Philip Pullman - Kultainen kompassi

Kultainen kompassi - Philip Pullman
(The Golden Compass, 1995)

Tammi, 2007

Omasta hyllystä

"Lyra ja hänen daimoninsa kulkivat collegen pimenevän ruokasalin läpi 
pysytellen tiukasti yhdellä seinustalla, niin ettei heitä voitu nähdä keittiöstä."

kirjan ensimmäinen lause

Kultainen kompassi aloittaa Universumin tomu -trilogian. Kirjasta on myös tehty elokuvasovitus, jossa näyttelee Nicole Kidman, Dakota Blue Richards ja Daniel Graig. Kultaisen kompassin myötä aioin ryhdistäytyä kirjasarjojen lukemisen suhteen, sillä niitä on kuitenkin paljon odottamassa.

Lyra on utelias ja itsepäinen tyttö, joka on elänyt tiedemiesten parissa Jordan Collegessa. Hänellä ei kunnon perhettä ole, mutta Lyra kuluttaa päivänsä ystävänsä, keittiöpoika Rogerin kanssa riehakkaissa leikeissä. Pelätyt Kahmaisijat sieppaavat Rogerin, joka viedään Uhraamislautakuntaan, jossa lapsille tehdään kokeita: Kokeita, joista kukaan ei tiedä, muttei myöskään missään nimessä halua olla mukana. Sitä ennen Lyra pääsee selville salaisuudesta hiivittyään salaa huoneeseen, johon hänellä ei ole lupaa mennä. Hän saa tietoonsa asioita, jotka eivät ole hänen korvilleen tarkoitettuja.

Alkaa matka Pohjoiseen, jossa Lyra tutustuu jäätikköön, noitiin, Panssarikarhu Iorekiin ja pääsee kadonneiden lasten sekä salaperäisen Tomun jäljille. Apuvälineenä Lyralla on aletiometri, symboleihin perustuva kompassi, joka kertoo vastauksen mihin vain kysymykseen. Ainut hankaluus laitteessa on, ettei sitä ole aivan helppo tulkita.

Jälleen ovat suomalaiset päässeet tarinaan mukaan, tällä kertaa noitien muodossa. Lyra tutustuu Serafina Pekkala noitaa seikkailun tiimellyksessä kirjan loppupuolella. Hän tietää rinnakkaismaailmasta aivan Lyran maailman lähellä. Ja hän on kuullut myös Lyrasta, tytöstä, jolla on suuri tehtävä edessä.

"Lyralle oli sanottu, että hän oli pieni ikäisekseen, mitä se sitten tarkoittikin. Se ei ole ollut koskaan vaikuttanut Lyran käsitykseen hänen omasta tärkeydestään, mutta nyt hän tajusi, että voisi käyttää asiaa hyväkseen saadakseen Lizzien näyttämään ujolta, hermostuneelta ja merkityksettömältä, ja hän vetäytyi hiukan kokoon mennessään huoneeseen."

Daimoneista tuli mieleen Pokemonit tai Digimonit, kun Lyran daimonin nimikin on niin samankaltainen, Pantalaimon. Jokaisella ihmisellä on oma daimoninsa, itsestämme irrallinen sielun osa. Ne ovat eläinhahmoja, jotka muotoa muuttamalla heijastavat ihmispuoliskonsa tunteita. Ihminen ja hänen daimoninsa eivät pääse kauaksi toisistaan ja jos daimonia satutetaan, tuntee hänen ihmisensä saman. Koin paikoitellen vaikeana päästä tuohon fantasiamaailmaan mukaan, kun kaikki oli niin uutta ja paljon piti omaksua nopeasti, jos teki mieli perässä pysyä. Kirjasta ymmärtäisi paljon enemmän vasta toisella lukukerralla, sillä uskon monien kohtausten "juonen" menneen minulta ohi juuri sen takia, etten ollut vielä täysin perillä Pullmanin maailman toimivuudesta.

Typeriä, pinnallisia hahmoja riitti ja kirja etenikin enemmän juoni painotteisesti. Ainut edes jotenkin kiinnostava oli rouva Coulter. Aluksi hänestä sai hyvin herttaisen kuvan, mutta pian joutui muuttamaan käsitystään tästä naisesta. Eikä juonikaan huono ollut, vaan aika perus. Uskon lapsien ja nuorten olevan varmasti enemmän innoissaan tästä kirjasta.

Törmäsin myös mielenkiintoisiin teksteihin, kun lukemisen jälkeen Kultaisen kompassin googletin. Niissä puhuttiin kovasti siitä, kuinka joidenkin mielestä kristittyjen ei kirjaa tulisi lukea, sillä se johdattaa lukijan väärille poluille. Toinen hurjempi asia oli, että jotkut väittävät Kultaisen kompassin olevan Pottereita parempi! Ja pöh! Ei varmasti ole! Universumin tomu -fanit saavat kommentoida - jos vain uskaltavat. En vastaa seurauksista ;)

Ja blaah noille elokuvakansille.

Tähtiä: ★★

Universumin tomu -trilogia:

Kultainen kompassi

Salaperäinen veitsi

Maaginen kaukoputki