Carlos Maria Dominguez - Paperitalo

Paperitalo - Carlos Maria Dominguez
(La casa de papel, 2002)

Basam Books, 2006

Kirjastosta lainattu

"Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen risteykseen, hän jäi auton alle."

kirjan ensimmäinen lause

Yliopissa työskentelevä Bluma Lennon kävelee kadulla lukien kirjaa ja jää auton alle. Hän on vain yksi varoittava esimerkki siitä, mihin kirjahulluus voi johtaa. Minä -kertoja nimetään Bluman sijaiseksi espanjan kielen ja kulttuurin laitokselle. Hän saa postissa oudon sementtiä ropisevan kirjan ja lähtee maailmalle selvittämään kirjan alkuperää.

Matka alkaa Buenos Airesista, jossa kertoja tapaa Jorge Dinarlin, vanhoihin kirjoihin erikoistuneen kirjakapan omistajan. Jorge johdattaa kertojan Delgadon luokse asuntoon, jossa mies omistaa huimat kahdeksantoista tuhatta nidettä. Ymmärrettävästi Delgado asuu vaimonsa kanssa yläpuolella olevassa asunnossa. Ja niin menneisyys alkaa paljastua.

"Pohdin usein, miksi säilytän kirjoja, joista on minelle hyötyä vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, erikoisia teoksia, jotka olen lukenut kerran ja joiden sivuille en palaa moneen vuoteen. En ehkä enää koskaan!"

Pieni kirja suuresta kirjahulluudesta. Tämä oli nopeasti luettu, mutta ei hirveästi käteen jäänyt. Paitsi muutama kiva lause kirjoista, jotka kuvaavat kyllä hyvin minuakin.

"Me lukijat vakoilemme ystäviemme kirjastoja, vaikka sitten huviksemme. Joskus löytääksemme kirjan, jonka haluaisimme lukea mutta jota emme omista, ja joskus saadaksemme selville, mitä edessämme myhäilevä kirjastoeläin on ahminut sisuksiinsa."

Teksti oli häiritsevän isoa, ehkä kirja olisi normaalin kokoisella fontilla ollut liian lyhyt, enkä myöskään tajunnut miksi kirjan nimestä on osa kirjaimista poikkaistu? Se näyttää vain hölmöltä.

Tähtiä: ★★½