23.12.2017

Heinähattu ja Vilttitossu x4 (+elokuva)


Kylpyhuoneesta kuului läiskintää.

Syyskuussa aloitin Heinähattu ja Vilttitossu -kirjasarjan lukemisen alusta siltä osin kuin se minulta on ollut lukematta ja näin joulun alla sain toiset neljä luettua.

Tähän mennessä ehdoton lempparini on hupaisa Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö, jossa kilttinä ja järkevänä pidetty Heinähattu nousee kapinaan Vilttitossun suosimista vastaan, varsinkin kun pikkusiskon huijaamista kisoissa katsotaan vanhempien puolelta läpi sormien ja kaikki vahingot laitetaan epäreilusti Heinähatun syyksi. "Mitä minun pitäisi tehdä, että ne huomaisivat minut? Ainakaan silloin minua ei kuunnella, kun avaan suuni. Entäs jos en enää avaa suutani? Jos pidänkin sen kiinni?" Räväkkä Vilttitossu on vauhdissa yrittäessään saada siskoaan puhumaan.

Heinähattu, Vilttitossu ja tanssiva konstaapeli -kirjassa sisarukset asuvat viikon Halibullenin neitien luona. Vilttitossu löytää kuvan neideistä morsiusneitoina ja Vilttitossu haluaa myös pukeutua pönkkähameeseen ja kantaa morsiushuntua. Nyt puuttuu enää se morsiuspari, mutta Vilttitossulla on sekin valittuna. Heinähatun kanssa he kirjoittavat kosintakirjeitä suunnitelman toteutumiseksi, joista toinen lähtee poliisiaseman suuntaan, mutta kaikki kirjeet eivät ehkä päädy aivan suunnitellulle ihmiselle. Kuka siis on menossa kenen kanssa naimisiin? Kirja on ihanaa sekoiludraamaa ja orastavan ihastuksen myöntämistä ja haaveilua.

Aika selvää on, että jos lapselta kieltää jotain, niin sen hän kuitenkin tekee. Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela -kirjassa äiti on lukenut, että on terveellistä syödä omien silmien väristä ruokaa, joten Vilttitossulta kielletään kampela. Noh, Vilttitossu lähtee vastoin määräystä kalaan Heinähatun kanssa pyydystääkseen kampelan. Tytöitä tippuu airot ja he haaksirikkoutuvat pahamaiselle saarelle. Onneksi Heinähattu on lukenut kirjan Risto Roopenpojan ihmeellisestä elämästä ja siinä olleita neuvoja noudattaen tytöt yrittävät selviytyä. Paitsi Vilttitossua kiinnostaa lähinnä se kampela.

Kattilakosken perhe saa kirjassa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset mökkinaapureikseen taiteilijaveljekset. Vilttitossusta heissä on jotain hyvin tuttua, mutta äiti on lumoutunut veljesten taiteilijuudesta ja toivoo nelivuotiaan poikansakin saavan osansa tuosta lahjakkuudesta.

Tänä vuonna ensi-iltansa saanut samanniminen elokuva noudattaa suurimmilta osin kirjaa, mutta siinä perheen poika on jätetty pois ja tilalle on otettu pari rosvoa villin menon takaamiseksi. Lisäksi loppu on ratkaistu toisella tavalla. Elokuvassa on joitain hassuja kohtauksia, joille sai naurahtaa, mutta loppua kohden koin taisteluväsymystä. Perheen äiti on varsinainen tyranni ja isä suoraan sanottuna tolvana. Kirjassa he ovat lähinnä hellyyttäviä. Heinähattu ja Vilttitossu ovat sen sijaan suloisia ja pidin varsinkin toimeliaasta Vilttitossusta ja surullisen hauskoista konstaapeleistä.

Ensi kerralla kun tekee mieli lukea Heinähatusta ja Vilttitossusta lisää, lainaan Salla Savolaisen kuvittamia uudempia versioita. En ole lukenut niistä yhtäkään ja vähän jännitän kuvittajan vaihtumista, sillä liitän niin vahvasti näihin juuri Markus Majaluoman vallattomat, hupsut hahmot.

Sinikka & Tiina Nopola
Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö (Tammi, 1999)
Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset ((Tammi, 2001)
Heinähattu, Vilttitossu ja tanssiva konstaapeli (Tammi, 2003)
Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela (Tammi, 2005)
Kuvitus: Markus Majaluoma
Kirjastosta

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuva (2017)
Ohjaus: Anna Dahlman
Pääosat: Emily Shipway, Ella Kangas, Janne Kataja, Aku Hirviniemi,  Niina Lahtinen, Joonas Nordman, Krisse Salminen, Pirjo Heikkilä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti