Löysin Will Eisnerin aikanaan itse luotsaamani Sarjakuvahaasteen myötä, kun etsin netistä sarjisklassikoita ja törmäsin mielenkiintoiselta kuulostavaan Talo Bronxissa -sarjakuvaromaaniin. Hän on ehdottomasti yksi lempisarjakuvataiteilijoitani. Eisner ammentaa teoksiinsa omasta lapsuudestaan New Yorkin juutalaissiirtolaisten vuokrakasarmeissa. Teoksissa on rutkasti huumoria, mutta päähenkilöt ovat yleensä köyhiä ja vähän kurjemmissa oloissa eläviä ihmisiä, joilla vastoinkäymisiä ja sattumuksia tapahtuu, eikä elämä tunnu kohtelevan heitä kovinkaan helläkätisesti.
1930-luvun alkupuolelle lamakauteen sijoittuva Elinvoima esittelee juuri tätä vuokrakasarmielämää, ihmisiä jotka yrittävät selviytyä päivä kerrallaan ja sitten on niitä jotka saavat onnenpotkun. Sarjakuvassa on traagisuutta, mutta vastapainona myös ihmisten hyvyyttä.
Näkymättömät ihmiset -sarjakuva kertoo nimensä mukaisesti ihmisistä, jotka ovat muille näkymättömiä. Kansien välissä on kolme sinänsä surullista tarinaa, mutta Eisnerin ironinen huumori siivittää tarinat etäämmäksi nyyhkykertomuksista. Suurissa kaupungeissa ihmiset katoavat toistensa joukkoon, solahtavat valtavaan väkijoukkoon ja jäävät tuntemattomiksi, unohdettaviksi.
"Hänen turvapaikkansa oli näkymättömyys!"
Will Eisner:
Näkymättömät ihmiset (Invisible People, 1992)
Elinvoima (A Life Force, 1987)
Kustannus Oy Jalava
Kirjastosta