Vuoden loput kirjahankinnat

Vielä joitain tunteja jäljellä tätä vuotta, joten sopivasti tässä ehtii vielä esitellä tämän vuoden loput kirjahankinnat, jotka on saatu tai ostettu vähän sieltä sun täältä. Ja huom. alla olevat kirjat on sitten hankittu jo kesäkuusta lähtien. En siis ole kaikkia hamstrannut parissa kuukaudessa :D Hieman mietin, että kehtaanko julkaista tämän postauksen, mutta menkööt. Niille jotka ovat huolestuneita kirjahyllyni tilasta, voin lohduttaa, että suunnilleen samanlainen kasa kirjoja on lähtenyt pois ja nyt putsausprojekti alkaa olla siinä vaiheessa, että minulla on hyllyssä vain hyviä kirjoja - lukemattomista tosin en voi mennä takuuseen.

Mutta nyt uusia kirjoja tutkailemaan:



Jännitystä

Gillian Flynn - Kiltti tyttö
Karin Alvtegen - Todennäköinen tarina
Maurice LeBlanc - Arsene Lupin: Herrasmiesvaras
Louise Penny - Kylmän kosketus
Agatha Christie - Seitti
C. J. Sansom - Luostarit varjot





Nuorten kirjoja ja -sarjoja

Maria Gripe - Salaisuus varjossa
Garcia & Stohl - Lumoava kirous
J. R. Ward - Halu
Stephenie Meyer - Vieras

Patrick deWitt - Sistersin veljekset

Philip Roth - Ihmisen tahra

Bret Easton Ellis - Paljastajat

Jack Kerouac - Matkalla

David Ebershoff - Tanskalainen tyttö

Lionel Shriver - Poikani Kevin

Rosamund Pilcher - Simpukankerääjät
Jane Smiley - Sydänmailla
Andrei Makine - Maa ja taivas, Elämän musiikki
Jeffrey Eugenides - Middlesex
Marian Keyes - Sushia vasta-alkajille
Eowyn Ivey - Lumilapsi





Muutaman kirjan olenkin malttamattomana jo ehtinyt lukea kuten Tanskalainen tyttö ja Paljastajat (postaus tulossa). Lumilapsen vuoro onkin sitten seuraavana, nyt kun luntakin on kuulemma ihan oikeasti luvattu. Ensi vuodeksi olen jo tehnyt lupauksen lukea enemmän oman hyllyn kirjoja, tuskin ongelma. Kopkop.

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

 

Maalaismaisemia- ja Kirjan vuosi 2015-lukuhaasteiden koontipostaus

Missä: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

Kesto: 2.1. - 31.12.2015

Aikaisemmin en mitenkään erityisesti ole kiinnittänyt huomiota siihen, missä maisemissa kirjoissa liikutaan, mutta Marilen haasteen aikana piti bongata maaseudulle sijoittuvia kirjoja. Riitti, jos kirjassa viljeltiin maata, hoidettiin tiluksia tai muuten vaan hengattiin maaseudulla. Ehdin juuri ja juuri lukea 10 kirjaa, joten saavutin maatilan isäntä -tittelin.

Alla haasteeseen luetut kirjat linkkeineen: 

Mäkitupalainen (2 kirjaa)

1. Astrid Lindgren - Melukylän lapset

2. Yasunari Kawabata - Lumen maa

Suo, kuokka ja Jussi (4 kirjaa)
3. Diana Gabaldon - Muukalainen
4. Juhani Aho - Rautatie

Saarijärven Paavo (6 kirjaa)
5. John Williams - Stoner
6. Sota ja rauha - Tolstoi

Torppari (8 kirjaa)
7. Anne B. Ragde - Berliininpoppelit
8. Anne B. Ragde - Erakkoravut

Maatilan isäntä (10 kirjaa)
9. Anne B. Ragde - Vihreät niityt
10. John Steinbeck - Vihan hedelmät

Kiitos Marile haasteesta! :)

Toinen päättyvä haaste on Kirjan vuosi 2015 -lukuhaaste. 50 kohdasta ehdin lukea 35. Muutamaan kohtaan olisi ollut kirja valittuna, mutta aika tuli harmillisesti vastaan, osa kohdista taas olisi vaatinut hieman enemmän päänvaivaa sopivan löytämiseksi.

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen
2. Kirja, josta on tehty elokuva - Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja - Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin - Bret Easton Ellis: Alta nollan
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä - Terry Pratchett: Hyviä enteitä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana - Camilo Jose Cela: Mehiläispesä
7. Novellikokoelma - Tiina Raevaara - En tunne sinua vierelläni
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle - Herman Wouk: Sodan tuulet
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja - John Green: Kaikki viimeiset sanat
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut - Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki
12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon - Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään - Leo Tolstoi: Sota ja rauha
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta - Tiina Raevaara - Yö ei saa tulla
18. Yli 100 vuotta vanha kirja - Francois-Rene de Chateaubriand: René
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä - David Ebershoff: Tanskalainen tyttö
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella - Anne B. Ragde: Berliininpoppelit
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta - Agatha Christie: Vanha hyvä aikani
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä - John Galsworthy: Omenapuu
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä - Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia - Salla Simukka: Lumikki Andersson
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja - C. J. Daugherty: Yön valitut
28. Kirja, jonka nimessä on väri - Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
29. Kirja, jossa on taikuutta - Neil Gaiman: Tähtisumua
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani - Canales & Guarnido: Blacksad 2-5
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta - Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
34. Kirja, jonka nimessä on numero - Agatha Christie: Viisi pientä possua
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla - Jay Mclnerney: Manhattanin valot
36. Runokirja - Octavio Paz: Aurinkokivi
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa - Ray Bradbury: Fahrenheit 451
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja - Anu Holopainen: Ihon alaiset
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin - Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua - Donna Tartt: Tikli
44. Klassinen rakkausromaani
45. Kirja, joka pelottaa sinua
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
47. Hauska kirja - Andy Riley: Pupujen suuri itsemurhakirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä - Terry Pratchett: Mort
49. Jännityskirja tai dekkari - Camilla Läckberg: Merenneito
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Jos yllä olevasta haasteesta piti, niin vuodeksi 2016 on Helmet taas tehnyt samankaltaisen haasteen  - tietysti erilaisin kohdin. Kannattaa käydä kurkkaamassa täältä ja osallistua mukaan!


Ps. Agatha Christie 125 vuotta -luhaasteen koontipostaukset tai linkit yksittäisin postauksiin voi linkittää tänne 10.1. mennessä.

John Steinbeck - Vihan hedelmät

"Oklahoman punaisille maille ja myös sen paikka paikoin 
harmaamultaisille seuduille viimeiset sateet saapuivat 
lempeinä eivätkä rikkoneet maan arpeutunutta pintaa."

Minulla on ristiriitainen suhde John Steinbeckiin: häneltä ensimmäisenä lukemani Eedenistä itään on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, mutta Helmestä ja Hiiriä ja ihmisiä -kirjoista en välittänyt juuri lainkaan. Olen kuitenkin odottanut kovasti Vihan hedelmien lukemista, jännittyneissä tunnelmissa, sillä onhan se amerikkalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia ja voittanut Pulitzer-palkinnon vuonna 1940.

Romaani kertoo köyhän vuokraviljelijän Joadin perheestä taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisikauden puristuksessa. Oklahoman maanviljelijät raatavat pienillä vuosi vuodelta yhä hedelmättömillä palstoillaan, jotka heidän esi-isänsä aikoinaan ovat vallanneet intiaaneilta. Maa ei kuitenkaan ole heidän omaansa; sen omistaa tuntematon "hirviö" nimeltä Pankki. Eräänä päivänä pankin edustajat ilmoittavat, että maasta muodostetaan suurviljelmiä ja vuokralaiset saavat lähteä kodeistaan. Alkaa suunnaton kansanvaellus kohti Kaliforniaa, joka värikkäissä mainoslehtisissä lupaa työtä ja elintilaa. Takakansi

"Tom, samanlaisia perheitä kuin meidänkin painuu sadoittain länteen. Olen katsellut. Satoja perheitä - eikä yksikään mene itäänpäin. Oletko huomannut?"

"Olen kyllä."

"Mutta se - sehän on kuin ne pakenesivat jotain armeijaa. On niin kuin kokonainen kansa muuttaisi asuinpaikkaa."

Myös koko Joadin perhe isovanhemmista lapsenlapsiin lähtee matkaan muiden tapaan katkerina kotinsa menettämisen vuoksi, mutta toiveikkaina tulevaisuutta kohtaan, joka heitä määränpäässä odottaa. Perillä Kaliforniassa heitä odottaa raskas pettymys. He eivät saakaan valkoista taloa ja puutarhaa perheelleen, vaan joutuvat näkemään nälkää ja asumaan huonoissa oloissa. Vastaan tulee autoja sisällään toivottomia matkalaisia, jotka ovat käyneet jo perillä, kokeneet sen mitä koettavissa on.

Työtä tarjoavat käyttävät säälimöttömästi suurta työntekijöiden joukkoa hyväkseen maksamalla säälittävän alhaista palkkaa. Tuskin sitä edes palkaksi voi kutsua ja hetken päästä summa vielä alenee. Työntekijät eivät voi napista vastaan tai uhata lähtevänsä, sillä heidän tilalleen löytyy kyllä uutta porukkaa, joka on valmis vaikka tekemään töitä puoli ilmaiseksi. Jollain perhe on kuitenkin ruokittava, jos ei nälkään mieli kuolla. Läheiseen kauppaankin on pitkä matka ja bensiini luonnollisesti maksaa. Työnantaja on pystyttänyt oman kauppansa aivan asumusten läheisyyteen, mutta hinnat ovat sitten taas jälleen ihan omaa luokkaansa.

 "Ihmiset tulevat kalastamaan verkoilla perunoita joesta, ja vartijat pitävät heidät loitolla; he saapuvat rämisevissä autoissaan ottamaan pois heitettyjä appelsiineja, mutta niiden päälle ruiskutetaan paloöljyä. Ja he seisovat hiljaa ja katsovat, kun perunat ajelehtivat ohi, he kuuntelevat, kun kiljuvat siat teurastetaan ojassa ja peitetään kalkilla, he näkevät appelsiinivuorien sulavan löyhkääväksi liejuksi; ja ihmisten silmissä on tappiontunnetta, ja nälkäisten silmissä on kasvavaa vihaa. Kansan sielussa kasvavat ja kypsyvät vihan hedelmät, kypsyvät viininkorjuuseen."

Uuden elämän perässä lähteneistä tuleekin joukko pompoteltavissa olevia kulkureita, joilla ei ole kunnon oikeuksia. Painavaa tekstiä on Steinbeck jälleen onnistunut kirjoittamaan. Vihan hedelmät on riipaiseva kertomus, joka kuuluttaa solidaarisuuden perään.

"Mutta ei voi alkaa alusta. Vain kapalolapsi voi alkaa alusta. Sinä ja minä - me olemme sitä, mitä on jo ollut. Hetken viha, tuhannet kuvat, siinä näette meidät. Tämä maa, tämä punainen multa, se olemme me. Emme voi alkaa alusta. Katkeruus, minkä myimme romukauppiaalle - kyllä hän sen sai, mutta sekin on meissä vielä.--" 

Yhteenvetona voin sanoa nauttineeni enemmän Steinbeckin paksummista kirjoista, ohuet eivät ole niin koskettaneet, mutta onneksi miehen tuotanto on hyvin laaja, joten voin testata useamman kerran teoriaani. Ja nyt on Maalaismaisemia -lukuhaaste viimein purkissa, vaikka tiukille meni.

_________________________________

★★★★
John Steinbeck - Vihan hedelmät

(The Grapes of Wrath, 1939)

Keltainen kirjasto, 1965
Päällys: Martti Mykkänen

Omasta hyllystä
Maalaismaisemia -lukuhaaste

Paz - Aurinkokivi & Quasimodo - Ja äkkiä on ilta

Eino Leinon Helkavirsiä -sarjakuvan voimalla uskaltauduin tarttumaan muutamaan runokirjaan ennen kuin vuosi ehtii vaihtua ja runosaldo jäädä pyöreään nollaan. Ja kuinkas näiden kahden runoteoksen kanssa lopulta kävi. Osaksi hyvin! Olin yllättänyt. Olen nimittäin pitänyt runoja hankalana lajina. Niihin kiinni pääseminen on hankalaa, joka osaksi johtuu siitä, etten ole tottunut niitä lukemaan. Joskus vastaan tulee yksittäisiä sykähdyttäviä lauseita mutta kokonaisuus jää ymmärtämättä. Nyt kävi tosin.

Aurinkokiven kirjoittaja Octavio Paz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1990. Kirja koostuu pelkästä yhdestä runosta. Aurinkokivi on surrealistinen teos, siinä ilmenee elämän monimuotoinen kirjo ja runo on hyvin ymmärrettävä, vaikka ei olisi tottunut niitä sen kummemmin tulkitsemaan. Sitä ei voinut jättää kesken, vaan se oli luettava yhdeltä istumalta.

"-- minä en ole mitään, vain pitkä haava,
tyhjyys jonka läpi ei enää kukaan kulje,
läsnäoleva vailla ikkunoita, ajatus
joka palaa, toistaa ja heijastaa itseään
ja häviää omaan läpinäkyvyyteensä,
katseen halkoma tietoisuus
joka näkee katselevansa itseään kunnes hukkuu
kirkkauteen--"


Salvatore Quasimodo sai puolestaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1959. Ja äkkiä on ilta on niitä runoteoksia, joista ei kaikkea ymmärrä, jotain hienosti kirjoitettuja pätkiä sieltä pomppaa silmään, mutta kaikkea ei voi ymmärtää. En kylläkään tuskastunut lukiessa, vaan annoin mennä. En enää jaksa stressata sitä avautuuko jonkun tietyn runon merkitys minulle. Se avautuu jos on avautuakseen.

"Ja kuinka olisimme laulaneet
kun vieras jalka painoi sydäntämme;
toreille hylättyjen vainajien luona
kovaksi jäätyneellä nurmella; kun lapset
valittivat kuin karitsat; kun musta huuto pääsi
äidiltä joka löysi poikansa
lennätintolppaan ristiinnaulittuna?
Pajujen oksiin valan mukaisesti
myös meidän kanteleemme ripustettiin,
sureva tuuli niitä vapisutti."
Pajujen oksiin

Yhdestä hyvin positiivisesta kokemuksesta huolimatta jatkan jatkossa edelleen skeptisesti runomatkaani.

_______

Octavio Paz - Aurinkokivi

(Piedra de sol, 1957)

WSOY, 1990
Graafinen suunnittelu: M-L Mukka

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

Salvatore Quasimodo - Ja äkkiä on ilta

Kirjayhtymä, 1962

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★½

Muita runopostauksiani:
Wislawa Szymborska - Ihmisiä sillalla
Pablo Neruda - Andien mainingit

David Ebershoff - Tanskalainen tyttö

"Hänen vaimonsa tiesi ensin."

kirjan alku

David Ebershoffin esikoisromaani pohjautuu tositapahtumiin miehestä, jolle tehtiin yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdosleikkauksista.

Tyttö nimeltä Lili astuu kööpenhaminalaisen avioparin elämään eräänä iltapäivänä vuonna 1925. Lili on herkkä ja kaunis nuori tyttö, joka elää tunnetun maisemamaalarin sisällä. Greta, hänen vaimonsa, rohkaisee Liliä astumaan esiin. Maalaukset Lilistä täyttävät pariskunnan ateljeen, mutta Kööpenhaminan kaltaisessa kaupungissa ei sekä Einarille että Lilille ole tilaa elää.
    Pariisi ei hälvennä sukupuolien välillä elävän Einarin ahdistusta. Jotta hän voisi olla aina LIli, tarvitaan päätöksiä, joihin Einar ei kykene ilman Gretaa - Kalifornian auringossa kasvanutta vahvaa naista, joka uskaltaa katsoa rakkautta silmiin. Takakansi

Kirjan henkilöt vaikuttavat vilpittömiltä ja heillä on omanlaisensa suhtautuminen Lili/Einar tilanteen suhteen, eikä sekään välttämättä ole mustavalkoinen ajatusmaailma, sillä ei asian sulattaminen ole kuitenkaan niin helppoa. Ristiriitaisia ajatuksia, kysymyksiä, pelkoa..

Tämänkaltaiseen tarinankerrontaan uppoaa mielellään. Einar on tietenkin hyvin mielenkiintoinen päähenkilö, jolla on selvästi kaksi persoonaa. Skitsofrenia? Tiedä häntä, asioita on niin helppo sulloa tiettyihin laatikoihin ja jättää sinne. Einar kamppailee kahden sisäisen hahmonsa kanssa. Einarina ollessaan hän on tietoinen Lilistä, mutta Lili ei tunnu Einarista tietävän. Tai halua. Greta ja Einar eivät puhu suoraan ja asioiden oikeilla nimillä Einarin halusta olla nainen, vaan käyttäytyvät kuin tämä olisi pariskunnan yhteinen tuttu, jota he välillä tapaavat - tai siis Greta tapaa. "-Mitä jos Lili tulisi tapaamaan meitä uudestaan?" Greta sanoi; hän kohotti tuskin lainkaan katsettaan ristikosta ja painomusteen värjäämä sormi siveli herkeämättä verirokkoarpea. Kroppakin tuntuu lähettävän signaaleja, että Einarin pitäisi olla oikeasti nainen.

Greta on aivan uskomaton hahmo: hän tuki miestään vaikeissakin ajoissa, vaikka helppoa se ei hänellekään ollut. Kannustaessaan Liliä tulemaan esiin, hän väistämättä joutuu aina askeleen lähemmäs tilannetta, jolloin hän menettää rakkaan aviomiehensä Lilille kokonaan. Herää kysymys ovatko taiteilijapiirit avarakatseisempia ja helpommin hyväksyvät Einarin kaltaiset ihmiset, jotka tuntevat syntyneensä väärään kehoon. Jos kirja olisi sijoitettu toisenlaiseen yhteisöön, olisiko Einarin taipumusten vastaanotto ollut erilainen? Voisin kuvitella niin.

Kyseisen ajan lääketiedekertomuksenakin teos on lukemisen arvoinen, sillä Einar käy monissa eri paikoissa hakemassa apua ja ratkaisua tilanteeseensa. Lääkäreillä on omat, eriävät näkemyksensä siitä mikä Einaria vaivaa ja kuinka se tulisi parhaiten hoitaa. Kaikenkaikkiaan Ebershoff on kirjoittanut hyvin aidontuntuisen ja vaikuttavan tarinan.

_______

David Ebershoff - Tanskalainen tyttö

(The Danish Girl, 2000)

Otava, 2000

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★½

Joulun 2015 kuvakirjat 2/2

Eero-enkelin joulukirkko
Pikku-Eero on saanut enkelin osan kirkon joulunäytelmässä! Uteliaalle ja vikkelälle enkelille ehtii näytelmän kuluessa tapahtua monenmoista... Takakansi

Tässä kirjassa on päähenkilönä aivan ihastuttava Eero, joka vikkelillä pikku jaloillaan ehtii sinne ja tänne. Tutkimisen halu on valtava, joten luvassa on vauhdikas matka näytelmän lomassa seikkaillen. Eero on myös kuvitettu todella söpösti.

Eero-enkelin joulukirkko

Richard Scarryn kultainen eläinten joulu
Richard Scarryn kultainen eläinten joulu sisältää 18 lumoavaa joulutarinaa. Tarinoissa seikkailevat Scarryn suloisen eläinhahmot, ja tutuksi tulevat niin metsän kuin maatalonkin eläinten joulupuuhat. Takakansi

Aivan ihana kirja, jossa painotetaan muiden auttamista ja huomioonottamista, kilttinä oloa ja ystävyyttä. Kirjassa on monia hienoja tarinoita ja niitä tukee taidokas, lämminhenkinen kuvitus. Mitä parhainta joululukemista tämäkin!

Richard Scarryn kultainen eläinten joulu

Joulumaan tonttujen tarinat
Joulupukki asuu tietysti Joulumaassa, Suomen Lapissa. Joulupukin aputontuilla on siellä kullakin oma nimikkopaikkansa, jossa he pitävät huolta eläimistä, joululahjoista, eksyvistä eräkävijöistä - ja joulupukista. Tunteellisilla tontuilla on paljon unelmia, ja niistä suurin on ihmisten saattaminen takaisin luonnon yhteyteen. Takakansi

Tämä varsinkin oli varsinainen löytöjen löytö! Parhaita lukemiani tonttukirjoja. Tuntuu, että lähinnä toistan itseäni, mutta älyttömän kaunis kuvitus Joulumaan tonttujen tarinoissa on. Kiitos siitä Marjaliisa Pitkärannalle. Tarinat ovat koskettavia, vauhdikkaita, yllättäviä, hellyyttäviä... Tämän voisi omaan hyllyyn hankkia.

Joulumaan tonttujen tarinat

Joulupukki
Mauri Kunnaksen mukana pääsee lukija ja/tai kuuntelija kurkkaamaan Korvatunturille ja Joulupukin kotiin. Kohteina ovat ainakin koulu, nili-aitta, verstaat ja pajat, kirjapaino, varasto... Korvatunturin toiminta on mitä mielenkiintoisin. Vilinää ja vilskettä riittää. Taattua Kunnasta.

"Nauru raikuu ja temmellys jatkuu aina myöhään yöhön asti, kunnes tonttu toisensa perään hiljalleen väsyy ja nukahtaa. Ja useampi viikko vierähtää, ennen kuin Korvatunturilla taas herätään arkeen ja aletaan valmistella seuraavaa joulua."

Joulupukki

Näin ollen toivottelen teille kaikille

Ihanaa ja rentouttavaa joulua!

_______

Liisa Marjatta Järvinen - Eero-enkelin joulukirkko
Kuvitus: Maija Karma

Otava, 1987

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Richard Scarryn kultainen eläinten joulu
Kuvat: Richard Scarry
Teksti: Kathryn B. Jackson

(Richard Scarry's The Animals' Merry Christmas, 1958)

Tammi, 2008

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

Joulumaan tonttujen tarinat
Teksti: Heli Karjalainen
Kuvittanut: Marjaliisa Pitkäranta 

(-, 1989)

WSOY, 1989

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Mauri Kunnas - Joulupukki
Apuna Tarja Kunnas

Otava, 1981

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Joulun 2015 kuvakirjat 1/2
Jouluisia kirjoja osa 1/2
Jouluisia kirjoja osa 2/2

Älyttömät joululahjat

Sain haasteen kahdesta blogista Todella vaiheessa- blogin Reta Anna Marialta ja Cats, book & me -blogin Kirsiltä. Kiitos! Tässä minun kolme haaveeksi jäävää lahjatoivetta pukinkonttiin:

Siivet
Matkustaminen (etenkin yksin) on rasittavaa ja vie ihan liian kauan aikaa. Taksi on kallis. Ja auto vielä kalliimpi. Tai miten sen nyt laskee. Parempi olisi jos vaan voisi siivet selkään laittaa.

Tuplasti nopeampi lukuvauhti
Varsinkin sen jälkeen, kun aloin ilmestyviä uutuuksia seuraamaan, niin tuntuu, että lukemista olisi vaikka kuinka paljon, mutta aikaa ihan liian vähän. Otan tämän kuitenkin ennen kaikkea positiivisena valituksen aiheena.

Pullollinen vampyyrin verta
Tehokasta lääkettä kaikkiin vaivoihin, välitön parantuminen ja siitä tulee elinvoimainen olo. Kelpaisi! Tosin vampyyrin veren juominen voisi käytännössä olla lievästi sanottuna kuvottavaa - ainakin näin ajatuksen tasolla, vaikka elokuvissa ihmiset näytää ihan mielellään sitä hörppivän.

Tämän maiseman jouluksi myös haluaisin

PS. Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteen koontipostaukset tänne! Aikaa on vielä 10.1. asti.

Joulun 2015 kuvakirjat 1/2

Viime vuoden tapaan on tullut luettua jouluisia lastenkirjoja ihan fiilistelymielessä ja jonkinlainen joulumieli näitä lukiessa heräsikin. Muhkea joulukuusikin saatiin viimein kotiin ja taustalla soi Jouluradio - mikä sen parempaa! Kaksi päivää tosin pitää vielä jaksaa ja sitten pääsen lomailemaan.

Laulu joulun ilosta
Aina syntyy tarina, kun uusi laulu tulee esiin ja oppii lentämään korkealle ja pitkälle. Laulu ylittää kaikki ajan ja paikan, maiden ja kielten väliset rajat. Se kulkee myös oli vuosisatojen rajojen. Takakansi

Tarina kertoo Jouluyö, juhlayö -laulun synnystä pienessä tirolilaisessa Oberndorfin kylässä jouluna 1818. Jouluyö, juhlayö on yksi maailman tunnetuimmista joululauluista. Kirjan kuvitus on herkkää ja kuvat ovat mukavan isoja. Mitenkään ihmeellisesti kirjaa ei ole taitettu, mutta se selittynee sillä, että kyseinen painos on julkaistu 1990. Yksinkertainen, mutta ihan mielenkiintoinen tarina.

Laulu joulun ilosta

Nukkekodin Nellin joulu 
Nukkekodin Nelli saa jälleen tarttua tiukasti laukkuunsa ja sateenvarjoonsa ja lähteä jännittävälle retkelle ihmisten maailmaan. Joulu on tulossa, mutta nallekarhu Elmeri on kadonnut. Toki Nelli päättää etsiä ystävänsä, vaaroja ja seikkailuja pelkäämättä. Tuskinpa toista niin urheaa nukkeneitiä maailmasta löytyy! Takakansi

Nelli joutuu hurjalle matkalle ihmisten maailmaan ja hänen pitää olla hyvin varovainen, ettei tallaudu ihmisten jalkoihin tai ettei koira vie mennessään. Tunnelmallinen ja juuri tällaiset kirjat muistuttavat elämän tärkeistä asioista: ystävällisyydestä ja toisten auttamisesta. Täydellinen joulukirja.

Nukkekodin Nellin joulu

Joulupukki ja Korvatunturin väki 
Joulu on jo nurkan takana. Nyt Korvatunturilla pitäisi paiskia hommia: lukea postia, nikkaroida, ommella, askarrella ja koristella, mutta Joulupukki on vajonnut syviin pohdintoihin. Mikä Joulupukkia vaivaa, ihmettelevät tontut Oula ja Tuomo. Onneksi viisas Joulumuori tulee apuun. Takakansi

Itse tarina ei niinkään sykähdytä, se on liian lattea makuuni, mutta kuvitus nostaa pisteitä ylöspäin, erittäin näyttävää jälkeä Anima Boutiquelta! Kirjassa on hyväntuulista väkeä ja puuhaamista yhdessä. Tekee mieli itsekin hyppiä katolta lumihankeen.

Joulupukki ja Korvatunturin väki

Iivari-tonttu karkuteillä
Aputonttu Iivaria pännii - miksi hänen on aina tehtävä kaikki raskaimmat työt! Aattoilta on kiireinen, suuren kaupungin kerrostaloihin raahattavat lahjasäkit pahuksen painavia ja rappuset jyrkkääkin jyrkempiä. Sitten hän eksyy, ja alkaa huikea seikkailu. -- Takakansi

Laura Valojärven kuvitusjälki on jo tuttua Netta Walldénin ihastuttavista Ruben-kirjoista, joten osasin odottaa tunnelmallista kuvitusta. Mahtavaa nähdä Valojärven kuvitusta kerrankin enemmän värillisenä. Väripaletti on selvästi hallussa jouluisin ja lämpimin värein. Iivari-tontun hahmo on hellyyttävä suurine silmineen ja isoine nenineen. Jäin lumoutuneena tuijottelemaan kuvia, joten siinä suhteessa teksti jäi kuvituksen varjoon. Villiä menoa.

Iivari-tonttu karkuteillä

_______

Eyvind Skeie - Laulu joulun ilosta
Kuvat: Wenche Oyen

(Glade Jul, 1987)

Sley-kirjat, 1990

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

Faith Jaques - Nukkekodin Nellin joulu

(Tilly's Rescue, 1980)

Otava, 1981

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Riina Katajavuori - Joulupukki ja Korvatunturin väki

Tammi, 2014
Kuvitustaustat: Anna Bernal / Anima Boutique
Kuvitushahmot: Kiira Kalliomäki / Anima Boutique

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

Raili Mikkanen - Iivari-tonttu karkuteillä
Kuvitus: Laura Valojärvi

WSOY, 2013

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Jouluisia kirjoja osa 1/2
Jouluisia kirjoja osa 2/2

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen

"Bobby Jones asetti pallonsa tiille, heilautti mailaansa, veti sen
 hitaasti taakse ja iski lopulta palloaan nopeasti kuin salama."

kirjan alku

Loppu häämöttää jo Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteessa ja minun kohdallani se tarkoittaa pientä loppukiriä. Tämän dekkarin lisäksi olisi tarkoitus vielä kolmesta kirjasta postata -  onneksi joululoma! Tällä kertaa päähenkilönä ei olekaan itsetietoinen Poirot, vanha neiti Marple tai nuuskiva pariskunta Tommy ja Tuppence, vaan nyt ollaan jonkun aivan muun äärellä.

Papinpoika Bobby löytää rotkoon pudonneen miehen joka on kuolemaisillaan. Bobby ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tyttöystävänsä, rikkaan lordintyttären Frankien kanssa. Jäljet johtavat aristokraattiperheeseen, joka tuntuu olevan suorastaan erikoistunut merkillisiin "tapaturmiin". Takakansi

Askel tyhjyyteen eroaa jonkin verran Christien edellisistä dekkareista, lähinnä sen sisältämän huumorin takia. Näin hauskaan menoon en muissa kirjoissa ole törmännyt. Oikein virkistävää. Toinen erilaisuus oli nuori rakkaus, jota sitäkään harvoin Christien dekkareissa näin selvästi näkee. Pieneen osaan se jää, mutta on selvästi huomattavissa. He tekevät pientä kiusaa toisilleen ja naljailevat, mutta taustalla on välittäminen.

"Mistä hän sen tietää?" Bobby kysyi ymmällään.

Frankie huokaisi raskaasti.

"Tavalla tai toisella tämä alku tuntuu menneen vikaan", hän sanoi. "Kuuntele nyt rauhallisesti, Bobby, ja yritä käsittää mitä minä sanon. Tiedän että sinun aivosi ovat jotakuinkin mitättömät, mutta pitäisi sinun tämä pystyä käsittämään, jos keskityt kunnolla."

Lukija tietää yhtä paljon kun Bobby ja Frankie, eikä mukana ole ketään esim. Poirot'n kaltaista henkilöä, joka olisi aina vähintään askeleen lukijaa edellä. Harvinaista kyllä, menin lankaan, enkä arvannut syyllistä, vaikka olisi pitänyt, ei sitä kovin vaikea olisi ollut päätellä. Tällä kertaa enemmänkin nautin itse romaanista miettimättä turhia. Suurimman osan tänä vuonna lukemistani Christien kirjoista olin nähnyt tv-versiona, joten syyllistä ei ole tarvinnut arvuutella. Mukavaa välillä näinkin päin, enkä tosiaan voinut tietää kaikkia juonikuvioita, sen verran monimutkainen soppa oli keitetty lukijaa hämäämään. Erittäin virkistävä lisä Christien laajaan tuotantoon.

_______

Agatha Christie - Askel tyhjyyteen

(Why Didn't They Ask Evans?, 1934)

WSOY, 1981
Päällys: Pekka Kuronen

Omasta hyllystä
Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Vuoksi ja luode
Kohtalokas viikonloppu
Viisi pientä possua (+elokuva)
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Ruumis kirjastossa

Vaarallinen talo
Lomahotellin murhat (+elokuva)

Ikiyö (+elokuva)

Yksinäinen kevät

Eino Leinon Helkavirsiä -sarjakuva

"Tuo oli tumma
maammon marja
syntymässä säikähtänyt."

kirjan alku

Mahtipontisten kansien välistä löytyy monien taitelijoiden erilaisia tulkintoja Einon Leinon runoista. Jokaisen makuun varmasti jotain. Tekijöiden lähestymistavat eroavat paljonkin toisistaan; jollain on runokieli pääosassa tekijän lähinnä kuvittaessa tekstiä, toisella tarina on sijoitettu uuteen, erilaiseen ympäristöön kuten nykypäivään (moottoripyöräjengi Ukrissa) ja kolmas on kirjoittanut oman tekstinsä Leinon runon rinnalle. Vahvoja ja persoonallisia tulkintoja siis luvassa.

Tumma - Petri Hiltunen

Oma suhtautumiseni runoihin on hieman miinuksen puolella. En ehkä ole vain oppinut lukemaan runoja ja tajuamaan niiden sanojen ja lauseiden merkityksiä. Runoja joutuu enemmän tulkitsemaan kuin vaikka romaaneja. Näin ollen en ole myöskään lukenut Eino Leinon Helkavirsiä. Niihin tutustunut osaisi varmasti analysoida vielä syvemmin sarjakuvien sisältöä ja tehdä vertailua. Tässä muodossa runojen lukeminen on mitä suurin nautinto, sillä kuka olisi uskonut, että pitäisin koskaan runoista - vähiten minä itse. Mitä nyt muutaman kohdalla oli ongelmia saada tekstistä selvää, kun se sen verran pientä ja koukuroista oli.

Kokoelma sisältää runot: Tumma, Ukri, Pimeän peikko, Pyhä Yrjänä, Äijön virsi, Kevät, Merenkylpijäneidot, Kimmon kosto, Räikkö Räähkä, Ukon lintu ja virvaliekki, Ylermi ylpeä isäntä ja Tuuri. Suosikeikseni nousi Ukri, Pimeän peikko, Kimmon kosto ja Kevät, mutta yhteenkään huonoon en törmännyt. Kovatasoisia tekijöitä.

Pimeän peikko - Lauri Pitkänen

Albumissa on järisyttäviä, synkkiä tarinoita kostosta, kuolemasta, traumasta, murhasta... Sarjakuvat ovat mystisiä, 'tummaa fantasiaa' niin kuin albumin toimittanut Petri Hiltunen lopussa mainitsee. Takaa löytyy myös kätevästi tietoa kunkin sarjakuvan kuvittajasta ja sarjakuvan tekoprosessista, mitkä olivat mielenkiintoisia tietoja.

Mikä tulkintojen rikkaus onkaan tämä monipuolisten sarjakuvien kirjo. Ehkä tämän albumin myötä vähän nuorempikin lukijakunta löytyy Eino Leinon. Ja kaltaiseni runojen vierastajat löytävät runojen hienouden. Tämänkaltaisia lisää!

Kevät - Katariina Katla

_______

Eino Leinon Helkavirsiä
Tekijät: Petri Hiltunen, Kristian Huitula, Katariina Katla, Katja Louhio, Tuomas Myllylä, Eetu Pellonpää, Lauri Pitkänen, Sari Sariola, Antti Tiainen, Vesa Vitikainen
Kansi: Sari Sariola 

Arktinen Banaani, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½