Roald Dahl - Kekseliäs Kettu

Kekseliäs Kettu - Roald Dahl
(Fantastic Mr Fox, 1970)

WSOY, 2009
Kuvitus: Quentin Blake

Kirjastosta lainattu

"Laaksossa oli kolme maatilaa."

kirjan ensimmäinen lause

Kettuperhe asustelee kolmen häijyn tilanomistajan mailla; lihavalta Pösöltä isäkettu varastelee perheelleen kanoja, kääpiö Pärskältä ankkoja sekä hanhia ja laiha Papu on tunnettu omenaviinistään. Pösö, Pärskä ja Papu eivät tätä kauaa siedä, vaan he kehittelevät julman suunnitelman kettuperheen kukistamiseksi. Onneksi isäkettu ei mikään tyhmä ole.

Kertaalleen asian olen jo ilmaissut ja vielä monta kertaa tulen sen sanomaan, mutta Roald Dahlin tarinat eivät kohdallani pintaa syvemmälle uppoa, eivätkä edes kutkuttele nauruhermoja. Vakavamielisyydestä minua ei voida syyttää, koska aivan kaikenlainen huumori ei kolahda. Pahikset olivat selvästi pahiksia (ja hyvin raakoja sellasia, esimerkkinä ketun hännän menettäminen), mutta itse isäkettu ei ollutkaan niin mustavalkoinen hahmo. Hyvis vai pahis. Mene ja tiedä. Varastelu ei ainakaan kuulu yleensä hyvisten ansioluetteloon, mutta toisaalta hän teki kaikkensa perheensä puolesta, etteivät he kuolisi nälkään ja kutsuipa vielä liudan ystäviä pieniin maanalaisiin kekkereihin.

Kirjan kuvitusta: Quentin Blake

Quentin Blakenkin kuvitusta olen mollannut, mutta nyt nämä karkeat, luonnosmaiset karikatyyrit istuvat tarinaan kuin nenä päähän. Ehkä juuri sen takia, että koko kertomus on yhtä outo. Suttuiset kuvat ja mustaahuumoria pullollaan oleva lastenkirja on melkein onnistunut tekele. Mutta vain melkein.

Tähtiä: ★★