Heinrich Mann - Sininen enkeli

Sininen enkeli - Heinrich Mann

(Professor Unrat, 1905)

Karisto, 1981
Kuvat elokuvasta Sininen enkeli (1930)

Omasta hyllystä

"Koska hänen nimensä oli Raat, koko koulu nimitti häntä 
Unratiksi (unrat (saks.) = saasta, lika, törky)." 

kirjan ensimmäinen lause

Enää en edes jaksa muistaa miten satuin kiinnostumaan kirjasta, mutta Heinrich Mann on siis vuoden 1929 Nobel-voittaja Thomas Mannin isoveli. Kirjassa ei edes ollut kansilehtiä, joten neuvokkaana ihmisenä printtasin siihen sellaiset. Kätevää.

"Lehtori Raat on saanut oppilailtaan vähemmän imartelevan lisänimen Raat. Lehtori on pesunkestävä ihmisvihaaja, joka suorastaan nauttii saadessaan oppilaan kiinni nimittelystä ja voidessaan rankaista tätä. Hän hautoo myrkyllisiä ajatuksia kaikista kanssaihmisistä kunnes joutuu kauniin kapakkatanssijatar Rosan pauloihin. Unrat menee rakkaudessakin äärimmäisyyteen ja kohottaa Rosan niin korkealle korokkeelle, etteivät seuraukset voi olla muuta kuin onnettomia."

Kerrassaan rasittava pähenkilö, jonka pystyn hyvin kuvittelemaan: hieman tukeva, parrakas ikäloppu, joka on katkera oman elämänsä mitättömyydestä. Siksi näkee vain pahaa muissa ihmisissä ja muistaa vain ja ainoastaan heidän pilkantekonsa koskien itseään, vaikka tapahtuneesta olisikin kymmeniä vuosia. Unrat on kyllä painajaisten opettaja. Tuskin ikinä hymyileekään, paitsi ehkä sisäisesti, kun saa marssittaa tuhman oppilaan komeroon. Se taisi hänen mielestään olla maailmanparannusta. "Siinä oli kaikki - ja Unrat tajusi äkkiä värähtäen: tämän oppilaan erottaminen, yhteiskunnan varjeleminen tältä tartunta-aineelta - se olisi paljon tärkeämpää kuin yksinkertaisen von Ertzumin karkottaminen."

Kunnon ihmisvihaaja. Hänestä tuli muuten mieleen Charles Dickensin Saiturin joulu -kirjan hahmo Ebenezer Scrooge. Molemmat eli omassa synkässä maailmassaan. Unrat vihasi omia oppilaitaan ja kaikkein eniten oppilas Lohmania, ihan vain sen takia, että tämä ei nimitellyt Unratia. Pojalla täytyi siis olla vielä pahemmat asiat mielessä. Herranen aika mikä logiikka. Ei ihme, että Unrat vaikutti kireältä ja tyytymättömältä. Pieni positiivinen ajattelu ei olisi ollut pahitteeksi hänellekään.

Scroogen kokemaa "valaistusta" ei Unrat kuitenkaan tainnut saada. Hän, Monte Criston kreivin tapaan, ajautui kostontielle ja kyllähän se hetken ajan voi näennäistä tyydytystä tuoda, mutta kaikki me tiedämme, että ei siinä hyvin voi käydä... (Kylläpäs nyt löytyi paljon vertailukohtia muuhun kirjallisuuteen :o)

Romaanin ainuita naisia oli Unratin ihastus, kapakkatanssijatar Rosa. Hänestä jäi hyvin pinnallinen kuva ja mikä niissä kauniissa, vähäpukeisissa naisissa viehättää, kun kaikki miehen kuolaavat aina saman perään? Kaunis hän varmaan oli (ainakin kirjan kuvailun mukaan) ja ehkä sanavalmis, mutta muuta ei irronnut. Miehet on niin sokeita, eiköhän se ole jo tullut selväksi. Taitaa tuossa kirjassa olla mainittu kaksi muutakin naista noin ohimennen, mutta muuten meno on hyvin miesvoittoista - ja sen huomaa.

Tutustumisen arvoinen kirja ja tätä kirjaa ei muista kirjablogeista löytynyt.

Tähtiä: ★★½