(Nocturno de Chile, 2000)
Diagonaali, 2007
Kansi ja taitto: kaisaesteri
Kansi ja taitto: kaisaesteri
Kirjastosta lainattu
"Olen kuolemaisillani, mutta minulla on vielä paljon kerrottavaa."
kirjan ensimmäinen lause
Todella hankalalta tuntuu kirjoittaa omin sanoin kirjan tapahtumia, kun kaikki on niin sekaisin omassa päässä, joten tässä tulee otteita takakansitekstistä:
"Sebastian Urrutia Lacroix, katolinen pappi, kirjallisuuskriitikko ja keskinkertainen runoilija, tekee kuolemaa. Kuolinvuoteellaan hän hourailee, purkaa sydäntään, selittelee tekojaan parhein päin. Hänen surrealistisesta vuodatuksestaan muodostuu matka Chilen lähihistoriaan, chileläiseen kulttuurielämään ja kenraali Pinochetin oikeistojuntan aikaisiin järjettömyyksiin.
Nuorena runoilijanalkuna Isä Sebastian tapaa Pablo Nerudan kirjallisuuskriitikko Farewellin maatilalla, missä hän joutuu isännän ahdistelemaksi ja eksyy inhottavan rahvaan pariin. Myöhemmin hän tapaa kirjailija Salvador Reyesin, joka kertoo hänelle, miten oli tavannut toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa saksalaiskirjailija Ernst Jungerin ja melankoliassa riutuvan guatemalalaisen taidemaalarin. Sitten salaperäiset liikemiehet, herrat Oklep ja Ahiv, lähettävät Isä Urrutian Eurooppaan tutkimaan, miten sikäläisiä kirkkoja suojellaan ajan hampaalta.
Kun Pinochetin oikeistojuntta kappaa vallan Chilessä, herrat Oklep ja Ahiv tekevät Isä Sebastianille tarjouksen, josta ei voi - tai parane - kieltäytyä: hänen tulee vihkiä juntta marxilaisen teorian saloihin. Romaani huipentuu tositapahtumiin perustuvaan tarinaan Maria Canalesista, aloittelevasta kirjailijasta, kiipijästä ja kirjallisten iltamien emännästä, jonka aviomies osoittautuu demokratian palauduttua salaisen poliiisin agentiksi ja murhamieheksi. --"
Paljon siis mahtuu lyhyeen kirjaan. Paikallaan pyörimisestä kirjaa ei voi syyttää. Välillä teki ihan mieli ärjäistä, että "Jestas sentään, pysykää hetki paikoillanne!" Jollain tasolla pidinkin kirjasta, mutta paikoitellen hankalasti perässä pysyttävät pätkät saivat kuitenkin epäilemään. Tapahtumat pomppi sinne tänne ja taas kerran lukemista vaikeutti kappaleiden ja lukujen puuttuminen. Jokukin lause saattoi olla melkein koko sivun pitkä.
Jos joku kiinnostui, niin suosittelen ensin tutustumaan Chilen historiaan, niin kirjasta saattaisi saada todennäköisesti paljon enemmän irti.
Upea kansi muuten:)
Tähtiä: ★★
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Chile
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti