Ihmelapset - Roy Jacobsen
(Vidunderbarn, 2009)
LIKE, 2011
Kirjastosta lainattu
"Se alkoi siitä kun mutsi ja minä rupesimme tekemään remonttia."
kirjan ensimmäinen lause
Kiinnostuin tästä kirjasta jo sen ilmestyttyä suomeksi, mutta nyt vasta sain aikaiseksi hankkia tämän kirjastosta, kun se eteeni siellä tupsahti. Roy Jacobsen on norjalainen, moneen kertaan palkittu kirjailija. Ihmelapset sai 2009 vuonna Kirjakauppiaiden palkinnon ja ilmestyttyään se oli lähes vuoden Norjan bestsellerlistalla - myös numero ykkösenä.
10-vuotias Finn asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Taloudellisista syistä he kuitenkin etsivät vuokralaista kotiinsa ja Kristian - varautunut, mutta miellyttävä rakennustyöläinen - täyttää heidän tiukat kriteerit. Kristian muuttaa äidin ja pojan kanssa asumaan tuoden mukanaan heidän elämäänsä myös tv:n. Kristian ei kuitenkaan ole ainut uusi asukas taloudessa, kun Finnin äiti ottaa luokseen asumaan myös Finnin isän uuden vaimon lapsen, Lindan. Tytön kohtalo olisi muuten ollut lastenkoti. Linda ei ole aivan normaali lapsi, sillä hänen kehityksensä on häiriintynyt huumeriippuvaisen äidin takia.
Kirjassa on myös mukana Finnin kavereista ja heidän kömmähdyksiään koulumaailmassa. Kaiken kaikkiaan sanoisin tämän olevan jonkinlainen nuoren pojan kasvutarina. Pitkän aikaa Finn ja hänen äitinsä ovat kahdestaan asuneet, joten heidän välinsä taisi olla suhteelliseen tiivis, mutta sitten perheeseen tulee uusi 6-vuotias lapsi, joka vaatii tietysti oman huomionsa. Ja sitten on vielä äidin käynnit paikassa, josta Finn ei tiedä. Äidin ja Finnin välille kasvaa luonnollisesti pieni rako, mikä uskoakseni on hyvin luonnollista lasten kasvaessa. Pieni etäisyydenotto vanhempiin ei ole pahasta. Finn ei tunne voivansa luottaa äitiinsä enää samalla tavalla. Voisi luulla, että Finn alkaa kiusata sisarpuoltaan Lindaa, mutta hän ottaakin tytön suojelukseensa, opettaa lukemaan ja valmistautumaan koulua varten.
Kirja on kuvattu Finnin eli lapsen silmin, mikä ei tässä ihan täysin ole onnistunut. Harvoin sitä edes törmää uskottaviin lapsi-kertojiin. Finnilläkin tuntui olevan sen verran kokemusta ja elämänviisautta, että olisi voinut ihan hyvin mennä keski-ikäisestä. Kyllä se jonkin verran asiaa häiritsi, vaikka yritin antaa sen olla.
Kirjaa on sen verran paljon hehkutettu, joten odotinkin ehkä jotain hienompaa. Nyt voin vain sanoa, että ok.
Tähtiä: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti