Urhea pikku pöllö
(Brave Little Owl, 2012)
Mäkelä, 2013
Kuvitus: Sean Julian
Kuvitus: Sean Julian
Kirjastosta lainattu
"Äitipöllö ja Isäpöllö olivat metsällä ja Pöllövaari oli lapsenvahtina."
kirjan ensimmäinen lause
"Pikkupöllön lentoharjoitukset eivät ota onnistuakseen, vaikka hän niin tahtoisi yllättää Pöllömuorin tämän syntymäpäivänä. Lentäminen on Pikkupöllöstä pelottavaa, etenkin kun isoveljet kiusaavat vieressä. Vasta Pöllövaarin kertoma salaisuus saa Pikkupöllön rohkaistumaan, kohoamaan siivilleen ja kohtaamaan pelkonsa." takakansi
Kuvituksen voimalla tarina lensi eteenpäin ja se riitti minulle, sillä ennen kaikkea haen elämyksiä kuvien kautta. Hyvä kuvitus nimittäin pelastaa vähän kehnonkin tarinan, mutta loistavankin tarinan hehkun himmentää hyvinkin äkisti surkea kuvitus. Ehkei kaikkien kohdalla asia ole näin, mutta omalla kohdalla se menee juurikin noin.
Kuvitus oli siis erityisen valloittava. Pehmeännäköistä ja houkuttelevaa jälkeä. Tarina puolestaan oli hyvinkin yksinkertainen, eikä mitenkään ihmeellinen, mutta lapsilla voi toimia.
Tähtiä: ★★★½
Rakastuin Molliin jo ensisilmäyksellä. Persoonallinen ja jörö Molli (ihastuttava nimikin) ei tiedä mikä ystävä, vaan joutuu katsomaan määritelmän kirjasta. Hän ei osaa myöskään hymyillä tai nauraa mielestään. Pikku Sisu kuitenkin eksyy Mollin oven taakse ja siitä se kaikki lähtee; matka kohti ystävyyttä. Vetävä tarina, joka tuntui hyvinkin kekseliäältä ja luovuuden puuska tarttui minuunkin.
Kuvituselle viisi tähteä; ihania hahmoja ja kekseliäitä kuvia. Niiden tuijottamiseen meni paljon kauemmin aikaa kuin itse tekstin lukemiseen. Niissä oli myös enemmän informaatiota kuin pelkästään tekstin määrittelemät asiat. Ja niinhän sen pitää olla, tekstin tulisi antaa lukijalle/katselijalle vielä jotain enemmän. Arvostan myös kirjailijoita, jotka kuvittavat omat tekstinsä.
Kaiken lisäksi vielä nerokkaasti taitettu! Ei mitään pahaa sanottavaa kirjasta.
Molli
Molli - Katri Kirkkopelto
Lasten keskus, 2013
Taitto: Maikki Rantala
Taitto: Maikki Rantala
Kirjastosta lainattu
"Puutarhaan johtava vanha portti oli lukossa."
kirjan ensimmäinen lause
"Molli on pieni olento, jolla on suuri haave. Se haluaisi ystävän. Ystävän kanssa voisi supattaa salaisuuksia, kikattaa kippurassa, hyristä hyvästä mielestä, kuunnella hiljaisuutta tai laittaa kaikki hyrskyn myrskyn. Eräänä päivänä Mollin maailma menee mullin mallin, kun Pikku Sisu koputtaa ovelle..." takakansi
Rakastuin Molliin jo ensisilmäyksellä. Persoonallinen ja jörö Molli (ihastuttava nimikin) ei tiedä mikä ystävä, vaan joutuu katsomaan määritelmän kirjasta. Hän ei osaa myöskään hymyillä tai nauraa mielestään. Pikku Sisu kuitenkin eksyy Mollin oven taakse ja siitä se kaikki lähtee; matka kohti ystävyyttä. Vetävä tarina, joka tuntui hyvinkin kekseliäältä ja luovuuden puuska tarttui minuunkin.
Kuvituselle viisi tähteä; ihania hahmoja ja kekseliäitä kuvia. Niiden tuijottamiseen meni paljon kauemmin aikaa kuin itse tekstin lukemiseen. Niissä oli myös enemmän informaatiota kuin pelkästään tekstin määrittelemät asiat. Ja niinhän sen pitää olla, tekstin tulisi antaa lukijalle/katselijalle vielä jotain enemmän. Arvostan myös kirjailijoita, jotka kuvittavat omat tekstinsä.
Kaiken lisäksi vielä nerokkaasti taitettu! Ei mitään pahaa sanottavaa kirjasta.
Tähtiä: ★★★★★
Korppipäinen mies
Korppipäinen mies -Enna Airik
Karisto, 2013
Kirjastosta lainattu
"Syvän rotkon reunalla kenottaa autiotalo."
kirjan ensimmäinen lause
"Emi asuu punaisessa talossa jyrkän rotkon reunalla. Hänen kotiaan vastapäätä on synkän näköinen autiotalo, jonne on Emin painajaisissa majoittunut lapsia vaaniva korppipäinen mies. Joskus mies muistuttaa karkkikaupan herra Krookia.
Eräänä iltana autiotalon ikkunaan syttyy valo. Emi uskaltautuu rotkon ylittävälle sillalle ja tapaa autiotaloon vangitun tytöt. Mutta miksi tyttö on aivan samannäköinen kuin Emi?
Kylän laidalla, ystävällisen lintuparantajan luona Emi saa hoitaa arkaa punarintaa. Vähitellen painajaiset väistyvät ja musta ja uhkaava korppi lehahtaa tiehensä." takakansi
Niin vähällä voi saada aikaan kuitenkin niin paljon. Hentoja viittauksia siellä täällä ja aikuinen jo ymmärtää mistä on kyse. Tarinahan on oikeastaan aika karmiva, mutta se on kerrottu niin taitavasti kera älyttömän kauniiden unenomaisten kuvien, ettei lukija tarinasta mitenkään pahasti järkyty.
Minkähän ikäisille lapsille kirja sopii, tuskin ihan pienemmille? Itse en varmaan olisi kauheasti kirjasta käsittänyt, jos tämä minulle olisi luettu, mutta kuvista olisin nauttinut.
Tähtiä: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti