Vera Brosgol - Anya's Ghost

Pitkään on Anya's Ghost ollut lukulistalla ja vihdoin sain sen lainattua! Jostain blogista tämä taitaa olla alunperin bongattu ja tuo valloittava kansi lupailee jo itsekseen nautinnollisia hetkiä sarjakuvan parissa. Ja hieman jännitystä.

Anya on kuin kuka tahansa teini Amerikassa. Hän häpeää venäläistä äitiään, on epävarma kehostaan eikä tunne kuuluvansa joukkoon. Pudotessaan kaivon pohjalle Anya löytää itselleen - alkujärkytyksestä toivuttuaan - ystävän. Tämä uusi ystävä on siitä erikoinen, että hän on ollut kuolleena vuosisatoja. Aluksi uudesta haamuystävästä näyttää olevan paljonkin hyötyä esimerkiksi koulussa, mutta loppu on jo silkkaa jännitysnäytelmää.

Anyaan on hyvin helppo samaistua ja tämä on suurimmaksi osaksi hänen kasvukertomuksensa. Esiin nostetaan nuoruuden sosiaaliset paineet ja ryhmään kuulumisen halu. Sopiakseen joukkoon Anya valehtelee koulussa syntyperästään, sillä koulun toista venäläistä kiusataan. Mukana on myös ihastumisia, mutta Anyan ihastus sattuu olemaan varattu. Hän kuitenkin oppii, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää sekä pitämään puoliaan.

Aiheena nuo kaikki edellä mainitut ovat todella kuluneita, mutta Emily-haamu tuo raikkautta ja uutuutta albumiin. Anya on myöskin hyvä hahmo. Hänen sarkastinen huumorinsa puree. Tietysti liilansävyiset kuvatkin ovat upeita ja sarjakuvan ihmiset hyvin ilmeikkäitä. Tavallisen tuntuisena alkanut tarina muuttuu lopussa jännittäväksi ja minä viihdyin loistavasti Anyan ja Emilyn seurassa. Ensi kerralla Anya taitaa miettiä tarkemmin kenet parhaaksi ystäväksi ottaa.

_______

★★★★★
Vera Brosgol - Anya's Ghost

First second, 2011

Kirjastosta

Jane Smiley - Sydänmailla

Kuudenkymmenen mailin tuntinopeudella meidän maatilamme 
sivuitse ajoi minuutissa kantatie 686:ta pitkin, joka kulki 
pohjoiseen Cabot Street Roadin tienhaaraan.

kirjan alku

Jane Smileyn Sydänmailla vaikutti etukäteen hyvinkin mielenkiintoiselta ja onhan kirja vielä saanut 90-luvulla Pulitzer-palkinnon. Ikääntynyt ja pahansuopa iowalainen Larry Cookie omistaa tuottavan maatilan ja päättää ennalta-arvaamatta jakaa maatilan kolmen tyttärensä kesken. Nuorin tytöistä, muualla asuva Caroline, ei halua osuuttaan. Suutuspäissään Larry katkaisee välinsä häneen ja tästä alkaa perheen alamäki. Larry nimittäin nostaa oikeusjutun, ei Carolinea vastaan, vaan toisia tyttäriään, joiden sanoo vieneen maatilan häneltä.

Larryn vanhimmat tyttäret Rose ja Ginny asuvat miestensä kanssa isän maatilalla. Rose on syöpää sairastanut, ailahtelevan miehensä ja kahden tyttären kanssa asuva päättäväinen ja hiukan itsekeskeinenkin henkilö. Perheen välirikonkin aikana on tärkeää säilyttää maatilan puhtoinen julkisuvu. Perheen sisällä oleva epäsopu on saatava näyttämään mitättömältä ja naapurinkin ojentaa sisaruksia kertomalla, että näiden tulisi olla kiitollisuudenvelassa, koska isä onnistunut tekemään maatilasta piirikunnan parhaan. Lujat perhesiteet painavat vaakakupissa paljon, vaikka kauheuksia tyttärien lapsuudesta muistuu vihdoin mieleen.

Ginny on elänyt elämäänsä sen suurempia ajattelematta omia haaveita tai toiveitaan ja näkee nyt kaiken uusin silmin. Kirjassa käydään läpi kaikenlaista mahdollista kuten insesti, murhan suunnittelu, vanhuus, pettäminen, lapsettomuus, keskenmeno, perintöriita.., mutta silti kirja onnistuu olemaan hyvinkin tasaisesti etenevä mitä tulee draaman kaareen. Ei nousuja, ei laskuja. Luulin insestin olevan suuremmassakin roolissa draamaa ja päähenkilön sisäistä kasvua aiheuttamassa, mutta aihe ohitettiin hyvin pikaisesti ja jopa pinnallisesti.

Sydänmailla etenee verkkaisella tahdilla ja raflaavasti sanottuna se on masentava romaani masentavien ihmisten elämästä. Kirja pohjautuu löyhästi William Shakespearen Kuningas Leariin, jota tietoa vasten lukeminen ja kirjan tutkaileminen oli hiukan kiinnostavampaa. Kirjasta on tehty samanniminen elokuva, jossa näyttelee ainakin Michelle Pfeiffer.

VINKKI
Parempaa maatilaperhedraamaa etsiessäsi suosittelen tutustumaan Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogiaan. Huippuhyvä!

_______

★★½
Jane Smiley - Sydänmailla

(A Thousand Acres, 1991)

Otava, 1997

Omasta hyllystä

Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista

"Iltapalalle, pesulle ja nukkumaan."

kirjan alku

Lainasin kirjan Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista puhtaasti sen kuvituksen vuoksi ja ilokseni sain huomata, että tekstiosuus oli vähintään yhtä kiinnostavaa kuin koukeroisen kauniit kuvat mustalla pohjalla. Kirjan nimikin on ihana.

Yö sisältää lyhyitä, ahmittavia kappaleita, joissa kerrotaan yöstä, nukkumisesta, unesta ja luonnosta pimeän aikaan. Enimmäkseen kirja esittelee faktatietoa, mutta mukana on myös uskomuksia ja tarinoita. Kuten blogista on ehkä käynyt ilmi, eivät tietokirjat kuulu normaaliin lukemistooni, mutta näitä lyhyitä pätkiä jaksoi useammakin illassa lukea. Osa tekstistä on ikään kuin käsinkirjoitettuja muistiinpanoja, joiden lopussa on vielä pieni tiivistys tärkeimmistä huomioista. Melkeinpä kuin lukisi jonkun hyvin jäsenneltyjä muistiinpanoja oppitunnilta! Nyt kyllä rapsahtaa 10+.

Pelottavuuksiin ei tarvitse pelätä törmäävänsä, sillä kirja raottaa tuota hämärän ja salaperäisyyden verhoa ja kertoo mitä kaikkea yöllä oikeasti tapahtuu. Miten jotkut eläimet voivat nähdä pimeällä ja miten ihmisten nukkuessa päivän tieto varastoituu aivoihin. Teksti oli niin mielenkiintoista ja yllättävää, että tässähän oppi itsekin aikuisiällä kaikkea hauskaa ja kummallista kuten tällaista:

"Vaaran uhatessa merimakkara taas viipaloi itsestään hohtavan siivun ja länttää sen ohi uivaan kalaan. Ehkäpä saalistaja hämääntyy ja lähteekin vilkkuvan kalan perään?"

"Aivotkaan eivät noudata vuorokausirytmiä, johon kuuluvat hereillä olon, syvän unen ja vilkeunen vaiheet. Talviunta nukkuvat ja horrostavat eläimet saattavatkin havahtua talven aikana erikseen hereille, jotta voisivat nukkua hetken oikeasti ja nähdä unia!"

"Delfiinit, valaat ja mursut osaavatkin nukkua puolet aivoista kerrallaan. Toinen puoli aivoista hoitaa pinnalla käymisen, kun toinen puoli nukkuu."

 

Mieleen jäi myös omituisen näköiset olmit, jotka voivat olla syömättä kymmenenkin vuotta. Näin lapsellisen ilahtunut en hetkeen ole ollut nippelitiedosta! Taitossa on paljon ilmavuutta ja näin ollen tilaa omille ajatuksille ja ällistykselle. Paras lisä on kuitenkin taidolla ja hartaudella tehdyt kuvat, jotka tukevat älyttömän upealla visuaalisuudellaan faktoja.

Voisi täälläkin blogissa lähteä tietokirjojen lukeminen hurjaan kasvuun, jos enemmän tämänkaltaisia kirjoja tehtäisiin. Ja kirjaahan voi lukea kaikki naperosta vaariin. Itse kävin lähipiirille kailottamassa joitain noita yllättäviä faktoja, eivätkä hekään kaikista olleet tietoisia.

★★★★★
Yö: kirja unesta ja pimeän salaisuuksista
Teksti: Laura Ertimo
Kuvitus: Satu Kontinen

Myllylahti, 2016

Kirjastosta

Frank Miller - Sin City (#1)

Helvetillisen kuuma yö.
Kaikki on yhtä tahmaa.

kirjan alku

Kauhean fiksussa järjestyssä tuli nämä albumit luettua, mutta sille on syynsä. Ykkösosaa ei kirjastoissa ollut, joten jouduin sen jättämään välistä. Nyt albumi suorastaan käveli vastaan ja sain tilaisuuden lukea mistä kaikki alkoi.

👊💥

Sin City. Rankaa kuin ruoska 

ja kuiva kuin ruutitynnyri. 

Rakkaus käy polttoaineeksi 

ja nyrkkeilyherkällä Marvilla on tikut. 

Antaa palaa!

👊💥

Karski, massiivisen ja ruman ulkomuodon omistama Marv herää yhden yön juttunsa vierestä, joka osoittautuukin kuolleeksi. "Piru vieköön, kuka sinä olit Goldie ja kuka halusi sinun kuolevan? Kuka sinä olit paitsi armon enkeli joka tarjosi kaksinkertaiselle kurjimukselle hänen elämänsä yön" Poliisit ovat samalla hetkellä Marvin jälijillä kun hän päättää, että hänen enkelinsä tappaja saa maksaa, eikä Marv aio pitää matalaa profiilia.

Marv on mainio hahmo. Hän on kovanaamainen, eikä välttele tappeluja, mutta rajansa ja periaatteensa on hänelläkin: naisia hän ei esimerkiksi suostu hakkaamaan. Tappaja jolla on omatunto. Mahtavaa.

"Helvetti? Et sinä tiedä mitä helvetti on. Kukaan ei tiedä. Ei helvetti ole sitä kun joutuu hakatuksi tai viilletyksi tai raahatuksi jonkun homojuryn eteen. Helvetti on sitä kun herää jokaikinen kirottu aamu eikä edes tiedä miksi on täällä. Miksi yleensä hengittää."

Goldien tapon jälkeen Marville on hyvin selvää, miksi hän on täällä ja mitä hänen pitää tehdä. Frank Miller oli suunnitellut tarinan 48-sivuiseksi, mutta se lähti lapasesta kiitos kuulemma Marvin. Albumit ovat itsenäisiä, mutta jonkin verran samoja hahmoja niissä esiintyy, joten suosittelisin kuitenkin lukemaan järjestyksessä. Paraskin puhuja, kun allekirjoittanut tosiaan jätti kylmästi tämän ykkösosan välistä, kun ei malttanut sitä alkaa metsästää.

Sin City sarja on lukemisen arvoinen, jos vain väkivaltaa sietää. Dialogi on terävää ja nautittavaa ja Millerin kynänjälki todella näyttävää. Tämän parempaan mustavalkokuvitukseen en ole törmännyt. Varsinkin nuo sadekuvat ovat niin upeasti tehtyjä. Tämän jälkeen pomppaan jatkamaan lukemista aikajärjestyksessä eli viidesosa odottaa!

_______

★★★★½
Frank Miller - Sin City

(Sin City, 1992)

Like, 2006

Omasta hyllystä

Sin City -sarja
Sin City: The Hard Goodbye
Sin City: Kaiken takana on nainen (#2) +elokuva
Sin City: Kohtalokas tappo (#3)
Sin City: Keltainen äpärä (#4) +elokuva

Julian Fellowes - Belgravia

"Usein kuulee väitettävän, että menneisyys 
on vieras maa, jossa asiat tehdään toisin."

kirjan alku

Sitä on tuotu paljon esiin, että Belgravian kirjoittaja Julian Fellowes on tv-sarja Downton Abbeyn tekijä, mutta sen voi suosiolla heittää mielestä pois heti alkuunsa. Olen Downton Abbeyn kaudet nähnyt ja pitänyt niistä enemmän kuin kovasti, mutta suhtaudun pessimistisesti jonkun muun (oli se sitten tv-sarja tai elokuva) ansioilla ratsastamiseen. Belgravian upeita kansia en voinut vastustaa sekä 1840-luvun Lontoon seurapiirejä.

Aatelissukuun kuuluva nuori Edmund on rakastunut nousukasperheen kauniiseen tyttäreen Sophiaan. Edmund järjestää Sophialle kutsun tanssiaisiin, mutta juhlat keskeytyvät, kun nuoret miehet joutuvat lähtemään taisteluun Waterloon kentille. Sophian ja Edmundin traagisesti päättynyt rakkaus ravistelee vielä vuosikymmeniä myöhemmin Lontoon uutta, yläluokkaista korttelia Belgraviaa, ja kahden perheenkohtalot kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Takakansi

Belgravia on kevyt ja harmiton lukuromaani, joka onnistuu viihdyttämään, mutta mitään sen syvällisempää ei kannata odottaa. Romantiikan odottaminen on sallittu. Hahmoista en saanut otetta. He jäivät etäisiksi kuin kangastukset autiomaassa sekä aika yksiulotteisiksi. Odotin saavani kuvauksia sekä yläkerran että alakerran väestä, mutta palvelusväen osuudet olivat pelkkää pintaraapaisua, tuntuu että heidät oli keksitty vain täyttämään jokin tietty tehtävä kirjan juonen kannalta.

Onnellisten loppujen ystävä saa tästä hyvän lukuelämyksen, sillä kirjassa on sadunkaltainen onnellinen loppu, jossa huonot ihmiset saavat ansionsa mukaan ja hyviksiä odottaa ruusuinen hattaraloppu. Sitä osasin heti alkuunsa odottaa. Ja anteeksi jos spoilaan, mutta "suuri salaisuus" ei mikään niin maailmaa mullistava ollut ja lukija sai tietää siitä aika alussa tarinaa. Silti tämän kaiken negatiivisuudenkin jälkeen voin sanoa, että viihdyin jokseenkin hyvin luokkayhteiskuntien kuvausten parissa ja voisin kuvitella lukevani Fellowesilta lisää.

_______

★★★
Julian Fellowes - Belgravia

(Belgravia, 2016)

Otava, 2016

Arvostelukappale

TTT 15. Kesken jääneet

Harvoin jätän kirjoja kesken, nykyään kuitenkin enemmän kuin ennen, sillä aina ei satu kohdalle juuri sillä hetkellä innostavaa kirjaa. Ennen blogiaikaa ylpeys ei antanut periksi jättää melkein mitään kesken (no huhhuh), nykyään jos ei nappaa, niin en itseäni turhaan kituuta. Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille vai miten se meni... Huono kirja voi tarkoittaa myös sitä, että kyseiseen hetkeen se on ollut väärä valinta.

Vielä vähemmän tulee blogissa mainittua näistä kesken jääneistä kirjoista, joten tämän päivän TTT-postaus pureutuu kymmeneen aikojen saatossa kesken jääneeseen. Luurangot kaapissani:

Crash  - J. G. Ballard
Kirjan kansikuvan olisi pitänyt varoittaa minua tai kuvaus "autoerotiikkaa".
Ei lisättävää.

Neurovelho - William Gibson
Scifi ei ole omin genreni, vaikka välillä koitan tarttua myös niihin. Yksi yrityksen kohde oli tämä Neurovelho ja pariinkymmeneen sivuun se jäi. 

Kunniakonsuli - Graham Greene
Sinnittelin jonkin aikaa Kunniakonsulin kanssa, mutta tarina ei vaan tuntunut kovin vetävältä.

Matkalla - Jack Kerouac
Tämän kirjan lukemista varten tarvitsee ihan omanlaisen fiiliksen, eikä tällä kertaa hermoni kestäneet rönsyilevää ja sekavaa tekstiä.

Amerikkalainen tyttö - Monica Fagerholm
En päässyt tarinaan kiinni, mutta Amerikkalainen tyttö on ainut tämän listan kirjoista, jolle tällä hetkellä voisin ehkä suoda uuden tilaisuuden. Ehkä.

Joutavuuksien jumala - Arundhati Roy
Muistan kokeneeni tämän jotenkin vaikeaselkoisena tai sitten kyseisellä hetkellä keskittymiskykyni on ollut erityisen heikko, mutta en siis kuitenkaan jaksanut kauaa tarpoa tämän kanssa.

Rantahotelli - Anita Brookner
Ei yksinkertaisesti lähtenyt käyntiin.

Viimeinen samurai - Helen DeWitt
Lukioikäisenä yritin aloittaa, kun tämä oli kurssikaverin lempikirja, mutta ei siitä mitään tullut. Enää en edes tosin muista miksi.

Kapteeni Corellin mandoliini - Louis de Berniéres
Teksti oli turhan hidasta luettavaa ja latisti suoraan sanottuna koko tunnelman. Tarina itsessään olisi voinut olla hyvä.

Ylpeys, ennakkoluulo ja zombit - Jane Austen & Seth Grahame-Smith
Aluksi ajattelin tykkääväni tästä, mutta kirja muistutti jopa liikaa Austenia, eikä minua Austenit sillä hetkellä kiinnostaneet (muuten olisin valinnut jonkun oikean Austenin kirjan), joten lopetin.


Muut Top Ten Tuesday postaukset löydät täältä.

Kohtalotovereita? 

Lastenkirjoja vuodelta 2016

Näin loppuvuodesta sain viimein aikaiseksi lukea lastenkirjauutuuksia tältä vuodelta ja voi että mihin ihanuuksiin törmäsin! Kirjoja on sen verran paljon, että päätin jakaa ne kahteen postaukseen. Ei liikaa makeaa mahan täydeltä. Näissä kolmessakin on jo niin paljon ihasteltavaa ja nähtävää.


Minä, Muru ja metsä

Äiti rakastaa mökkeilyä. 
Hän rakastaa merta. 
Hän rakastaa tuulta. 
Hän rakastaa metsää. 
”Huomenna voit rakentaa majan!” äiti sanoo. 

Minä en sano mitään. Sillä minä pelkään. Pelkään merta. Pelkään tuulta. Pelkään metsää. Mökillä käydään metsäpissalla. Olen pidätellyt tosi pitkään.

Metsä on täynnä mönkijöitä ja merkillistä elämää. Pikku ihmisen ensiaskeleet ovat haparoivia mutta käyvät yhä varmemmiksi. Metsän kanssa voi ystävystyä. Takakansi

Ihastuin välittömästi jo kirjan tunnelmalliseen kanteen ja sen fonttiin. Sisältö pistää vielä paremmaksi. Lena Frölander-Ulfin tummat, ilmaisuvoimaiset kuvat imaisevat sisäänsä ja metsässä seikkailu kuvataan kertojan silmin, joten lukija hyppää ikään kuin hänen housuihinsa kokemaan kaiken saman: näkemään puut hämärässä ja oksien välissä kiiluvat silmät. Törmätään vuoripeikkoon ja itkevään näkkiin. Luulenpa, että aika moni kuitenkin pelkää tai ainakin jännittää pimeää metsää. Ihana Muru talsii päähenkilömme mukana.

Minä, Muru ja metsä on Finlandia Junior -palkintoehdokas ja minun mielestäni ehdoton voittaja! Upeaa, laadukasta työtä!

______________________________________________

Piki

Piki on innoissaan. Se oli menossa ensi kertaa metsään, jonne muut lasten olivat rakentaneet majan. Piki oli pukeutunut Salamasankarin asuun. Salamasankari oli kaikkein nopein ja rohkein. Mutta miten kävikään? Uudet kaverit eivät ottaneetkaan Pikiä mukaan, vaan läimäyttivät oven kiinni sen nenän edessä.

Onneksi on Iso, jolla on lämmin syli. Ison rauhoittavat sanat lohduttavat murheellista pikkuolentoa. Yhdessä Ison kanssa Piki miettii, miten päästä leikkeihin mukaan ja millainen on hyvä kaveri. Pikikin löytää lopulta oman ystävän Lumin. Takakansi

Piki on kirja kiusaamisesta ja ystävyydestä. Varsinkin aikuisilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen, eikä jättää lasta selviytymään yksin. Pikillä on ihana Iso, joka auttaa häntä ongelmassaan ja lopulta kaikki päättyy hyvin.

Piki on myös ansaitusti Finlandia Junior -ehdokas. Katri Kirkkopellon pari vuotta takaperin ilmestynyt Molli oli sekin aivan huikea teos, johon varauksetta rakastuin. Odotan jo nyt mitä Kirkkopelto meille seuraavaksi loihtii.

______________________________________________

Siri ja vedenpaisumus

Pitää leikkiä sisällä, sillä ulkona sataa. Entä kun sisälläkin syntyy vedenpaisumus? Ensin piirretään Kyöpelinvuoren kartta, sitten rakennetaan vuori. Vedenpaisumus voi alkaa! Sirin mielikuvitusleikissä lamput muuttuvat flamingoiksi, pehmolelut heräävät eloon, lokit lentävät ulos tapeteista ja Nakki-koirastakin tulee kuolaava merihirviö. Takakansi

Siri ja vedenpaisumus on kuin ylistyslaulu lasten rajattomalle mielikuvitukselle. Heidän kun antaa itse keksiä tekemisensä, niin siitä voi syntyä vaikka mitä! Tylsyydestä ne parhaimmat ideat syntyy. Leea Simolan digikuvitus on todella raikas ja iloinen, kuvissa on paljon yksityiskohtia ja tuttujakin esineitä. Ihastuttava kirja, joka piti selailla läpi uudemmankin kerran.

_______

★★★★★
Lena Frölander-Ulf - Minä, Muru ja metsä

S&S, 2016

Kirjastosta

★★★★★
Katri Kirkkopelto - Piki

Lasten Keskus, 2016

Kirjastosta

★★★★★
Leea Simola - Siri ja vedenpaisumus

Myllylahti, 2016

Kirjastosta 

Muita postauksia

Lastenkirjoja vuodelta 2015
Lastenkirjoja vuodelta 2013