E. M. Forster - Hotelli Firenzessä

Hotelli Firenzessä - E. M. Forster
(A Room With a View, 1986)

Gummerus, 1999
Kannen kuvat: Goldcrestin elokuvasta Hotelli Firenzessä

Omasta hyllystä

"Signoralla ei ollut mitään oikeutta tehdä tätä", sanoi 
neiti Bartlett, "ei kerrassaan mitään oikeutta."

kirjan ensimmäinen lause

Elokuva oli hämärästi mielessä, mutta lähinnä upeiden maisemien muodossa antaen pientä lisäpotkua tarinalle, vaikkei se sitä välttämättä olisikaan tarvinnut.

Lycy Honeychurch lähtee Firenzeen serkkunsa neiti Bartlettin kanssa. Esiliinan tehtäviin nimitetty neiti Bartlett ei kuitenkaan voi estää Firenzen muuttamasta Lucya. Lucy joutuu murhan silminnäkijäksi ja rakastuu nuorukaiseen, jonka käsivarsille hän pyörtyy murhan tapahtumahetkellä. George Emerson ja hänen isänsä ovat kuitenkin liian erikoisia ja vapaamielisiä muiden englantilaisten mielestä. Lucy joutuu valitsemaan rakkauden ja soveliaisuuden välillä.

Ensimmäisen kerran Lucy tapaa Emersonit heti kirjan alussa hotellissa, kun neiti Bartlett valittaa hotellihuoneestaan. Hänelle oli luvattu huone, jossa on näköala, mutta toisin kävi. Emersonit tarjoutuvat vaihtamaan heidän kanssaan huoneita, mutta neiti Bartlett on kauhuissaan tarjouksesta. Hänestä he ovat röyhkeitä, eikä neiti Bartlett halua joutua kiitollisuudenvelkaan näille oudoille miehille. Muutkin hotellin vieraat tuntuvat paheksuvan näitä kahta miestä, mutta Lucy on kiinnostunut. Hänestä on töykeää jättää miehet kylmästi kaiken ulkopuolelle.

Aluksi Lucy kuitenkin kieltää itseään tuntemasta mitään Georgea kohtaan, sillä lähipiirin mielestä suhde olisi sopimaton. George edusti isänsä kanssa vapaamielisyyttä, mitä muut aikalaiset paheksuivat. Firenzestä palattuaan Lucy luulee voivansa paremmin unohtaa miehen. Muutaman mutkan ja väärinkäsityksen kautta Emersonit muuttavat aivan Lucyn lähelle asumaan. Lucy perheineen yrittää pysyä pois Emersonien luota, sillä olivat liian säikähtäneitä heidän edistyneistä mielipiteistään ja aatteista - Lucy tietenkin siitä syystä ettei halua tunnustaa tunteitaan.
 

Lucy oli erittäin virkistävän vahva naishahmo, joka oli rohkea ja muutenkin ihailtava. Hänet on kasvatettu hyvätapaiseksi ja tahdikkaaksi sen ajan tapojen mukaan, mutta palatessaan ulkomailta hänen maailmankatsomuksensa on avartunut, eikä kaikki tunnu enää niin oikealta kotimaassa. Lucy yrittää ensin sopeutua kovasti muiden hänelle asettamiin odotuksiin ja palata vanhaan elämäänsä, joten matkan jälkeen Lucy kihlautuu viimein Cecilin kanssa, vaikka ennen sitä hän oli jo kahdesti kieltäytynyt. Cecil edustaa juuri tuota jäykkää ja putkiaivoista porukkaa, joka oli kaukana vapaamielisyydestä. Lucyn avartaessaan mieltään Cecil puolestaan tuntuu kaventaneen sitä ja hänestä tuleekin entistä ärtyneempi.

Cecil oli erityisen rasittava henkilö. Hän sanoi muiden pitäessä hauskaa, että "Riehakkuus päättyy kyyneliin." Mikä ilonpilaaja. Cecilin mielestä kihlaus on yksityisasia, eikä muiden tarvitse siitä tietää ja tulla onnittelemaan. Hänen ajatuksenjuoksua en ymmärtynyt yhtään. Kuiva äijä. Cecil ei myöskään suostunut pelaamaan tennistä julkisesti, ettei ihmiset vain kuvittelisi häntä urheilulliseksi. Huumorintajuton, tuomitsee ihmiset, joita ei ole tavannutkaan. Mutta nyt on puhuttu aivan liikaa hänestä. Seuraavaan asiaan!

Pidin Forsterin tarkkanäköisestä henkilökuvauksesta. Se ei kuitenkaan tuntunut liian armottomalta, vaan myös ymmärtäväiseltä ja myötäelävä. Kirja on rakkaustarina, vaikkei siinä niin rakkaudessa intohimoisesti ryvetäkään. Enemmänkin Hotelli Firenzessä taitaa olla nuoren naisen kasvukertomus.

Kirjan englanninkielinen nimi sopii kirjalle mielestäni paremmin, sillä se kertoo heti ensimmäisen tärkeän tapahtuman ja ehkä sitä saisi jotain syvempiäkin merkityksiä revittyä. Suomennos on ehkä vähän yksinkertainen, mutta toisaalta Firenze on kirjassa hyvin tärkeä paikka. Siellä Lucy ja George ensikertaa tapaavat ja rakastuvat. Se on myös kaupunki, jossa Lucy kasvaa henkisesti ja matkan jälkeen hän alkaakin vähitellen muuttumaan. Matkalta palattuaan hän näkee oman yhteisönsä tavat liian kaavoihin kangistuneina ja hullunkurisina. Ne rajoittavat liikaa Lucyn omia, uudistuneita näkemyksiä, eikä hän loppujen lopuksi enää sovin yhteisön asettamaan tiukkaan muottiin, vaikka Lucy aluksi yrittääkin niihin sopeutua, mutta huomaa olevansa onneton.

Tähtiä: ★★★★½

Ps. Mukava yllätys odotti kirjastossa, sillä sain vihdoin Outolinnun luettavaksi! 

Nyt voinkin hyvin aloittaa noiden haaveilemieni sarjojen lukemisen - ettei se jäisi ihan pelkäksi haaveiluksi :D