John Irving - Välisarjan avioliitto

Välisarjan avioliitto - John Irving
(The 158 Pound Marriage, 1973)

Keltainen Kirjasto, 1984

Omasta hyllystä

"Vaimoni Utchka (jonka nimen taannoin lyhensin muotoon Utch) 
pystyisi opettamaan kärsivällisyyttä vaikka aikapommille."

kirjan ensimmäinen lause

Välisarjan avioliitto on Irvingin kolmas kirja. Omalla kohdallani se taitaa olla... no, aika mones mieheltä lukemani kirja. Projekti 12 siis senkun jatkuu ja tämähän taisi kuulua viime kuun luettuihin kirjoihin, mutta postaus tulee vasta nyt. Hyvää kannattaa odottaa :)

Kirja kertoo lähinnä kahden pariskunnan parinvaihto ideasta. Toinen oikeista pareista on painivalmentaja Severin Winter ja Edith ja toinen, kertojanakin toimiva, historianopettaja / kirjailija ja Utch. Kai tässä voi samantien tunnustaa, etten aluksi jaksanut muistaa ketkä olivat oikeasti pariskuntia. Niin villiä ja sekalaista meno oli. Palasin usein alkuun tarkistamaan faktat, mutta sitten ne taas kaikkosi mielestä. Vaikka alussa olin vähän pulassa ja tuntui, etten pysynyt oikein perässä, niin sitten siirryttiin seuramaan lähinnä näiden kahden pariskunnan yhteiselämää ja tilanne rauhoittui. Kirja juoksi nyt sujuvati eteenpäin ja uppoutuminen ei ollut vaikeaa.

Vaikka Irvingin kirjat häpeilemättömiä, rohkeita ja ronskeja yleensä ovatkin, niin tässä mentiin jo ihan uudelle tasolle. Kuka muu kirjailija keksisi laittaa pienen lapsen piiloon sotilailta lehmän mahaan - lehmä tietysti tyhjennettiin suolista ensin. Parempi vaihtoehto sekin kuin alistua siihen mikä lehmän mahan ulkopuolella olisi odottanut.

Päähenkilöiden parinvaihton syytä ei alussa paljasteta ollenkaan ja se lukijana kiinnosti erityisen paljon, kuinka tähän järjestelyyn oltiin päädytty, mutta Irving tietää parhaiten milloin asiat pitää paljastaa. Yllättävää on myös se, että molemmilla pariskunnalla on lapsia, mutta he ovat hyvin pienessä osassa tarinaa. Heitä tuskin mainitaan ollenkaan. Itse kirjailja ei siis kauheasti selittele parinvaihdon puolesta tai vastaan. Eihän Irvingin tyyliin kuulu edes paasaaminen. Hän näyttää mielipiteitä herättäviä ihmisiä ja antaa sitten lukijoiden olla mitä mieltä tahansa, yrittämättä vaikuttaa sen enempää. Tässäkään kirjassa parinvaihtoa on vaikea laittaa mustavalkoiseksi ja täysin tuomita sitä, vaikka voikin aavistaa miten kaikki tulee päättymään - niin sitä ainakin ajattelee. Syyt tekojen takana ovat monimutkaisempia kuin pintapuolisesti näyttää.
                                      
Mustasukkaisuus odotetusti vaikeuttaa ja tuhoaakin pitkään jatkuneen parinvaihdon. Ensin niin viattomasti alkanut kokeilu näyttää tuovan vaihtelua ja jännitystä kaikkien elämään, mutta vähitellen se alkaakin nakertaa monien mieltä. Pääasiassa mennään Severin mielialojen ja päätösten mukaan. Hän parinvaihdo keksi ja vain hän voi sen lopettaa. Varsinkin miesten egot näyttäisivät oleva törmäyskurssilla.

Severinin ja rampa Audrey Cannonin suhde oli erityinen suosikkini. Heidän harmillisen lyhyestä ja erikoisesta tarinastaan lumouduin täysin.

Tylsää ei tule olemaan tämän kirjan parissa ja edelleen sitä hämmästelee Irvingin loistavaa tarinan kerrontaa sekä uskomattomia tarinoita tarinoiden sisällä. Ja sitä millainen - lähes mielikuvituksellinen - historia henkilöillä on aina takana. Suurempia yllätyksiä on tarinalta kuitenkin turha odottaa, mutta Irvingin kerronta saa kaikesta niin mielenkiintoista. On hauskuutta, traagisuutta, painia, seksiä, Wieniä ja eläintarhaa unohtamatta.

Tähtiä: ★★★★

Muita kirjoituksia täältä ja täältä

Seuraavaksi Irvingiltä taitaa olla vuorossa Sirkuksen poika. Tai Kunnes löydän sinut. Tai Neljäs käsi.
Vielä on ihanasti valinnanvaraa :)