenkaikkiaan lattein tarina selvästi näistä kolmesta.

"Heidän välillään ei ollut yhdistäviä siteitä, he olivat kuin molekyylejä, jotka eivät kyenneet muodostamaan vakaata kokonaisuutta vaan pomppivat sinne tänne kuin bingopallot. Olisi pitänyt opiskella luonnontieteitä eikä istua päivät pitkät nenä romaanissa. Romaaneista sai aivan väärän kuvan elämästä, niissä valehdeltiin ja annettiin ymmärtää, että oli olemassa loppuja, vaikka tosiasiassa mitään loppuja ei ollut, kaikki vain jatkui ja jatkui ja jatkui."

Kirja seuraa eri luvuissa aina eri henkilöä, jolloin saa kivan monipuolisen kuvan henkilöistä ja tapahtumatkin avautuvat enemmän kuin että ne olisivat kirjoitettu vain yhdestä näkökulmasta. Koukuttavaa oli se, että motiivit paljastuivat vasta vähitellen ja lukijalle ripoteltiin pieniä tiedonjyviä, mutta kokonaiskuva avautui vasta lopussa. Herkille lukijoille Ihan tavallisena päivänä on aika sopivaa luettavaa, sillä väkivaltaisuus jää tapauskertomuksiin ja muuten kirja käsitteleekin näiden tapausten tutkintaa ja henkilöiden elämää niiden kauheiden päivien jälkeen. Ei tarvitse ainakaan jännittää varpaat kippurassa, että kuka kuolee seuraavana. Todella piristävä kirja dekkarigenreen!

Tarinoiden loppua voi ainakin sanoa onnistuneeksi, sillä minä en syyllistä arvannut oikein, vaikka loppuratkaisut eivät ihan perinteisen dekkarin tapaisia olleetkaan. Kirjan nimikin kertoo jo paljon: monet noista jutuista voisi käydä kelle tahansa ja milloin tahansa, ja että niin moni asia on sattuman kauppaa. Siksi tähän sopisikin lause "elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi".

Tähtiä: ★★★★