Zeina Abirached - Pääskysen leikki

Pääskysen leikki - Zeina Abirached
(Mourir partir revenir - Le de jeu des hirondelles, 2007)

LIKE, 2011

Kirjastosta lainattu

"Itä-Beirut 1984."

kirjan ensimmäinen lause

Sarjakuva tuoksui aivan uudelle, vaikka se olikin kirjastosta haettu.

Vuosi on siis 1984 ja Libanonissa on meneillään sisällissota. Kortteleiden kadut on täytetty hiekkasäkkimuurein ja rakennukset ovat hautautuneet  betonimuurien ja peltitynnyreiden sisään. Sektoreihin jaetuissa kortteleissa elettiin tulitaukojen mukaan. Kertoja asuu kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa ja koska se on talon turvallisen paikka, naapureilla on tapana kokoontua sinne pommituksen alkaessa. He kaikki oleskevat eteisessä, sillä muiden huoneiden käyttö loppui ikkunan alle nousevien barrikadien takia.

Kertojan vanhemmat ovat menneet kylään mummin luokse, mutta eivät pääse takaisin meneillään olevan pommituksen takia. Kaduilla on vaarallista liikkua ja asukkaat ovat kehitelleet monimutkaisen tavan liikkua korttelissa, etteivät joutuisi ammutuksi. Se sisältää jouksemista, hyppimistä, kumartelua, kiipeämistä, odottamista... Jotta aika kuluisi nopeammin, Anhala keksii leipoa lasten kanssa, Ernest lukee katkelmia kirjastaan ja lapset pitävät hauskaa kylvyssä. He yrittävät tehdä normaaliin tapaan normaaleja askareita, mutta välillä pysähtyvät yhdessä kuuntelemaan radiosta tulevia tiedotuksia pommituksesta ja kuolleiden määrästä.

Sarjakuvataiteilijalla on hyvin persoonallinen ote niin kuvallisesti kuin tarinankin kautta. En ole ennen törmännyt aukeamiin, jossa sama kuva toistuu melkein samanlaisena, mutta tarina etenee enemmänkin puhekuplien kautta. Tykästyin kovasti tähän viivyttelevään tyyliin, joka alkoi jo jollain tapaa muistuttaa romaanin kerrontaa, sillä yleensähän sarjakuvat etenevät hyvinkin nopeatempoisesti ja ruutujen välillä aikaa saattaa olla kulunut monia tunteja - tai päiviä.

Kaikki tapahtumat ovat yhden päivän ajalta ja ruutujen välinen - miksikäs sitä nyt kutsuisi - rytmitys tuntui osuvan juuri kohdalleen. Hidastempoiset jaksot veivät enemmän ruutuja, jopa monia aukeamia, ja nopeasti etenevät tietenkin päinvastoin veivät vain muutaman ruudun. Juuri tämä on ehkä se seikka mihin kaikista eniten ihastuin sarjakuvassa. En välttämättä osaa oikein kunnolla kuvailla, mitä ajan takaa, joten parempi olisi, jos kävisit itse lainaamassa kirjan, niin ymmärtäisit ;)

Löysin huumoriakin roppakaupalla, vaikka tarina sijoittuukin sodan keskelle. Se ei ollut liian masentava tai synkkä, vaikka kauheuksia koko ajan tapahtuukin ulkomaailmassa. Haikea sarjakuva myöskin on, mutta mukana on toivoa paremmista ajoista, oli se sitten täällä tai muualla.

Tähtiä: ★★★★½

Kaunokirjallinen Maailmanvalloitus: Libanon